Huh, olipahan aamu!
Nalan toinen silmä alkoi taas oireilla sunnuntaina. Lähinnä silmä on vähän vuotanut ja punoittanut, minkä lisäksi Nala on sitä pikkuisen siristellyt. Olemme putsailleet sitä kotihoitona keitetyllä vedellä, mutta päätimme, että mikäli silmä vielä tänään vaivaa, soitan heti aamusta eläinlääkäriin.
Nala ei juurikaan yritä raapia silmäänsä - paitsi öisin. Koska meillä ei ole kauluria, jolla saisi raapimisen estettyä, laitoin Nalalle yöksi jalkaan fleecetossun suojaamaan silmää kynsiltä. Kokeilin moneen kertaan, ettei tossu purista testaamalla, että oma sormeni mahtui tassun ja kiinnityksen väliin vaivattomasti. Tästä huolimatta tossu oli kuitenkin mitä ilmeisimmin ollut liian kireällä, koska aamulla minua odotti erittäin epämiellyttävä yllätys. Otin tossun pois ja tadaa! Koko tassuosa varpaineen päivineen oli turvonnut aivan hervottoman kokoiseksi palloksi. Ensireaktiona oli tietysti kauhea säikähdys (siis minulla, Nala ei tuntunut noteeraavan muotoaan muuttanut tassuaan mitenkään). Vaikka järjellä voisi tietysti ajatella, että turvotus kyllä häviää verenkierron parantuessa, ehdin jo nähdä kauhukuvia koiramme jalan amputoimisesta tai muusta kamalasta. Puhelin kourassa testailin, liikkuuko Nala normaalisti ja yritin kevyesti hieroa tassua verenkierron elvyttämiseksi. Onneksi turvotus lähti laskemaan hyvin nopeasti ja siinä vaiheessa kun Hervannan eläinlääkäriasemalta vastattiin, oli pahin härdelli jo ehtinyt laantua. Vapaa aika eläinlääkärille olisi järjestynyt iltapäivällä, mutta tassupaniikin takia sain luvan mennä käymään jo tunnin päästä.
Eläinlääkäriin päästyämme jalka näytti jo aivan normaalilta, eikä sen suhteen tarvinnut tehdä mitään, joten keskityimme silmään. Lääkärinä meillä oli tällä kertaa Tiina, joka oli meille uusi tuttavuus, mutta erittäin mukava sellainen. Koska Nalalla ei aiemmin ole ollut mitään ongelmia silmien kanssa, mutta nyt tähän syksyyn on mahtunut lyhyen ajan sisään jo kaksi oireilua, pyysin, että silmä tutkitaan oikein kunnolla siltä varalta, että sieltä vaikkapa löytyisi jokin selkeä syy tulehduksille. Tiina testasi molemmista silmistä kyynelten erityksen sekä värjäsi tämän oireilevan silmän mahdollisten haavojen tai naarmujen näkymiseksi. Lisäksi silmä puudutettiin ja se tarkastettiin luomien alta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, joten luultavasti on vain huonoa tuuria, että kaksi tulehdusta osui nyt näin lähekkäin toisiaan. Lieväksi tulehdukseksi tuo nimittäin taas todettiin. Lääkäri myös oli sitä mieltä, että oireet olisivat näin lievässä muodossa saattaneet mennä ohi itsestäänkin. Samaahan toinen lääkäri sanoi viime kerralla ja Tiina sanoikin, että ensi kerralla näin lievien oireiden ollessa kyseessä voin tarkkailla tilannetta kotona vähän kauemminkin, koska tällaisessa tapauksessa tippoja ei välttämättä tarvita. Eri asia tietysti, jos oireet ilmenevät voimakkaampina. Ehkäpä nyt sitten uskon, kun minulla kerran on kahden lääkärin mielipide asiasta. Olen vaan ihan järkyttävän huono tarkkailemaan tilannetta kotona vähääkään kauemmin kun kyseessä on koiran kipuiluun tai oireiluun liittyvä asia. Niinpä sinne lääkäriin tulee rynnättyä ehkä vähän turhankin herkästi ja vähintään yhtä paljon oman mielenrauhan kuin niiden varsinaisten oireiden takia. Vaikeaa on, kun koira ei voi kertoa paljonko sattuu tai tuntuuko jo paremmalta kuin eilen.
