Eläinlääkärissä

Nala alkoi eilen oksennella ja kun sama meno jatkui tänäänkin, rupesin soittelemaan eläinlääkäriasemia läpi. Pelkkä oksentelu sinänsä ei saanut hälytyskelloja soimaan raivoisasti, mutta koska Nalan ulosteen mukana näytti tulevan jotain tumman veren tapaista, halusimme koiran lääkäriin mahdollisimman pian. Pari kuukautta sittenhän Nalan ulosteessa oli muutaman kerran jotain sulamattoman ruoan näköistä punertavaa mönjää ja mietinkin, oliko kyse jo silloin hyytyneestä verestä. Oireilu oli tuolloin hyvin satunnaista ja meni ohi, mutta palasi nyt oksentelun ja vatsakipuilun kera. Lähemmäs kymmenelle eläinlääkäriasemalle ehdin soittaa ennen kuin saimme ajan tälle päivälle. Joka paikassa tuntui olevan ihan täyttä, mutta lopulta Univetissa suostuttiin raivaamaan meille aikaa vaikkei sitä varsinaisesti olisi ollutkaan.

Eläinlääkärissä sain huomata, että verikokeisiin liittyvä huimaukseni ei koskekaan pelkästään omia verikokeitani. Pidin nimittäin verikokeen aikana Nalaa paikoillaan ja tunsin, miten silmissä lähti mustenemaan ja päässä huippaamaan. Eläinlääkärikin nähtävästi huomasi tämän, sillä hän käski yhtäkkiä Jania ottamaan koiran minulta ja sen jälkeen passitti minut tuolille istumaan ja keräilemään itseäni. En kuulemma ollut läheskään ensimmäinen tapaus, jota rupesi heikottamaan :D Tilannetta ei varsinaisesti varmaan auttanut se, etten ollut muistanut syödä edes aamupalaa tuon eläinlääkäreihin soittelun keskellä. Onneksi sentään Nala oli kovin reipas ja antoi nätisti tutkia ja ottaa kokeita. Verikokeiden lisäksi Nala laitettiin tiputukseen ja nesteytyksen yhteydessä sille annettiin myös pahoinvointilääkitys. Nesteytyksen ja lääkitsemisen jälkeen tehtiin ultraäänitutkimus, jolla varmistettiin, ettei kohdussa ole juoksujen seurauksena tulehdusta tai muuta häikkää. Lisäksi ultrattiin vatsa ja suolisto.

Verikokeiden tuloksissa oli kaikki ihan kohdallaan (ainoastaan verensokeri hivenen koholla) eikä näin ollen ollut syytä epäillä mitään tulehdusta, joka voisi aiheuttaa verta ulosteeseen. Ultraäänen perusteella lääkäri totesi, että jostain syystä suolisto on vähän ärtynyt, mutta mitään selkeää syytä tälle ei kokeiden perusteella voi sanoa. Mukaan saimme pahoinvointilääkettä ja Stomaxia, jolla yritetään nyt saada suolen ärsytystä kuriin. Tuo pahoinvointi ei ole ollut erityisen rajua ja itse olinkin paljon enemmän huolissani verestä ulosteen mukana ja mahdollisesta suolistotulehduksesta, josta ei nyt kuitenkaan näyttäisi olevan kyse. Nala on nyt pahoinvointilääkityksen saatuaan ollut kivuttoman oloinen, mutta rankka eläinlääkärireissu pisti tietysti väsyttämään, joten potilas on nyt lepäillyt ja ihmetellyt kaljuksi ajeltua vatsaansa. Nyt seurailemme, miten tilanne kehittyy ja jos verisyys jatkuu niin menemme lisätutkimuksiin ja alamme mahdollisesti räätälöidä Nalan ruokavaliota uusiksi.

Nalasta on moneksi...

Tämän totesimme juuri pari viikkoa sitten Särkänniemen eläintarhassa kun melkein jokaisessa näkemässämme eläinlajissa oli joku sellainen piirre, josta tuli meille Nala mieleen :D Tavallisimmin meillä kuitenkin matkitaan mangustia ja sammakkoa.

Harmi vaan, että sammakkona pötköttely kelpaa Nalan mielestä varsin hyvin myös tokossa liikkeestä maahanmenon makuuasennoksi ja rohkenen epäillä, että tuomari ei välttämättä olisi ihan samaa mieltä...

Tällä hetkellä meillä asustaa lähinnä ihan uusi lajike nimeltä kainaloinen. Jos vapaata kainaloa ei ole lähettyvillä niin läheisyyttä voi toki hakea myös astetta pehmoisemmilta kavereilta.

Normaalistihan Nala teurastaa pehmolelun kuin pehmolelun varsin pian saatuaan sellaisen kynsiinsä, mutta näiden pehmojen kohdalla kerroimme Nalalle heti alkuunsa, etteivät ne ole Nalan. Nala on sisäistänyt tiedon hienosti ja vaikka nämä kaverit viettävät esimerkiksi kaikki Nalan yksinoloajat samassa huoneessa Nalan kanssa ja vieläpä ihan saatavilla sängyn päällä, koskaan niihin ei ole kajottu. Nala myös toimii tomerana poliisina jos joku kylässä oleva koirakaveri meinaa iskeä hampaansa pehmokoiruuksiin. Unikavereiksi ne kyllä soveltuvat :)

Kesäkuulumisia

Viime aikoina ajatukset ja keskittyminen ovat suuntautuneet lähestyvään muuttoon ja sen mukanaan tuomiin asuntojärjestelyihin. Kesän aikana tämä poppoo pakkaa kimpsut ja kampsut ja siirtyy seuraavaksi vajaaksi vuodeksi Lappeenrantaan. Samalla edessä on paluu rivitalosta kerrostaloon ja tässä muutoksessa lienee sulateltavaa itse kullakin. Lisäksi toki harmittaa tuttujen koirakavereiden ja -harrastusten jättäminen Tampereelle, mutta avoimin mielin lähdemme kohti uusia kuvioita :)

Nalaskin kanssa pidetään nyt juoksutaukoa tokosta ja yhteislenkeistä. Agilityahan saa nykyään TAMSKissa treenata myös juoksunartun kanssa kunhan koiralla on pöksyt jalassa ja tätä mahdollisuutta olemme hyödyntäneet. Aiemmin meillä on ollut treeneissä "tyttöryhmä", mutta nyt kevätkaudella mukaan tulivat Sarin harjispojat, mikä tietysti aiheuttaa erinäisiä haasteita narttujen juoksujen aikana ja etenkin kun kuljemme Sarin kanssa samalla kyydillä treeneihin. Tarjouduin kyllä jäämään Nalan kanssa pois, mutta Sari oli sitä mieltä, että voimme osallistua ja hän ottaa tilanteen harjoittelun ja uroksensa siedättämisen kannalta. Nyt on yhdet juoksulliset treenit takana ja ne sujuivat pienellä sumplimisella oikein hyvin sekä Nalan että uroksen osalta. En tiedä johtuuko muiden harrastusten tauolla olosta vai mistä, mutta Nala on juoksujen aikaan jotenkin aivan erityisen skarppina agitreeneissä, joten on kiva kun tuon energialatauksen voi hyödyntää. Olen toki sitä mieltä, että koira tarvitsee välillä kunnon tauon agistakin, mutta sellainen meille on joka tapauksessa tulossa nyt ihan pian muuton takia.

Pintapuolisesti olen jo ruvennut selvittelemään Lappeenrannan koiraharrastusmahdollisuuksia, mutta niihin täytyy paneutua tarkemmin sitten kun asuntoasioilta jää enemmän aikaa.