Monitaituri

Nala jäi joulun jälkeen lomailemaan vanhempieni luokse. Siellä neiti sai nauttia huomiosta, yhdessäolosta ja herkkuruoista meidän palattua arkisen aherruksen pariin Lappeenrantaan. Pelkäksi laakereilla lepäilyksi vierailu ei kuitenkaan jäänyt, sillä podengo pistettiin myös hommiin! Nala sai joulupukilta herkkujen ja lelujen lisäksi muun muassa rengaspyramidin ja keilapelin ja nämä ovat Konalasta kantautuneiden kuulumisten ja videoiden perusteella olleet kovassa käytössä. Keiloilla Nala on päässyt treenailemaan koirakeilaamista, keilapallolla jalkapalloa ja rengaspyramidilla renkaiden pinoamista heiluvan alustan päällä olevan tapin ympärille. Nalasta onkin kuoriutunut varsinainen monitaituri tämän joululoman aikana! Alla olevalla videolla Nala kokoaa rengaspyramidia. Aikas hyvää työtä ovat vanhempani tehneet Nalan kanssa, vai mitäs sanotte?

Nalalla on varmasti ollut hurjan hauska loma, mutta pakko sanoa, että olipa ihanaa saada karvalapsi takaisin kotiin. On ihan mahdotonta edes yrittää selittää, miten tyhjältä, hiljaiselta ja ankealta koti tuntuu, kun koiran läsnäolo puuttuu. Ikävä oli ihan karmea, mutta nyt on taas maailma mallillaan kun neiti on kotona :)

Sadepäivän temppuilua

Tänään treenailimme sadepäivän iloksi muutamia "kiertotemppuja" eli temppuja, joissa koira kiertää jotakin kohdetta eri tavoilla. Tämän tyylisiä temppuja voisi hyvinkin soveltaa esimerkiksi koiratanssissa, mutta on näitä hauska harjoitella myös ihan omaksi iloksi ja koiran aktivoimiseksi. Tässä pieni videokooste, jolla Nala esittelee päivän temput.

Muutama muukin temppu oli mielessä, mutta tämä treeni päättyi siihen, että pilvien takaa alkoi pilkottaa aurinko ja meille tuli kiire pinkaista ulos ennen seuraavaa sadekuuroa (sivuhuomautuksena kerrottakoon, että ulos ehdimme kyllä, takaisin emme... olipahan ainakin virkistävä metsälenkki).

Kevättä rinnassa ja podeja puistossa

Kevät alkaa tehdä tuloaan ja lämpötilat ovat nousseet ihan miellyttäviksi ulkoilun kannalta. Olemmekin ottaneet nyt "talvikoomailun" jälkeen itseämme niskasta kiinni ja pyrkineet ottamaan pitkät lenkit takaisin päivittäiseen ohjelmistoon. Nyt pakkasten väistyttyä Nalan harmina ovat kuitenkin olleet märät lumisohjokasat ja vesilätäköt. Muistan joskus toissavuoden syksynä kirjoittaneeni, että Nala nauttii lätäköistä täysin rinnoin ja pomppii lätäköstä toiseen kuin pieni lapsi. No, sellainen hulluttelu taisi mennä pentuiän piikkiin. Nyt on nimittäin neidillä ihan toinen ääni kellossa. Eteen tuleva lätäkkö aiheuttaa välittömän äkkipysähdyksen, töks. Sitten Nala katsoo minua hämmästyneen tai jopa epäuskoisen näköisenä siihen malliin, että ihanko tosissaan mennään tästä yli. Kun neidille selviää, että emme aio tehdä U-käännöstä tämän(kään) vesilätäkön takia, se asettelee pitkään ja hartaasti tassujaan suunnilleen yksi varvas kerrallaan tien vähiten märille kohdille inhoava ilme naamallaan. Tämä ei välttämättä kuulosta ongelmalta, mutta jos mietitte, montako vesilätäkköä tai muutoin märkää kohtaa esimerkiksi tunnin pituiselle lenkille mahtuu, niin lenkki on kaiken kaikkiaan aikamoisen töksähtelevä :D

Tänään kipaisimme podengotreffeille Hakametsän koirapuistoon. Puistoon mennessämme siellä oli podejen lisäksi paljon muitakin koiria, mm. yksi ranskanbulldoggi, joka halusi heti tulla tekemään tuttavuutta Nalan kanssa. Nala sai ihan hirveän hepulin ja hetken aikaa oli kauhea nokkapokka päällä. Tämän jälkeen laitoimme Nalan hihnaan, mutta ranskis halusi edelleen tulla koko ajan aivan Nalan iholle kiinni ja joka kerta Nala yritti paeta tilanteesta tai jos se ei onnistunut, niin ärisi ja murisi. Ihmettelimme Janin kanssa kovasti Nalan käytöstä, kunnes tajusimme, että koira muistutti väreiltään, ruumiinrakenteeltaan ja lättänältä kuonoltaan sitä ex-naapurimme koiraa, joka kerran leikin tiimellyksessä kolautti Nalan pään kipeästi asfalttiin ja jota Nala ei halunnut mennä lähellekään seuraavan kerran tavatessamme. Tämän koiran lähdettyä Nala pääsi irti hihnasta, reipastui huomattavasti ja rupesi leikkimään hyvässä hengessä muiden koirien kanssa... kunnes puistoon tuli toinen ranskis. Tämä oli kuitenkin väriltään musta ja Nala näytti sietävän sitä paremmin. Ei kuitenkaan halunnut leikkiä sen kanssa vaan vältteli parhaansa mukaan. Onneksi Nala oli sitä paljon nopeampi, joten se pääsi halutessaan juoksemaan karkuun ja tämä yksilö ei muutenkaan yrittänyt tulla niin itsepintaisesti Nalaan kiinni kuin edellinen. Tämäkin muutoin hyvin mennyt kohtaaminen sai kuitenkin vielä ihan viime metreillä vähän ikävän vivahteen kun juuri pois lähtiessämme Nalan jo ollessa kytkettynä tämä ranskis onnistui jostakin hyppäämään Nalan kylkeen ja Nala sai jälleen pienen kohtauksen. Nyt sitten tarvitsisimme varmaankin rauhallisen, lyttykuonoisen koirakaverin, jonka kanssa voisimme ruveta haalimaan hyviä kokemuksia esimerkiksi hihnalenkkeilyn muodossa, mutta mistäs sellainen löytyisi? Pelkoa tuo nimittäin ihan selvästi oli ja olisi hyvä osoittaa Nalalle, etteivät kaikki lyttykuonot ole pahiksia. Muutoin puistoilu sujui hyvin ja Nala pääsi leikkimään myös parin karkeakarvaisen rotutoverinsa kanssa.

Iltapäivällä lähdimme agitreeneihin, joihin saimme myös Janin mukaan. Ylimääräinen käsipari olikin tosi hyvä juttu, koska nyt saimme ratatreenimme lisäksi harjoiteltua paljon tehokkaammin esim. kontakteja, keinua ja keppejä. Muutama videopätkäkin jäi treeneistä muistoksi :) Viime aikoina emme ole kauheasti ehtineet panostaa keppeihin, joten olin vähän epäileväinen niiden suhteen, mutta hyvinhän nuo menivät ja vieläpä ihan suorina, jee :) A-este oli sopivasti madallettuna versiona meidän kentällämme, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja treenailimme sitäkin. Koska toinenkin meille vähän ongelmallinen este eli rengas sattui olemaan lähistöllä, yhdistimme myös sen A-treeniin. Olen ottanut kontaktit taas tiukkaan syyniin ja vaadin Nalalta kunnon pysähdyksen sekä puomin että A:n alastulolla, toistaiseksi yleensä palkan kera. Tämä pysähdys, palkkaus ja lähtöluvan antaminen näkyvät myös videolla jos joku ihmettelee, miksi jäämme jumittamaan tuohon keskelle :)

Ratatreeniä emme tajunneet videoida, mutta ehkä ihan hyvä niin, kun ohjaaja oli jälleen aika pihalla ohjauskuvioista ja Nalaa tämä taas harmitti kovasti. Ryhmämme vetäjäkin sanoi, että Nalaa otti selvästi päähän kun sekoilin ohjaamisen kanssa :D

Lisää pakkaspäiviä ja puuhia

Mittari näytti tänään aamulla lähemmäs kolmeakymmentä pakkasastetta, mikä tarkoittaa sitä, että kunnon lenkeistä on turha haaveilla. Niinpä tänäänkin on uppouduttu temppujen ihmeelliseen maailmaan. Alla olevalla videolla Nala treenailee pallojen nostamista koriin - ja on videon loppupuolella kovasti sitä mieltä, että jo riittää kuvaaminen :D (Huom! Tässä videossa on taustamusiikki, joten ei ehkä kannata pitää kajareita täysillä.)

Kokeilimme myös jalkojen välistä pujottelua ja sekin meni taas vähän sujuvammin kuin eilen. Jani halusi välttämättä osallistua treenaamiseen videokuvaajan roolissa, joten laitetaanpa todistusaineistoa näytille. Koiran oppimiskyky on kyllä uskomaton! Ihan mahtavaa, mihin kaikkeen pienet hoksottimet pystyvätkään :)

Pakkaspäivien puuhia

Katselin blogista, että aika tarkalleen kaksi kuukautta sitten keittelimme viimeksi puuroa pakkaseen. Siitä satsista on vielä muutama purkillinen jäljellä, mutta koska nyt iski harvinainen tarmokkuuskohtaus, pistimme puurokattilat taas porisemaan. Uudistimme samalla myös puuron koostumusta siten, että riisin/viljojen osuutta vähennettiin ja lihan osuutta lisättiin. Kasvisten ja öljyjen määrät pysyivät ennallaan. Tästä satsista pitäisikin taas riittää puuroa seuraavaksi pariksi kuukaudeksi :) Lihat haimme Barffi.netistä ja samalla mukaan tarttui sen verran monta kiloa broiskun kauloja ja siipiä, että pakastimeen ei sitten Nalan ruokien lisäksi juuri muuta mahdukaan. Kuivamuonapuolella olen ajatellut vaihtaa nappulat kokonaan viljattomaan versioon, mutta koska Nala saa nappuloita tosi harvoin ja lokakuun alussa ostamastani parin kilon säkistä on vielä noin puolet jäljellä, voi olla ettei tämä vaihto ole vähään aikaan kovin ajankohtainen. Puurolla, lihoilla ja luilla siis pääosin mennään jatkossakin.

Tervetuloa meille syömään!
(muista ottaa omat eväät t. Nala)

 
Pakkaspäivien iloksi on tarvinnut kehitellä myös muuta mukavaa tekemistä. Niinpä päätinkin eilen vihdoin ottaa harjoitteluun jalkojen välistä pujottelemisen kävellessä. Kuvittelin, että siinä on temppu, jota joudumme harjoittelemaan ja hiomaan pitkän aikaa eli juuri sopiva tällaiselle kylmälle talviviikolle. Muuten hyvä, mutta Nalan mielestä tässä ei näyttäisi olevan mitään erityisen vaikeaa, joten tuskin saamme tästä kauhean monelle päivälle oppimishaastetta. Alla olevalla videolla on pätkiä tältä päivältä eli tempun toisesta harjoituskerrasta. Aika hyvässä vauhdissa mielestäni mennään noin niin kuin kahden muutaman minuutin pituisen treenikerran tuloksena :) Jatkossa sitten sujuvuutta lisää ja omaan askellukseeni luontevuutta/vauhtia. Tähän voisi myös hyvin alkaa jo liittää vihjesanaa kun Nalalla näyttäisi olevan idea hallussa.

Myös ovikellokäyttäytymistä olemme ruvenneet pikkuhiljaa treenaamaan. Ideana on, että Nala näkisi tässä vaiheessa ovikellon soimisen mahdollisuutena ansaita nami eikä kokisi tarvetta ruveta rähjäämään ovikellolle. Niinpä olemme soitelleet ovikelloa oikein ahkerasti ja tarjonneet kauniista käytöksestä palkkion. Tulokset ovat olleet hieman vaihtelevia. Omissa treeneissämme Nala on jo edistynyt niin paljon, että se juoksee heti ovikellon soidessa namikipon lähelle istumaan ääntäkään päästämättä. Muutaman kerran tämä on onnistunut myös "aidossa tilanteessa" kun joku on sattunut suht pian treenituokiomme jälkeen käymään ovella. Ihan aina ei ole mennyt putkeen, vaan välillä Nala on edelleen saanut kunnon hepulin ovikellosta. Namin ja ovikellon neiti on kuitenkin jo kytkenyt mielessään selvästi toisiinsa... Nimittäin tässä yhtenä iltana ovikellon soidessa Nala sai kauhean haukkukohtauksen ja jäi vielä eteisen oven taakse möykkäämään, vinkumaan ja ulvomaan siksi aikaa kun itse kävin ovella. Palattuani neiti sitten juoksikin pikapikaa mangustiasentoon namikipon luokse ja pää kallellaan katsoi minua sangen viattoman näköisenä siihen malliin, että huomasitkos, ovikello soi! Pokassa oli vähän pitelemistä, mutta tällä kertaa suorituksesta ei harmi kyllä herunut palkkiota :D

Vuoden ekat liidot

Eilen oli meidän vuoden ekat agitreenit, jotka tosin olivat sikäli vähän erilaiset kuin yleensä, että paikalle ei päässyt ryhmämme vetäjää eikä yhtäkään ryhmäläistä meidän lisäksemme. Saimme siis treenivuoron ja kentänpuolikkaan kokonaan omaan käyttöömme. Niinpä nappasin Nalan lisäksi mukaani myös Janin avustamaan esteiden kantamisessa ja katselemaan, onko minkäänlaista edistystä tapahtunut sitten kesän, jolloin Jani oli viimeksi katsomassa treenejämme. Kivana bonuksena Jani toimi myös videokuvaajana, joten sain pitkästä aikaa mahdollisuuden havainnoida itsekin suoriutumistamme.

Aloitimme keppitreenillä. Kepit olivat jonkin verran vinossa ja mielestäni niitä voisi seuraavaksi taas nostaa suoremmiksi, koska Nala alkaa olla aika hyvin perillä siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Jostain syystä Nala tuntui tänään vähän himmailevan vauhtia kepeillä, mutta muuten meni oikein kivasti. Olen tosi tyytyväinen keppien edistymiseen ottaen huomioon että olemme vasta muutamissa treeneissä vinokeppejä harjoitelleet.

Seuraavaksi teimme pientä radanpätkää. Hyödynsimme esteitä pitkälti niillä paikoilla, joilla ne olivat jo valmiiksi niin ei tarvinnut kauheasti siirrellä ja kantaa. Muutamia muutoksia tein niin, että sain takaakierron ja "hämäysputken" radalle. Kaikenkaikkiaan aika simppeli pätkä, jonka tarkoituksena oli antaa koiran nauttia ja pitää kivaa. Radalla olikin muutamia Nalan lemppariesteitä kuten puomi ja pari putkea.

Yleensä treeneissä ei ole aikaa tehdä kauheasti hienosäätöä "perusjutuissa", joten nyt hyödynsimme ajanpaljouden siten, että naksuttelin lopuksi Nalalle puomin kontakteja. Tällä hetkellä Nala on vähän epävarma siitä, mihin kohtaan sen tulisi puomilla pysähtyä, joten se tarjoaa milloin mitäkin tai vaihtoehtoisesti laskeutuu puomia sellaista vauhtia, että etujalkojen lyödessä jarrut lukkoon meinaa takapää tehdä voltin. Kontaktit täytyykin nyt ottaa syyniin ja muistaa vaatia kunnollinen pysähdys myös rataa tehdessä.

Ensi viikonloppuna meillä olisi sitten ohjelmassa todellakin tarpeeseen tuleva hyppytekniikkakoulutus jos vaan Nala ei aloita juoksujaan ennen sitä. Edellisten juoksujen perusteella tämä on nyt ihan päivistä kiinni eli täysin tuuripeliä, pitäkää peukkuja!

Siivouspuuhissa

Lupailin jokin aika sitten videota lelujen siivoamisesta. Tässä olemme siis aika alussa vielä, enkä ole vielä liittänyt temppuun vihjesanaa. Harjoittelimme vähän aikaa muutaman lelun kanssa kerralla, mutta homma meni sen verran sekavaksi kaikin puolin, että palasimme hetkeksi yhteen leluun. Tarkoituksena siis yksinkertaisesti tässä vaiheessa on, että Nala tuo lelun alustan päälle.

Lelujen siivoaminen on vielä sen verran vaiheessa, ettei siitä ole arjessa mitään todellista hyötyä. Leluja kyllä siivotaan paljon - tai siis minä siivoan. Sitä mukaa kun saan kerättyä lelut paikoilleen, Nala kipittää perässä ja siirtelee niitä jälleen kotoisasti pitkin poikin olohuoneen lattiaa. Nala ei koskaan osaa päättää, millä lelulla se haluaisi leikkiä, joten se varmuuden vuoksi levittää kaikki saatavilla olevat suosikkilelunsa ympäriinsä ja leikkii niillä sitten noin sekunnin kullakin. Ei siitä taas montaa minuuttia ole kun nostin jokaisen lelun paikalleen ja nyt pikaisella vilauksella meidän olkkarin lattialla epämääräisissä paikoissa röhnöttävät ainakin rottis, mansikka, pingviini ja poro. Vielä tarvitaan rutkasti treeniä, jotta koira osaisi pyynnöstä myös viedä lelut takaisin paikoilleen... Treenaaminen jatkukoon!

Nalan lempparitemppu on muuten selvästi kuolleen leikkiminen, jota se yrittää tarjota usein silloinkin, kun tarkoituksena olisi harjoitella jotain ihan muuta. Nalan mielestä on hurjan hauskaa heittäytyä vauhdikkaasti kyljelleen ja häntä toki rummuttaa edelleen riemukkaasti rytmiä. Uusia temppuja harjoitellessamme Nalalla menee monesti hermo - kärsivällisyys ei aina riitä rauhassa kokeilemaan mitä tällä kerralla haetaan, vaan muutaman pieleen menneen yrityksen jälkeen neiti alkaa aluksi inisemään ja haukahtelemaan näreissään ja kun ei sekään auta niin lopulta kiljuu täyttä kurkkua :D Siinä kohtaa onkin sitten hyvä pitää pieni tauko ja keräillä vähän lisää kärsivällisyyttä uutta yritystä varten...

Temppuilua

Olen aina välillä blogissa kertonut, että olemme naksutelleet ja opetelleet erilaisia temppuja. Nyt ajattelin tehdä pienen koosteen siitä, mitä temppuja tällä hetkellä treenailemme. Nämä ovat siis parhaillaan työn alla ja vaativat vielä enemmän tai vähemmän treeniä. Pahoittelen videon laatua, varsinkin alku on niin pimeä että siitä on vaikea erottaa yhtään mitään.

Kumarrusliike ei ole vielä satavarma (välillä peppu pyrkii maahan, jolloin koko tempusta tuleekin vain hidastettu maahanmeno), joten sitä täytyy vahvistaa ja sen jälkeen ruveta häivyttämään käsimerkkiä pois. Ryömimiseen haluaisin lisää pituutta, mutta matto loppuu kesken :D Ryömimällä kääntyminen pienessä tilassa on vielä vaikeaa. Viimeisessä tempussa haasteena on lähinnä tuo heiluva häntä. Koira pysyy kyllä muuten ihan hienosti paikallaan, mutta kieltämättä häntä hieman syö uskottavuutta. Tosin hännän liike on jo huomattavasti maltillistunut siitä, millaista vispausta se alunperin oli. Olen kyllä yrittänyt kertoa Nalalle, ettei kuolleen sovi olla kauhean riemuissaan, mutta Nala nyt vaan haluaa olla iloinen ruumis. Videolta unohtui lelujen kerääminen, sitä täytyykin kuvailla joskus myöhemmin (ja mielellään valoisana päivänä...). Siinä olemme vielä aika alussa ja leluja siivotaan yksi kerrallaan aina lelujen välissä palkiten.

Retki Kintulammelle

Keskiviikkona lähdimme Anskun ja Pennyn kanssa Kintulammelle retkeilemään ja keräilemään vielä kertaalleen suppiksia. Nala ja Penny olivat aivan onnessaan kun saivat rymytä keskenään pitkin maita ja mantuja ja pienten menijöiden iloa oli ihana katsella. Välillä sammalikossa otettiin villejä juoksuskaboja, välillä meno näytti tältä:

                                          Videon on kuvannut Annamari Henno

Pennyn kanssa Nala saa jostain syystä rohkeutta lähteä minusta paljon kauemmas kuin yleensä, mutta onneksi se kuitenkin noudatti luoksetulokutsuja kiitettävällä tarkkuudella. Tuo reissu oli tavallaan myös jäähyväisretki, sillä ensi viikonloppuna Ansku ja Penny jättävät Tampereen taakseen ja muuttavat uuteen kotiin Espooseen. Ihan mälsää! No, onneksi näemme Pennyliiniä ainakin tammikuun hyppytekniikkakoulutuksessa ja eiköhän tätä Tampere-Espoo-väliä tule muutenkin aina silloin tällöin kuljettua puolin ja toisin :)

Anna pusu kullanmuru, pussatessa haihtuu suru! (c) Annamari Henno

Hyppytekniikkakoulutuksesta en olekaan tainnut vielä mitään kirjoitella, eikä se toisaalta mikään kovin akuutti asia olekaan, koska koulutus on tosiaan vasta tammikuun puolivälissä. Hyppytekniikkaan liittyvät ongelmat sen sijaan valitettavasti ovat meille ajankohtainen asia, koska jo pidemmän aikaa Nalan hyppely on näyttänyt vähän huonolta. Aivan matalat rimat Nala ylittää ihan hienosti, mutta kun korkeutta tulee vähänkin lisää, koko tekniikka tuntuu hajoavan vaikka hyppyihin jääkin paljon ilmaa suhteessa rimaan. Koulutus siis tulee meille tarpeeseen ja toivon todella, että siitä on meille apua. Pitäkäähän peukkuja, etteivät Nalan juoksut osu juuri koulutuksen ajankohtaan! Laskujen perusteella näyttäisi siltä, että juoksut alkaisivat aikalailla heti koulutusviikonlopun jälkeen, mutta aika rimaa hipoen siis mennään...

Joka ilta kun lamppu sammuu...

Meillä ei tällä hetkellä ole juoksujen takia asiaa treeneihin tai yhteislenkeille, joten olemme vietelleet jonkinasteista hiljaiseloa Nalan kanssa. Kovimpina sadepäivinä kunnon lenkeistä on ollut turha edes haaveilla, mutta säiden suosiessa olemme nauttineet pitkistä kävelyistä syksyisissä metsissä. Hihnakäyttäytyminen on otettu taas syyniin ja sitä on ruvettu treenailemaan aktiivisesti naksuttimen kanssa. Todennäköisesti saavuttamamme edistys ei tule juurikaan näkymään muiden koirien seurassa, mutta ainakin saamme nauttia siitä omilla lenkeillämme :)

Nyt kun harrastukset ovat tauolla, meillä on ollut hyvää aikaa paneutua naksutinkoulutuksen saloihin ja opetella ns. turhia temppuja. Hyvänä oppaana on toiminut Tanjan suosittelema Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten "Naksutinkoulutusta koirallesi", josta löytyy itse naksutinkoulutuksen teorian lisäksi paljon käytännön harjoituksia. Opettelemistamme turhista tempuista mainittakoon valojen sammuttaminen, jonka Nala oppi parissa minuutissa. Nala pitää jostain syystä tästä tempusta ihan valtavasti, joten pieni raketti on valmiina syöksymään apuun aina tarvittaessa. Samasta syystä tämä temppu tosin vaati pikaisesti siirtymistä "toiminto tapahtuu vain komennosta"-vaiheeseen, kun valot alkoivat sammua vähän turhankin usein ja tarpeettomasti :D

 
On hauska nähdä, mikä into koiralla on opetella uusia asioita ja tarjota omatoimisesti toimintoja jos jonkinlaisia. Nala on hieman kärsimätön oppilas, sillä jos ei muutaman ensimmäisenä tarjotun toiminnon aikana tärppää, niin neiti saattaa menettää malttinsa ja ruveta päästelemään mitä ihmeellisempiä ääniä (varmaan ärräpäät lentelevät). Silloin rauhoitumme hetken aikaa ja keräämme hieman kärsivällisyyttä. Luovan tauon jälkeen homma yleensä luistaakin taas. Välillä on sitten syytä päästellä höyryjä vähän enemmänkin, kuten alla olevalla videolla näkyy. Tässä on jo tosin pahimmat höyryt päästelty sillä aikaa kun hain kameran.

Peuraa ja nakkia jäljestämässä

Tähän viikkoon on mahtunut omatoimisia treenejä niin verijäljen kuin peltojäljenkin osalta. Maanantaina kävimme Anskun ja Helmiinan kanssa verestämässä jäljen Hervannan metsikköön ja tiistaina aamupäivällä lähdimme paikalle koirien kera.

Kaikki urheat mejäkoirat: Nala, Penny ja Rusina.
Kuva napattu treenien jälkeiseltä lenkiltä.

Nalan kanssa vuoroamme odotellessa juuri Nalan jäljen suunnalta ilmestyi näkyviin mies, joka näytti seuraavan puihin laittamiamme merkkejä. Mietinkin, onko Nalan jäljestä mitään jäljellä jos mies on tallonut sen yli ja levitellyt jaloissaan veren hajua pitkin poikin. Alkumakuulle päästyämme Nala kuitenkin näytti saavan ihan hyvän vainun ja selvästi tiesi, mitä sen odotettiin tekevän. Alku menikin hyvin, kunnes samainen mies ilmestyi jälleen hiippailemaan lähipusikoihin ja Nalan keskittyminen herpaantui. Vähän aikaa siinä sitten sähellettiin suuntaan jos toiseenkin ja mietittiin lähdetäänkö jäljestämään "peuraa" vai miestä. Lopulta peura vei voiton ja loppuosa meni taas hienosti. Alla olevassa videossa on pari pätkää jäljeltä. Keskivaiheen haahuilut ja omat pahimmat pyllistelyni olen karsinut pois :D Tilanteen jännittävyyden huomaa erityisen hyvin siitä, että Nalaa ei kaadolla meinaa herkut kiinnostaa juuri ollenkaan. Kiitos Anskulle videon kuvaamisesta!

Huikeiden suoritusten jälkeen lähdimme vielä vähän lenkkeilemään Makkarajärven ulkoilupoluille. Koirat saivat juoksennella vapaina ja riehua sydämensä kyllyydestä. Rusinaa ei tosin moinen riekkuminen ja päätön meno kiinnostanut, mutta Nala ja Penny huolehtivat siitä puolesta oikein ansiokkaasti. Kuvia jälkitunnelmista ja treenien jälkeiseltä lenkiltä löytyy täältä.

Tänään lähdimme sitten vaihteeksi tekemään peltojälkeä. Mukana olivat Johanna ja Kerttu sekä ensimmäistä kertaa lajiin tutustumassa Taina ja Loki. Tein Nalalle kaksi muutamien metrien mittaista jälkeä, joissa oli suorien osuuksien lisäksi kiemuroita ja muutamia yhden askelen mittaisia "taukoja". Lisäksi aloin jo vähän vähentää nakkien määrää jäljellä. Nala työskenteli ihan hienosti, tosin alkutohinoissa meinasi taas mennä vähän mutkat suoriksi. Ensimmäinen jälki tuntuu aina olevan sellainen, joka mennään hirveällä vauhdilla vähän sinne päin. Seuraavalla jäljellä Nala malttaa sitten jo keskittyä. Täytyykin kokeilla ensi kerralla tehdä ensin lyhyt ja helppo "energianpurkujälki", jonka jälkeen voidaan sitten siirtyä varsinaiselle haastavammalle ja pidemmälle treenijäljelle. Jäljestämisen jälkeen tehtiin vielä porukalla lenkki, jolle ilmestyi mukaan myös Saija koirineen. Täytyy kyllä jatkossakin osallistua yhteisiin omatoimitreeneihin, ei tuota peltojälkeä vaan tule yksin treenattua vaikka ihan kivaa puuhaa onkin.

Jäähyväiset pentuagille ja muita kuulumisia

Blogissa on ollut nyt pienimuotoista hiljaiseloa johtuen lähinnä siitä, että kaikenlainen kesälomapuuhailu on vienyt aikaa bloggaamiselta.

Pentuagilityn viimeinen kerta oli viikko sitten torstaina. Treeneissä saimme suorittaa 13 esteestä koostuvan radan, minkä lisäksi aloitimme keinuun tutustumisen. Ensimmäisellä kerralla rata meni oikein hienosti ja vauhdikkaasti, mutta sitä suoritusta ei tietenkään saatu nauhalle :D Toisen kerran Nala otti selvästi vähän jäähdyttelyn kannalta ja jarrutteli ja pysähteli monella esteellä ja jäi lisäksi radan puolivälissä kokonaan paikalleen ihmettelemään ja poseeraamaan Janille, joka kuvasi tätä suoritusta. Koska tämä video nyt kerran kännykkään tallentui, niin laitetaan se silti näytille - näettepä ainakin minkälainen rata oli kyseessä :) Ja kyllähän tuokin rata loppuun asti painettiin, vaikka eteneminen vähän takkuili eikä vauhti ollut parhaimmillaan.

Keinuun tutustuminen sujui hyvin. Aloitimme tietenkin tilanteesta, jossa keinu ei juurikaan pääse liikkumaan, joten sinällään siinä ei mitään kauhean pelottavaa ollut. Nala ei ollut pienestä tömähdyksestä moksiskaan, vaan kipitti keinua ylös ja alas ihan tomerasti. Viimeisistä treeneistä jäi tosi hyvä fiilis ja tähän olikin hyvä lopettaa pentuagi. Kiitokset Tytille, joka on kärsivällisesti auttanut meitä alkuun agilityn ihmeellisessä maailmassa!

Sarjaamme "kissa ja koira" ei ole viime aikoina tullut uusia päivityksiä, joten ajattelin vähän kertoilla mikä tilanne on. Olimme viikko sitten jälleen kyläilemässä vanhempieni luona ja karvalapset saivat viettää neljä päivää saman katon alla. Välillä tytöt istuvat tai makoilevat kaikessa rauhassa aika lähekkäinkin, ohittavat toisensa melkein nenä nenää hipoen ja tekevät sulassa sovussa vierekkäin temppuja kinkkupalkkiota vastaan. Välillä taas molemmat heittäytyvät enemmän tai vähemmän hankaliksi. Videolla Nala näyttää mallia siitä, miten sen mielestä tulee ehdottomasti käyttäytyä, jos kissa on vetäytynyt istuskelemaan tuolin alle. Video on aika pimeä, mutta eiköhän siitä podengon erota.

Samalla Helsingin reissulla Nala pääsi myös temmeltämään parivuotiaan sukulaistyttöni kanssa - ja lapsethan ovat Nalan mielestä suunnilleen ihaninta, mitä maa voi päällään kantaa. Nala ja lapset onkin ihan hyvä yhdistelmä, ainoa kysymysmerkki asiassa on Nalan ajoittainen ylivilkkaus. Hienosti Nala kuitenkin näyttää tunnistavan, milloin kyseessä on pieni ihminen, jonka kanssa täytyy olla vähän varovaisempi.

Harrastusrintamalla on ollut agin loppumisen jälkeen aika hiljaista, mutta keskiviikkona kävimme sentään jälkitreeneissä. Kurssin vetäjä ei ollut paikalla, joten treenasimme omatoimisesti tehden oikeastaan juuri samoja asioita, joita olemme itsekin tässä treenien välissä harjoitelleet. Nala työskenteli jälleen ihan hienosti ja löysi hyvin myös kolmiosta lähtevän suoran. Kiitokset alla olevasta jäljestyskuvasta kuuluu taas Tytti Käyhkölle!

 

Ilmoittauduin Nalan kanssa myös verijäljen tutustumiskerralle ja odotan tuota lajia innolla. Oletuksenani nimittäin on, että verijälki voisi olla enemmän Nalan juttu kuin peltojälki :)

Torstain agi

Torstaina Jani oli ekaa kertaa mukana katsomassa meidän agilityä. Nala ei ollut yhtä vauhdikkaalla tuulella kuin viime viikon treeneissä ja itse kadotin vähän väliä suuntavaistoni, mutta kivaa oli! Tällä kertaa tehtiin vähän pidempiä pätkiä kuin aikaisemmin, minkä lisäksi treenattiin keppejä, rengasta ja omatoimisesti kontaktia. Janin ansiosta saimme muutaman pienen kännykällä (ei kun hups, ÄLYPUHELIMELLA, tästä tuli viimeksi noottia :D ) kuvatun videopätkän treeneistä. Tuulen humina oli aika karmea enkä osannut ottaa youtubessa ääniä kokonaan pois, joten videossa on taas höysteenä joku epämääräinen musiikki, koittakaa kestää :)