Pakkaset paukkuu

Eilen vanhempani tulivat pitkästä aikaa vieraiksemme Tampereelle. Heidän lisäkseen kyläilemään saapuivat kummitätini ja -setäni sekä heidän poikansa, joka tykkäsi kovasti leikittää Nalaa. Lähdimme koko poppoolla ulkoilemaan Kangasalle Kaarinanpolulle. Viime vuonnahan teimme tuonne pikkukoiraporukalla laskiaisretken, joka huipentui makkaranpaistoon Katajajärven laavulla. Tällä kertaa laavu ei syystä tai toisesta reittimme varrelle osunut, mutta sepä ei oikeastaan haitannut kun emme olleet grillailuaikeissa liikkeellä. Ehdimme juuri parahiksi reippailemaan valoisan sään aikaan ja saimme ulkoilla aika rauhassa, sillä melkein heti parkkipaikan tuntumassa vastaan tullutta pientä koiraporukkaa ja muutamaa hiihtäjää lukuunottamatta muita ulkoilijoita ei näkynyt. Nala valitteli alkumatkasta tassujensa jäätyvän, mutta heti kun hihna irtosi pannasta niin kylmyys näytti unohtuvan ja vapaana juoksentelu maistui. Kiitos retkiseuralaisille kivasta ulkoilutuokiosta ja vierailusta, oli ihanaa nähdä teitä pitkästä aikaa!

Kivaa taisi olla, kun häntäkin päihitti jälleen kerran kameran nopeuskilpailussa

Kepin perässä umpihankeen

...ja kepin perässä sieltä pois

Yön aikana pakkanen kiristyi sen verran, että päätimme heti aamusta jättää agitreenit väliin, sillä Tamskin talli on lämmittämättömänä melkoisen kylmä paikka treenata. Toistaiseksi siellä on vielä pärjännyt pukemalla niin itsensä kuin koiransakin lämpimästi, mutta nyt pakkaslukemat olivat aiempaa kovemmat ja lisäksi alla eritttäin kylmä yö, joka tuskin vaikuttaa ainakaan hallin lämpötilaa nostavasti... Näissä kovissa pakkasissa on myös se ongelma, että lämmittely on vaikeaa kun koira ei suostu kunnolla liikkumaan ulkona, joten perusteellisen lämmittelylenkin tekeminen on haasteellista. Jäätävä halli + puutteellinen lämmittely = ei hyvä. Niinpä jäimme suosiolla kotiin lämmittelemään vällyjen väliin. Samaan päätökseen olivat ilmeisesti muutkin ryhmäläisemme päätyneet, sillä ryhmämme vetäjältä tuli myöhemmin viesti, että treenit on kokonaan peruttu. Sääennusteista päätellen sama kohtalo koittaa meille myös keskiviikkona, sillä emme tosiaan ole menossa tokoilemaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa... Koko ensi viikosta on luvattu niin kylmää, että tarvinnee jo alkaa kehitellä sopivia aktiviteetteja sisätiloissa toteutettaviksi :)

Kävellen, juosten ja liidellen

Viikonloppu kului ulkoillen ja kivoista talvipäivistä nauttien. Janilla oli pitkästä aikaa lauantai ja vielä sunnuntaiaamukin vapaana, joten aloitimme molemmat päivät pitkillä lenkeillä. Sunnuntaiaamun lenkki suuntautui tietysti äänestysuurnille ja Nala pääsi riemukseen nauttimaan muidenkin kansalaisvelvollisuuttaan täyttävien ihmisten rapsuttelusta äänestyspaikan ulkopuolella sillä aikaa kun kävimme Janin kanssa vuorotellen äänestämässä.

Sunnuntaina kävimme myös tuttuun tapaan agilityssä. Juoksujen takia Nala joutui treenaamaan pöksyt jalassa ja apinapöksyinen liitelijä aiheutti treeniporukassa hieman huvittuneisuutta... Tällä kertaa teimme ohjauksellisesti melko haastavaa rataa verrattuna viime kertojen helpohkoihin radanpätkiin. Nala oli jälleen kerran huikea ja kaikki mokat menivät täysin minun piikkiini. Nyt Nala kuumeni omaa vuoroaan odotellessaan ensimmäistä kertaa ikinä niin paljon, että se haukkui radalla suoritusta tehdessään. Nalan mielestä tämä meidän harrastus ei selvästikään enää ole pelkästään "hauskaa yhteistä puuhailua", joksi sitä itse olen aina luonnehtinut, vaan koirastani on kuoriutumassa kilpailuhenkinen suorittaja :D Sen verran pahoja mulkaisuja sain osakseni jos jotain meni pieleen ja jouduimme keskeyttämään suorituksen ottaaksemme huonosti menneen kohdan uudelleen... Ihan kuin koira olisi halunnut närkästyneellä katseellaan viestittää minulle, että "ohjaa paremmin, eihän tosta sun huitomisesta saa mitään selvää. Yrittäisit edes!". Voi muru pieni kun yritänhän minä, mutta kun sun vauhdissa pysyminen alkaa olla sen verran haasteellista, että siihen kun pitäisi vielä yhdistää oikeaoppiset ohjauskuviot niin voivoi... Huomionarvoista on myös, että hajujen perässä haahuilu ei ole enää pitkään aikaan ollut ongelmanamme. Vaikuttaa siltä, että Nala on tässä talven aikana oivaltanut oikein kunnolla, mistä agilityssä on kyse ja se haluaa aina mennä täysillä. Siinä jää herkullisimmatkin hajut kakkoseksi kun agiliitely on niiiin kivaa! Saa nähdä, kiinnostavatko hajut taas keväällä ja kesällä jos pääsemme ulkokentille treenaamaan.

Oi voi...

Ei auttanut sormien ristiminen tai peukkujen pitäminen. Nalan kaikkien aikojen lyhyin juoksuväli osui sitten juuri tähän väliin ja neiti aloitti juoksunsa torstai-iltana. Harmittaa ihan vietävästi kun hyppytekniikkakoulutus jää väliin, koska Nalan itsensä takia hyppytekniikan kohdilleen saaminen olisi tosi tärkeää. No, ei auta itku markkinoilla vaan täytyy koittaa tarkkailla josko Tampereen seudulla olisi lähiaikoina tarjolla muita hyppytekniikkakoulutuksia. Vähän tuohon huonoon hyppytekniikkaan liittyen olen miettinyt myös ajan varaamista fysioterapeutille. Toisaalta en kuitenkaan usko, että Nalan kohdalla ongelma on rakenteellinen tai ylipäätänsä fyysinen vaan liittyy ennemminkin juuri tekniikkaan. Hierojakaan ei ole löytänyt koirasta mitään fyysistä ongelmaa ajoittaista pientä lihaskireyttä lukuunottamatta. Hierojamme käy aina koiran läpi hyvin kokonaisvaltaisesti ja tarkastaa koiran liikkeet, asentojen tasapainoisuuden, lihakset, nivelet ja venyvyyden. Hierojan mukaan Nala on nyt kaikilta osin loistavassa kunnossa ja koska Nala saa tällä hetkellä hierontaa melkeinpä kerran viikossa, voi olla, että palaan tuohon mahdolliseen fyssarikäyntiin vasta tämän projektikoirana olemisen jälkeen.

Meidän tokoilu on jäänyt viime aikoina aivan liian vähiin, mutta onneksi nyt tässä ennen juoksujen mukanaan tuomaa taukoa ehdittiin keskiviikkona treeneihin. Nala oli taas tosi pätevä tokoilija. Pieni treenikaverini oli ihan tohkeissaan jo kun tajusi, minne olemme menossa. Päätin taas kävellä treeneihin ja Nala tepasteli kovin tomeran ja määrätietoisen näköisenä kohti määränpäätämme, häntä luonnollisesti hurjasti vispaten. Uusina juttuina ruvettiin opettelemaan ruutua ja merkkiä. Näitä uusia asioita treenatessa huomasi hyvin, että meidän harrastukset tukevat toisiaan hienosti; ruutuun lähettäminen lähti käyntiin ongelmitta kun ruudun keskelle asetettu namialusta oli jo valmiiksi Nalalle tuttu juttu ja Nala tiesi, että sen luokse kannattaa singahtaa heti luvan saatuaan. Merkin (=tötsän koskeminen nenällä) Nala tajusi myös heti, luultavasti naksutinkoulutustaustan ansiosta. Treenikaveri kyseli ihmeissään, että miten sä ton teit, kun Nalan pystyi jo muutamien toistojen jälkeen lähettämään parin metrin päästä koskettamaan tötsää nenällään ja hänen oma koiransa ei tässä vaiheessa ollut vielä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa koko tötsää kohtaan. Sain sitten taas tilaisuuden hehkuttaa naksutinkoulutusta :D Koska naksutinkoulutus perustuu pitkälti "kokeilevaan työtapaan", jossa epäonnistumisesta ei koskaan seuraa kieltoja tai muuta ikävää vaan onnistumisesta palkitaan, koiralla on rohkeutta kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja tunnistaa sitten nopeasti se haluttu toiminto. Tehokasta, innostavaa ja hauskaa siis! No, aiemmista kirjoituksistani on varmaan jo voinut päätellä, kuinka innoissani itse olen kyseisestä koulutusmenetelmästä :)

Koska juoksuille ei nyt mitään voi eikä niitä auta kauheasti harmitellakaan, on parempi keskittyä niiden "hyviin puoliin". On aika hellyyttävää, kun kyljessä kiinni makoilee lähes koko ajan pieni hellyydenkipeä kainaloinen :) Ja nyt päästään sitten myös sunnuntaina agitreeneihin, jotka olisivat alkuperäisen suunnitelman mukaan jääneet hyppykoulutuksen takia väliin. Onneksi TamSKilla saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa.

Nalan peti

Syksyllä alkaneesta käsityöinnostuksestani johtuen meillä alkaa olla kaapit täynnä Nalan villanuttuja ja Janin pipoja, joten nyt piti kokeilla jotain muuta. Virkkaaminen osoittautui yllättävän helpoksi ja nopeasti puuhaksi. Yhtä katkennutta virkkuukoukkua köyhempänä (sori äiti! kävin jo ostamassa sulle uuden) ja monta sataa rannetta koetellutta silmukkaa myöhemmin valmistui tällainen peti. Lopputulos taisi olla Nalallekin mieluinen, sillä neiti otti pedin heti omakseen. Ylemmässä kuvassa salama vääristää pedin väriä, alemmassa kuvassa väri on lähempänä totuutta.

Herättäkää mut sit kun pakkaset on menneet

Vuoden ekat liidot

Eilen oli meidän vuoden ekat agitreenit, jotka tosin olivat sikäli vähän erilaiset kuin yleensä, että paikalle ei päässyt ryhmämme vetäjää eikä yhtäkään ryhmäläistä meidän lisäksemme. Saimme siis treenivuoron ja kentänpuolikkaan kokonaan omaan käyttöömme. Niinpä nappasin Nalan lisäksi mukaani myös Janin avustamaan esteiden kantamisessa ja katselemaan, onko minkäänlaista edistystä tapahtunut sitten kesän, jolloin Jani oli viimeksi katsomassa treenejämme. Kivana bonuksena Jani toimi myös videokuvaajana, joten sain pitkästä aikaa mahdollisuuden havainnoida itsekin suoriutumistamme.

Aloitimme keppitreenillä. Kepit olivat jonkin verran vinossa ja mielestäni niitä voisi seuraavaksi taas nostaa suoremmiksi, koska Nala alkaa olla aika hyvin perillä siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Jostain syystä Nala tuntui tänään vähän himmailevan vauhtia kepeillä, mutta muuten meni oikein kivasti. Olen tosi tyytyväinen keppien edistymiseen ottaen huomioon että olemme vasta muutamissa treeneissä vinokeppejä harjoitelleet.

Seuraavaksi teimme pientä radanpätkää. Hyödynsimme esteitä pitkälti niillä paikoilla, joilla ne olivat jo valmiiksi niin ei tarvinnut kauheasti siirrellä ja kantaa. Muutamia muutoksia tein niin, että sain takaakierron ja "hämäysputken" radalle. Kaikenkaikkiaan aika simppeli pätkä, jonka tarkoituksena oli antaa koiran nauttia ja pitää kivaa. Radalla olikin muutamia Nalan lemppariesteitä kuten puomi ja pari putkea.

Yleensä treeneissä ei ole aikaa tehdä kauheasti hienosäätöä "perusjutuissa", joten nyt hyödynsimme ajanpaljouden siten, että naksuttelin lopuksi Nalalle puomin kontakteja. Tällä hetkellä Nala on vähän epävarma siitä, mihin kohtaan sen tulisi puomilla pysähtyä, joten se tarjoaa milloin mitäkin tai vaihtoehtoisesti laskeutuu puomia sellaista vauhtia, että etujalkojen lyödessä jarrut lukkoon meinaa takapää tehdä voltin. Kontaktit täytyykin nyt ottaa syyniin ja muistaa vaatia kunnollinen pysähdys myös rataa tehdessä.

Ensi viikonloppuna meillä olisi sitten ohjelmassa todellakin tarpeeseen tuleva hyppytekniikkakoulutus jos vaan Nala ei aloita juoksujaan ennen sitä. Edellisten juoksujen perusteella tämä on nyt ihan päivistä kiinni eli täysin tuuripeliä, pitäkää peukkuja!

Siivouspuuhissa

Lupailin jokin aika sitten videota lelujen siivoamisesta. Tässä olemme siis aika alussa vielä, enkä ole vielä liittänyt temppuun vihjesanaa. Harjoittelimme vähän aikaa muutaman lelun kanssa kerralla, mutta homma meni sen verran sekavaksi kaikin puolin, että palasimme hetkeksi yhteen leluun. Tarkoituksena siis yksinkertaisesti tässä vaiheessa on, että Nala tuo lelun alustan päälle.

Lelujen siivoaminen on vielä sen verran vaiheessa, ettei siitä ole arjessa mitään todellista hyötyä. Leluja kyllä siivotaan paljon - tai siis minä siivoan. Sitä mukaa kun saan kerättyä lelut paikoilleen, Nala kipittää perässä ja siirtelee niitä jälleen kotoisasti pitkin poikin olohuoneen lattiaa. Nala ei koskaan osaa päättää, millä lelulla se haluaisi leikkiä, joten se varmuuden vuoksi levittää kaikki saatavilla olevat suosikkilelunsa ympäriinsä ja leikkii niillä sitten noin sekunnin kullakin. Ei siitä taas montaa minuuttia ole kun nostin jokaisen lelun paikalleen ja nyt pikaisella vilauksella meidän olkkarin lattialla epämääräisissä paikoissa röhnöttävät ainakin rottis, mansikka, pingviini ja poro. Vielä tarvitaan rutkasti treeniä, jotta koira osaisi pyynnöstä myös viedä lelut takaisin paikoilleen... Treenaaminen jatkukoon!

Nalan lempparitemppu on muuten selvästi kuolleen leikkiminen, jota se yrittää tarjota usein silloinkin, kun tarkoituksena olisi harjoitella jotain ihan muuta. Nalan mielestä on hurjan hauskaa heittäytyä vauhdikkaasti kyljelleen ja häntä toki rummuttaa edelleen riemukkaasti rytmiä. Uusia temppuja harjoitellessamme Nalalla menee monesti hermo - kärsivällisyys ei aina riitä rauhassa kokeilemaan mitä tällä kerralla haetaan, vaan muutaman pieleen menneen yrityksen jälkeen neiti alkaa aluksi inisemään ja haukahtelemaan näreissään ja kun ei sekään auta niin lopulta kiljuu täyttä kurkkua :D Siinä kohtaa onkin sitten hyvä pitää pieni tauko ja keräillä vähän lisää kärsivällisyyttä uutta yritystä varten...

Tavoitteita vuodelle 2012

Hyvää alkanutta vuotta! Lupailin vähän edellisessä postauksessa laatia tavoitteita tälle vuodelle ja tässä niitä nyt tulee. Olen tarkoituksella jättänyt tavoitteisiin hieman pelivaraa ja tehnyt niistä aika laajoja. En myöskään lupaa toteuttaa kaikkia enkä aio ottaa niiden toteutumisesta stressiä, mutta olkoot ne nyt vaikka jonkinlaisia suuntaa antavia ajatuksia siitä, mitä vuosi 2012 voisi koirarintamalla pitää sisällään meidän kohdalla.

1. Osallistumme aktiivisesti yhteislenkeille ja esim. popotapaamisiin
Erityisesti tämä tarkoittaa retkiä/lenkkejä/tapaamisia, joissa koirat saavat leikkiä ja riehua vapaasti keskenään. Hihnalenkkejä teemme tälläkin hetkellä paljon tuttujen koirakavereiden kanssa, mutta varsinkin nyt loppuvuodesta Nala on päässyt harmillisen vähän temmeltämään muiden koiruuksien kanssa.

2. Osallistumme ainakin yksiin epiksiin tokossa tai agilityssa
En ole kovin kisahakuinen enkä sinänsä halua harrastuksiltamme muuta kuin iloista yhteisen tekemisen meininkiä. En myöskään usko, että Nalalle on erityisen tärkeää päästä kisaamaan... Kokemuksen kannalta ja oman osaamisen/oppimisen testaamiseksi voisi kuitenkin olla kiva käydä kokeilemassa meininkiä joissakin epävirallisissa kisoissa. Lajin jätän vielä avoimeksi. Se määräytyköön fiiliksen/etenemisemme mukaan :D Mitään yksittäisiä esteitä/liikkeitä en osaa nimetä tehoharjoitteluun, koska meillähän riittää vielä opeteltavaa ja hiottavaa vaikka missä. 

3. Osallistumme ainakin yhteen näyttelyyn
Näyttelyihin pätee oikeastaan pitkälti sama kuin kisaamiseenkin. En koe olevani juurikaan näyttelyihminen enkä pidä tuomareiden mielipiteitä koirastani erityisen tärkeinä. Tiedänhän minä ihan ilman kenenkään muun näkemyksiäkin, että Nala on minulle maailman paras Nala juuri sellaisena kuin se on ;) Muutamien ihmisten kanssa on kuitenkin ollut puhetta yhteisestä näyttelyreissusta ihan "huvin ja urheilun vuoksi" eli kyse olisi lähinnä kavereiden kanssa toteutetusta huviretkestä. Nyt täytyy vain toivoa, että joku näistä reissuista oikeasti toteutuu eikä jää vain puheen tasolle ;)

4. Kokeilemme ainakin yhtä meille kokonaan uutta lajia
Uutta harrastusta meidän ei ole tarkoitus löytää, mutta vaihtelu virkistää ja kokeilumielessä on aina kiva kokeilla uusia lajeja.

5. Arkitottelevaisuussaralla opettelemme kauniimpaa ovikellokäyttäytymistä
...ja tässä jos missä riittää työsarkaa :D Teoriassa kaukaisena tavoitteena on, että ovikellon soidessa Nala menisi tiettyyn sille osoitettuun paikkaan ja tulisi tervehtimään tulijoita kauniisti vasta luvan saatuaan. Noh, käytännössä olisi hienoa, jos Nala voisi ottaa vieraat vastaan edes hivenen hillitymmin ja hallitummin hyppimättä, pyörimättä ja hyörimättä niin kamalasti...

Huh, siinä ne nyt ovat! Peräti viisi vuodelle 2012 nimettyä tavoitetta. Näihin palataan sitten loppuvuodesta ;)

Koska olen nyt tavallaan haastanut itse itseni, ajattelin heittää pienen haasteen myös teidän suuntaanne! Blogini kävijätilastot osoittavat, että blogillani on kuin onkin lukijoita ja vieläpä aika eri puolilla Suomea ja maailmaa. Aika harva teistä on kuitenkaan "tullut kaapista ulos" eli tunnustanut seuraavansa blogiani. Olisi huippua, jos haluaisitte ilmiantaa itsenne vaikkapa jättämällä kommentin blogiini. Pakko ei tietenkään ole ja salalukijanakin pysytteleminen on ihan ok, mutta minua ilahduttaisi suuresti tietää, ketkä ovat lukijoina mukana podengomaisessa menossa :)