Tossut jalkaan

Kova pakkanen on pistänyt vesikeleihin tottuneet tassut koville. Niinpä eilen illalla oli aika kaivaa kaapin perukoilta tossut ja niitähän Nala suorastaan rakastaa (tai sitten ei). Ennen tositoimiin siirtymistä piti vähän virkistää muistia sen suhteen, miten niillä pitikään kävellä. Nala tosin oli sitä mieltä, että eihän niillä voi kävellä laisinkaan, mutta namin voimalla mahdotonkin muuttui mahdolliseksi.

Tässä Nalan tyylinäyte:

Hyvähyvä, hienostihan se meni! Ja ei kun ulos :)

Pinkkiä päälle

Ei näistä sadesäistä taideta vielä hetkeen päästä eroon. Päivät ovat suurimmaksi osaksi tosi pimeitä ja siihen kun vielä yhdistää märät kelit niin pitkistä lenkeistä voi mukavuudenhaluisen ja vesikammoisen podengon kanssa vain haaveilla. Vähän kuitenkin päätettiin piristää meidän pimeitä sadepäiviä materian muodossa. Alkusyksystä kirjoittelin Nalan uudesta heijastinliivistä ja koska liivi on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi, päätin vihdoin sortua ostamaan Nalalle myös saman sarjan Storm-hupparin, pinkkinä tietysti. Kyseessä on siis sadetakki, jota olen jo pitkään kuolannut, mutta vasta nyt raaskin sen ostaa. Toivottavasti takki saa podeneidin pistämään myös sadekeleillä tassua toisen eteen hieman rivakammin tai edes lopettamaan sen nelitassujarruttelun. Hurtan koot menevät 10 sentin välein (selän pituus), joten ero kahden peräkkäisen koon välillä on aika suuri. Nalalle koko 35 on hieman väljä, mutta toisaalta takki peittää hyvin sekä edestä että takaa ja Nalan näyttäisi olevan helppo liikkua takki päällään. Tuo saa nyt olla Nalan joululahja (ja kaikki muutkin lahjat lähitulevaisuudessa). Voin tosin kuulla Nalan kiljuvan, että senkin typerys, mä en tahdo mitään tyhmiä sadetakkeja vaan leluja ja namia!!! No, tuli niitäkin ostettua samalla... Alla pikainen pokkarisalamaräpsy takista ja tympääntyneestä mallista, joka odottelee kärsimättömänä lupaa palata naudan palviputken kimppuun.

Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa raunioille ja voihan pyhä jysäys mikä meno Nalalla oli! Tauko on selvästi tehnyt tehtävänsä, minulla ei ole kerrassaan mitään murmutettavaa treeneistä. Nala pinkoi isojen kiviröykkiöiden yli rohkeasti ja päättäväisesti ja maantasalla edetessä vauhtia oli kuin vieheen perässä konsanaan :D Ihan loistavasti tuo löysi maalimiehet tuulensuunnasta tai lähetysmatkasta riippumatta ja ilmaisukin oli kohdillaan. On tuo vaan niin taitava pieni <3 

Kaunis syyspäivä

Viikonloppuna saatiin ainakin Lappeenrannassa nauttia muutama tunti kauniista, aurinkoisesta syyssäästä. Ja sehän on tänä syksynä ollut niin harvinaista herkkua, että moisen sääilmiön sattuessa kohdalle pitää äkkiä rynnätä ulos ja kaivaa kamerakin kaapista mukaan, jotta saa tallennettua muistikortille todistusaineistoa auringon näyttäytymisestä. Eihän mua muuten kukaan uskois :D

Loppuun Nala vielä esittelee tämän syksyn neulemuotia:

Syyskuu

Sateiset viikonloput on ihan mälsiä. Olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta kun ulkona sataa ja on synkkää, ei huvita. Nalakin on sitä mieltä, että tällaiset sateiset sunnuntait kuuluu viettää oman pedin uumenissa. Tässä se kesä sitten taisikin olla, vaikka edelleen tuntuu ihan siltä, ettei se missään vaiheessa kunnolla alkanutkaan tänä vuonna. Tosi oudolta tuntuu, että nyt on jo syyskuu! Itse havahduin tässä yhtenä iltana siihen, että autonratin takaa oli vaikeaa havaita ilman heijastimia kulkevat koirat tienvarsilla. Illat ovat siis jo auttamattomasti pimeitä ja nyt alkaa olla taas aika kaivella esiin heijastinkamppeet. Nala-parka on saanut edelliset syksyt ja talvet viipottaa ihan raksamiehen näköisenä pienennetty keltainen huomioliivi yllään. Eihän sellainen sovi ollenkaan kun kyse on kuitenkin hienosta neidistä. Nala saikin nyt syksyn saapumisen myötä uuden heijastinliivin, pinkin Hurtta Lifeguard Twilightin, joka on muutaman käyttökerran kokemuksella osoittautunut tosi hyväksi ja näkyväksi. Siihen kun vielä yhdistää heijastinpannan ja hihnan heijastinpalan niin kyllä pitäisi näkyvyysasioiden olla kunnossa. Nala muistuttaa myös kaikkia karvaisia kavereitaan etsimään heijastinvermeet kaapinperukoilta ja käyttämään niitä pimeällä!

Perjantaina oli onneksi ihana sää ja käytiinkin omatoimitreenailemassa raunioilla. Jani lähti mukaan avustamaan ja toimi maalimiehenä. Vaikkei Nalan oma perheenjäsen ole mikään paras vaihtoehto maalimieheksi niin mielestäni kuitenkin parempi näin päin kuin että itse olisin mennyt piiloon. Nalan kun on kuitenkin tarkoitus tehdä raunioilla töitä minun kanssani. Otettiin samantyylisiä harjoituksia kuin ohjatuissa treeneissä olemme tähän mennessä tehneet eli peräänajoja ja haamuja. Lähdin myös jo hiljalleen yhdistämään haukkumista maalimiehen löytymiseen. Aloitettiin samalla logiikalla kuin ilmaisun harjoitteleminen hajuerottelun yhteydessä. Eli uhrin löytäminen -> palkka, pyynnöstä haukkuminen -> uusi palkka.

Bongaa pelastuskoira!

Pieni koira suuressa rauniomaailmassa

Siellä se uhri on renkaiden sisällä, mutta mites sinne pääsis??

Vielä yksi...

Neulontainnostus jatkuu! Tähän neuleeseen sovelsin Anskun ohjetta, joten riiviökaksikko P&N:llä on nyt samispaidat. Suurin muutos edellisiin paitoihin on nappikiinnitys molemmin puolin (+ lyhyempi ja astetta rönsyilemättömämpi kaulus). Tämä myös peittää helposti koko pepun, käytössä sitten selvinnee kuinka epäkäytännöllinen näin pitkä neule on. Helmaan tein kolon hännälle. Malli on selvästi sitä mieltä, että nyt olisi jo toppatakkikelit ja kyyristelee ja tärisee surkeana kuvissa.

Neuleen väri näyttää synkähkössä säässä otetuissa kuvissa aika siniseltä, mutta oikeasti se on kauniin lila :) Kiitos vaan Anskulle langasta! 

Meillä on taloyhtiössä meneillään pieni remontti, joka edellyttää remonttimiesten käyntejä asunnoissa. Soittelin sitten miehille ja pyysin heitä ilmoittamaan tulostaan etukäteen. En halunnut, että he vain paukahtavat paikalle joku kerta yllättäen kun Nala on yksin kotona ja säikähtää sen kotiin tunkeutuvia outoja muukalaisia, kun tuo yksinolo ei muutenkaan ole ihan meidän vahvuus... Saatoin sitten hieman liioitella koiramme pelottavuutta, sillä lopputulemana oli, että Nala sai miesten muistioon luonnehdinnan "pieni, mutta vihainen". Olisittepa nähneet miesten ilmeet aikaisin perjantaiaamuna, kun he varovasti tulivat sisälle yksi kerrallaan melkein toisiaan eteenpäin tönien ja vastaan juoksikin pieni pusunaattori häntä vispaten. Viimeisetkin uskottavuuden rippeet taisi viedä ne pinkit apinakuosiset juoksupöksyt... Naapuri kertoi miesten naureskelleen hänellekin tapausta kun olivat kuulemma pelko persuksissa arvuutelleet, millainen monsteri täältä hyökkää kimppuun ja sitten se olikin "näääääin pieni" (tähän sellainen kädet 20 sentin päässä toisistaan ele) ja aika vaarattoman oloinen. Maanantaina samat miehet tulivatkin jo vähän reippaammalla otteella sisälle ja Nala sai oikein iloisia tervehdyksiä.

Päivän väri on punainen

Taas on tullut vähän täydennettyä Nalan vaatekaappia neuleiden muodossa. Omasta mielestäni erilaiset punaisen sävyt sopivat hyvin Nalalle, joten niitä on nyt tullut valittua paitoihinkin. Olen näköjään myös erikoistunut yltiösuuriin kauluksiin, vaikka mukamas joka kerta teen niistä pienempiä ja pienempiä... Nooh, rönsyilevät kauluksethan ovat olleet aina aika ajoin muodissa. Ties vaikka ne olisivat koirien catwalkeilla juuri tämän syksyn juttu ja kaikki kulmakunnan koirat ovat kateudesta vihreinä kun meidän neidin yllä on hoteinta hottia ;) Tässä nyt joka tapauksessa pari uutta tekelettä:

1) Purppuran värinen pitkä villis, joka yltää pitkälle vatsaan ja peittää myös pepun.

2) Pinkki masupituinen neule vähän pidemmillä lahkeilla.

Tarkkasilmäiset saattavat nyt pohtia, miksi olen tehnyt jo kaksi neuletta samasta pinkistä langasta (kuva ensimmäisestä neuleesta löytyy joitakin postauksia aikaisemmin). No, oikeastaan vanha neule on vain kokenut muodonmuutoksen. Totesin sen olevan liian kireä, liian lyhyt ja liian huonosti istuva, joten purin sen lopulta kokonaan ja neuloin uudestaan tällä kertaa suuremmalla lankamäärällä ja paremmilla mitoilla varustautuneena.

Ja juu, punaiseen teemaan istuu hyvin myös se tosiasia, että Nalalla on nyt juoksut. Olen tässä muutaman päivän seuraillut merkkejä ja (toive)ajatellut, että jospa ei kuitenkaan ihan vielä, mutta eipä tuossa enää ole mitään jossiteltavaa.

Kylmiä säitä odotellessa

Sain äkillisen mielenhäiriön ja ryhdyin kutomaan Nalalle villapaitaa. Viimeksi olen koskenut puikkoihin joskus kouluaikoina yläasteella, joten tämä tekele sai luvan kanssa olla harjoituskappale ja myös näyttää siltä. Tulos on tässä:

 

Istuvuus ei ole ihan huippuluokkaa, mutta siitä huolimatta lopputulos on odotuksiin nähden mielestäni yllättävän hyvä. Nalakin näyttäisi viihtyvän paidassaan, sillä se käpertyi ensitöikseen nukkumaan paidan lämpöön. Pidän tuosta mallista, koska se on helppo pukea päälle (ja luultavasti myös helppo riisua pois jos ei satu päättelemään helmaa liian kireäksi) ja se suojaa myös vatsaa. Seuraava tekele saattaa siis hyvin olla samanmallinen pienillä viilauksilla. Seuraavan version olisi kuitenkin hyvä olla pidempi ja siihen voisi tulla myös pidemmät lahkeet. Lisäksi rintakehälle enemmän tilaa ja vastapainoksi turhaa väljyyttä pois sään alapuolelta. Voi tietysti olla, että innostun kokeilemaan jotain ihan toistakin mallia, sen näkee sitten.