Pakkaspäivien puuhia

Katselin blogista, että aika tarkalleen kaksi kuukautta sitten keittelimme viimeksi puuroa pakkaseen. Siitä satsista on vielä muutama purkillinen jäljellä, mutta koska nyt iski harvinainen tarmokkuuskohtaus, pistimme puurokattilat taas porisemaan. Uudistimme samalla myös puuron koostumusta siten, että riisin/viljojen osuutta vähennettiin ja lihan osuutta lisättiin. Kasvisten ja öljyjen määrät pysyivät ennallaan. Tästä satsista pitäisikin taas riittää puuroa seuraavaksi pariksi kuukaudeksi :) Lihat haimme Barffi.netistä ja samalla mukaan tarttui sen verran monta kiloa broiskun kauloja ja siipiä, että pakastimeen ei sitten Nalan ruokien lisäksi juuri muuta mahdukaan. Kuivamuonapuolella olen ajatellut vaihtaa nappulat kokonaan viljattomaan versioon, mutta koska Nala saa nappuloita tosi harvoin ja lokakuun alussa ostamastani parin kilon säkistä on vielä noin puolet jäljellä, voi olla ettei tämä vaihto ole vähään aikaan kovin ajankohtainen. Puurolla, lihoilla ja luilla siis pääosin mennään jatkossakin.

Tervetuloa meille syömään!
(muista ottaa omat eväät t. Nala)

 
Pakkaspäivien iloksi on tarvinnut kehitellä myös muuta mukavaa tekemistä. Niinpä päätinkin eilen vihdoin ottaa harjoitteluun jalkojen välistä pujottelemisen kävellessä. Kuvittelin, että siinä on temppu, jota joudumme harjoittelemaan ja hiomaan pitkän aikaa eli juuri sopiva tällaiselle kylmälle talviviikolle. Muuten hyvä, mutta Nalan mielestä tässä ei näyttäisi olevan mitään erityisen vaikeaa, joten tuskin saamme tästä kauhean monelle päivälle oppimishaastetta. Alla olevalla videolla on pätkiä tältä päivältä eli tempun toisesta harjoituskerrasta. Aika hyvässä vauhdissa mielestäni mennään noin niin kuin kahden muutaman minuutin pituisen treenikerran tuloksena :) Jatkossa sitten sujuvuutta lisää ja omaan askellukseeni luontevuutta/vauhtia. Tähän voisi myös hyvin alkaa jo liittää vihjesanaa kun Nalalla näyttäisi olevan idea hallussa.

Myös ovikellokäyttäytymistä olemme ruvenneet pikkuhiljaa treenaamaan. Ideana on, että Nala näkisi tässä vaiheessa ovikellon soimisen mahdollisuutena ansaita nami eikä kokisi tarvetta ruveta rähjäämään ovikellolle. Niinpä olemme soitelleet ovikelloa oikein ahkerasti ja tarjonneet kauniista käytöksestä palkkion. Tulokset ovat olleet hieman vaihtelevia. Omissa treeneissämme Nala on jo edistynyt niin paljon, että se juoksee heti ovikellon soidessa namikipon lähelle istumaan ääntäkään päästämättä. Muutaman kerran tämä on onnistunut myös "aidossa tilanteessa" kun joku on sattunut suht pian treenituokiomme jälkeen käymään ovella. Ihan aina ei ole mennyt putkeen, vaan välillä Nala on edelleen saanut kunnon hepulin ovikellosta. Namin ja ovikellon neiti on kuitenkin jo kytkenyt mielessään selvästi toisiinsa... Nimittäin tässä yhtenä iltana ovikellon soidessa Nala sai kauhean haukkukohtauksen ja jäi vielä eteisen oven taakse möykkäämään, vinkumaan ja ulvomaan siksi aikaa kun itse kävin ovella. Palattuani neiti sitten juoksikin pikapikaa mangustiasentoon namikipon luokse ja pää kallellaan katsoi minua sangen viattoman näköisenä siihen malliin, että huomasitkos, ovikello soi! Pokassa oli vähän pitelemistä, mutta tällä kertaa suorituksesta ei harmi kyllä herunut palkkiota :D

Yrjispäivä ja muutakin mahtavaa

Nalan omistajat ovat olleet laiskoja ja kiireisiä (saatte itse pohtia kumpi on ollut kumpaa), joten jo muutama päivä sitten havaitsi pieni podengoparka ruoka-ajan koittaessa, että yrjölänpuuro on loppu. Korjausta tähän huutavaan vääryyteen saatiin odotella viikonloppuun asti. Sunnuntaina sitten laitoimme padat porisemaan ja keittelimme isot kattilalliset yrjistä. Samalla kertaa kokkasimme pakkaseen myös valmiiksi koulutusnameiksi possun sydäntä ja munuaista ja saimme näiden keitinvedet hyödynnettyä yrjiksen nesteenä. Itseäni aina harmittaa valuttaa nuo keitinvedet viemäriin, kun niistä saisi loistavat mausteliemet Nalan puuroihin :D

Lihoja ja öljyjä vaille valmiit puurot porisemassa liedellä...

...ja ylin työnjohtaja vahtimassa, että homma menee niin kuin pitääkin.

Illalla sitten tapahtui jotakin kerrassaan mahtavaa. Muutaman hassun sentin paksuinen lumikerros peitti takapihan ja terassin, ja pitihän karvalapsonen päästää pihalle sitä ihmettelemään. Tämä oli siis ensimmäinen kerta tänä vuonna kun Nala pääsi tekemisiin lumen kanssa. Lapsi on terve jos se leikkii, ja sehän leikki! Tarkemmin sanottuna Nala ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan ja nyt se seistä pönöttää edelleen takaoven edessä siinä toivossa, että pääsisi jatkamaan lumileikkejä :D

Arvatkaa kuka kävi ulkona? :)

Voihan nappula!

Nalan ruokavalio koostuu pitkälti yrjölänpuurosta eri makuvariaatioilla, lihoista ja lihaisista luista sekä kuivanappulasta, jota Nala syö korkeintaan toisella päivän aterioista. Sopivan nappulamerkin löytäminen on joskus työn ja tuskan takana. Itselleni tärkeimpiä kriteereitä ovat nappulan soveltuvuus koiralle (eli ei aiheuta esim. vatsa- tai iho-ongelmia tai muita oireita), hyvät ravintoarvot, lisäaineettomuus, maistuvuus sekä suurehko nappulakoko. Viimeinen oikeastaan vain siitä syystä, että pienet nappulat Nala ahmii pureskelematta ja olisi tietysti kiva, jos koira joutuisi syödessään käyttämään hampaitaankin. ANFin Holistic Adult Canine tuntui täyttävän kaikki toiveet, mutta juuri kun luulin löytäneeni meille täydellisen nappulamerkin, tuli vähän takapakkia viimeisen kriteerin osalta. Nappulakoko on nimittäin huomattavasti pienentynyt edelliseen säkkiin verrattuna ja on nyt mallia "pureskelematta hotkittava". Alla olevasta kuvasta ehkä vähän hahmottuu nappulakoon muutos, vasemmalla siis ensimmäisestä säkistä peräisin oleva nappula ja oikealla uuden säkin nappula.

Jos joku osaa sanoa, millainen nappulakoko ANFin Holistic-sarjan muissa makuvaihtoehdoissa on, niin vinkkejä otetaan vastaan!

Tällä viikolla olemme olleet jo kertaalleen tokoilemassa ja agiliitelemässä ja tänään on vuorossa vielä toinen agitunti. Saimme TamSKista ryhmäpaikan talveksi, joten tästä eteenpäin liitelemme sunnuntaisin. Kyseessä on ihan uusi paikka ja ryhmä, joten vähän jännittää :) 

Shoppailua ja helteisen päivän ihmettelyä

Juuri kun pääsin valittamasta, ettei aurinkoa näy mailla halmeilla, niin tänäänpä näkyi! Ja hyvin näkyikin :) Välillä meinasi olla vähän turhankin hikiset (tai läähätyttävät) oltavat, mutta onneksi viilennysapu oli lähellä.

Uskaltaiskohan tuonne mennä?

Voihan pirskatti että on kylmää!

Tää yks tassu jäähtyi jo!

Kävimme myös shoppailemassa ja Nala sai sillä aikaa treenailla yksinoloa nauhoituksen kera. Äänitteestä päätellen täällä on välillä raikunut pienimuotoinen yhden koiran konsertti, mutta naapureille asti tämä ei kuulemma ollut kuulunut. Wuhuu! Uskoisin, että Nalan yksinolot alkavat pikkuhiljaa sujua paremmin tässäkin kämpässä, mutta täytyy seurata tilannetta ja tarvittaessa vaikka ottaa taas DAP avuksi.

Naapureista tulikin mieleen, että seinänaapurissamme asuu todella mukava pariskunta, joka tuntuu pitävän Nalasta kovasti. Nalakin on huomannut naapureiden ihanuuden ja yrittää välillä hiippailla vähin äänin aidan reunasta naapuripihan puolelle, mutta ei onneksi ole ainakaan toistaiseksi onnistunut aikeissaan.

Ai niin, shoppailusta piti kirjoittaa. Muutamien kodin sisustukseen liittyvien hankintojen lisäksi shoppailimme Kenneltarvike Teemeristä Nalalle oman "munalelun" agilityyn sekä Barffinetistä ison kasan herkkuja pakkaseen. Mukaan tarttui mm. jauhelihoja (sika-nautaa ja broileria), kirjolohta, kalkkunaa ja poroa sekä broilerin kauloja ja siipiä. Nyt voi taas laittaa puurokattilankin porisemaan, kun yrjölän sekaan löytyy lisuketta jos toisenlaista :) Kovan taistelun jälkeen saimme jopa yhden siiven irrotettua ja sulatettua pakastemöykystä ja sen neiti ainakin popsi iltapalaksi oikein hyvällä ruokahalulla.


PS. Ilmoitin Nalan Tappien jälkikurssille, joka alkaa ensi viikon keskiviikkona. Tuota lajia odotamme erityisellä innolla ja mielenkiinnolla! Parikin eri ihmistä on huomauttanut Nalan käyttävän nenäänsä todella aktiivisesti, joten saas nähdä, millaista Nalan nenätyöskentely on tosipaikan tullen ;)