Koirahierontakurssilla

Etelä-Karjalan kansalaisopisto järjesti viikonloppuna "koiran lihashuolto ja hieronta"-kurssin, jonka parissa vietin perjantai-illan ja lauantain. Kurssi oli luonnollisesti erittäin suosittu ja meni elokuussa täyteen lähes samantien ilmoittautumisajan alettua, mutta onneksi olin kärppänä klikkailemassa itseni kurssille ja sain kuin sainkin paikan. Kurssilla käsitellyt asiat olivat osittain tuttuja jo Tappien kurssilta, mutta nyt päästiin pureutumaan pintaa syvemmälle ja käytäntökin painottui kivasti. Tappien kurssillahan opittiin lähinnä venyttelyä ja sivelyhierontaa, mutta nyt pääsimme käsittelemään ihan kunnolla koiran lihaksistoa. Kurssin vetäjänä toimi Nina Jäntti (fysioterapeutti/eläinfysioterapeutti/hevos- ja koirahieroja/ongelmakoirakouluttaja/ klinikkaeläinhoitaja). Kouluttajalta löytyi sangen monipuolista osaamista ja häneltä saikin erinomaisia vinkkejä monenlaisiin pulmiin.

Nala naatiskelee. Kuvat viime syksyltä kotoa.

Perjantaina kokoonnuimme ilman koiria opiskelemaan teoriaa. Tämä osuus käsitti mm. koiran niveliin, lihaksistoon ja lihaksen rakenteeseen perehtymistä sekä lihashuollon merkitykseen, lihasvamman syntymiseen ja oireilevan koiran tunnistamiseen paneutumista.

Lauantain aloitimme vielä teorialla, aiheena hieronnan indikaatiot ja kontraindikaatiot sekä erilaiset hierontaotteet. Nina myös näytti kertauksena oman koiransa avulla tärkeimmät lihakset ja nivelet. Sen jälkeen pääsimme itse tositoimiin. Koska kurssi pidettiin kätevästi noin viiden minuutin kävelymatkan päässä meiltä kotoa, pääsin tauon aikana hakemaan Nalan kesken päivän eikä Nalan näin ollen tarvinnut odotella häkissä tai autossa hieromisosuuden alkamista. Kurssilla Nala yllätti käyttäytymällä oikein mallikelpoisesti! Ei inissyt, kiljunut tai haukkunut häkissä ollessaan ja hieronnan aikana pystyin pitämään sen kokonaan vapaana ilman pantaa ja hihnaa, koska se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen seikkailemaan muiden koirien tai ihmisten luokse vaikka meitä oli 15 kurssilaista koirineen ängettynä erittäin pieneen tilaan, jossa koirat joutuivat käytännössä olemaan aivan lähekkäin. Rentoutuminen oli luonnollisesti hieman haasteellista, mutta yllättävän hyvin Nala suostui pötköttelemään kyljellään ja vastaanottamaan hierontaa. Pieniä jumeja löytyi toiselta puolelta yläselästä lavan takaa ja lonkankoukistajan tienoilta, mutta hyvin näytti hieronta ja venyttely näihin purevan.
 

Kurssilla tuli puheeksi myös ulkonevat etujalat ja kyselin aiheesta enemmänkin. Nina esitti ulospäin kääntyville etujaloille pääsääntöisesti kolme selitystä: 1) rakenteellinen syy 2) kehittymätön/kapea rintakehä ja 3) lapatuen puute. Mikäli syy löytyy kakkos- tai kolmosvaihtoehdosta, ulkoneviin eturaajoihin on jossain määrin mahdollista vaikuttaa itse erilaisilla jumppaliikkeillä. Ninan mukaanNalan kohdalla on kyse ihan koiran rakenteesta; Nala on pitkäselkäisenä ja lyhytjalkaisena yksinkertaisesti sen mallinen, että sen jalat kiertyvät ulospäin. Tämä puolestaan on pitkälti rotutyypillinen ominaisuus eikä sille voi itse tehdä mitään (eikä ole tarvettakaan). Ihan saman näkemyksen olen kuullut myös parin eläinlääkärin ja koirahierojan suusta, joten sikälihän asiassa ei ilmennyt mitään uutta, mutta onpahan nyt ainakin varmistettu eläinfyssarinkin mielipide.

Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja uskon pystyväni hyödyntämään useita asioita käytännössä. Tarkoituksena olisikin enenevässä määrin pitää itse huolta Nalan lihaksiston hyvinvoinnista. Lisäksi osaan nyt eri merkkejä tarkkailemalla ja lihaksia hieromalla ja tunnustelemalla havaita mahdolliset kireydet ja lihasjumit ja sitä kautta kartoittaa ammattilaishierojan tarpeen jos ei oma taitotaso riitä jumeja availemaan.  

Eläinlääkärissä

Nala alkoi eilen oksennella ja kun sama meno jatkui tänäänkin, rupesin soittelemaan eläinlääkäriasemia läpi. Pelkkä oksentelu sinänsä ei saanut hälytyskelloja soimaan raivoisasti, mutta koska Nalan ulosteen mukana näytti tulevan jotain tumman veren tapaista, halusimme koiran lääkäriin mahdollisimman pian. Pari kuukautta sittenhän Nalan ulosteessa oli muutaman kerran jotain sulamattoman ruoan näköistä punertavaa mönjää ja mietinkin, oliko kyse jo silloin hyytyneestä verestä. Oireilu oli tuolloin hyvin satunnaista ja meni ohi, mutta palasi nyt oksentelun ja vatsakipuilun kera. Lähemmäs kymmenelle eläinlääkäriasemalle ehdin soittaa ennen kuin saimme ajan tälle päivälle. Joka paikassa tuntui olevan ihan täyttä, mutta lopulta Univetissa suostuttiin raivaamaan meille aikaa vaikkei sitä varsinaisesti olisi ollutkaan.

Eläinlääkärissä sain huomata, että verikokeisiin liittyvä huimaukseni ei koskekaan pelkästään omia verikokeitani. Pidin nimittäin verikokeen aikana Nalaa paikoillaan ja tunsin, miten silmissä lähti mustenemaan ja päässä huippaamaan. Eläinlääkärikin nähtävästi huomasi tämän, sillä hän käski yhtäkkiä Jania ottamaan koiran minulta ja sen jälkeen passitti minut tuolille istumaan ja keräilemään itseäni. En kuulemma ollut läheskään ensimmäinen tapaus, jota rupesi heikottamaan :D Tilannetta ei varsinaisesti varmaan auttanut se, etten ollut muistanut syödä edes aamupalaa tuon eläinlääkäreihin soittelun keskellä. Onneksi sentään Nala oli kovin reipas ja antoi nätisti tutkia ja ottaa kokeita. Verikokeiden lisäksi Nala laitettiin tiputukseen ja nesteytyksen yhteydessä sille annettiin myös pahoinvointilääkitys. Nesteytyksen ja lääkitsemisen jälkeen tehtiin ultraäänitutkimus, jolla varmistettiin, ettei kohdussa ole juoksujen seurauksena tulehdusta tai muuta häikkää. Lisäksi ultrattiin vatsa ja suolisto.

Verikokeiden tuloksissa oli kaikki ihan kohdallaan (ainoastaan verensokeri hivenen koholla) eikä näin ollen ollut syytä epäillä mitään tulehdusta, joka voisi aiheuttaa verta ulosteeseen. Ultraäänen perusteella lääkäri totesi, että jostain syystä suolisto on vähän ärtynyt, mutta mitään selkeää syytä tälle ei kokeiden perusteella voi sanoa. Mukaan saimme pahoinvointilääkettä ja Stomaxia, jolla yritetään nyt saada suolen ärsytystä kuriin. Tuo pahoinvointi ei ole ollut erityisen rajua ja itse olinkin paljon enemmän huolissani verestä ulosteen mukana ja mahdollisesta suolistotulehduksesta, josta ei nyt kuitenkaan näyttäisi olevan kyse. Nala on nyt pahoinvointilääkityksen saatuaan ollut kivuttoman oloinen, mutta rankka eläinlääkärireissu pisti tietysti väsyttämään, joten potilas on nyt lepäillyt ja ihmetellyt kaljuksi ajeltua vatsaansa. Nyt seurailemme, miten tilanne kehittyy ja jos verisyys jatkuu niin menemme lisätutkimuksiin ja alamme mahdollisesti räätälöidä Nalan ruokavaliota uusiksi.

Iloinen perhetapahtuma?

Nala on ollut nyt hieronnan jälkeen hieman reippaampi. Osa oireista on kuitenkin ennallaan ja viime yönä koimmekin eräänlaisen valaistuksen asian suhteen. Neiti nimittäin lähti keskellä yötä vierestämme ja vaelteli levottomana ympäri asuntoa kunnes löysi yhden tietyn lelunsa. Sen jälkeen se palasi makuuhuoneeseen lelu suussaan vinkuen ja ulisten. Ja silloin tapahtui valaistuminen. Nalahan on selvästi saanut pennun! Nalan pentu on vähän säälittävä rääpäle, pieni sininen kumikala, joka Nalalla on ollut ihan pienestä pitäen. Normaalisti Nala heittelee tätä kalaa ympäriinsä ja vinguttaa sitä niin, että koko kämppä raikaa. Viime päivinä Nala on kuitenkin kantanut sitä hellästi mukanaan ja lähinnä vinkunut itse sekä pessyt pientä kalaa varovaisesti. Lisäksi se on yrittänyt aina välillä kiikuttaa kalan mukanaan meidän sänkyymme ja pedannut oman petinsä aivan uuteen uskoon kiskomalla sieltä alustan ulos ja möyhimällä peiton ihmeelliseen myttyyn. Pikainen laskutoimitus osoitti, että viime juoksusta on tosiaan sopivasti pari kuukautta aikaa, mutta valeraskaus ei ollut pälkähtänyt kummankaan mieleen, koska mitään isompia fyysisiä oireita tähän ei ole liittynyt. Toisaalta nyt kun asiaa miettii ja yhdistää nämä monet oudot asiat, joita Nalan käytökseen on viime päivinä kuulunut, niin homma näyttää niin selvältä, että tuntuu uskomattomalta ettemme ole aiemmin tulleet tätä ajatelleeksi. Tämä nyt sitten selittänee osaltaan myös Nalan kehnoa ruokahalua ja pientä alakuloisuutta. Ainakin toistaiseksi oireet ovat muutoin olleet lieviä ja täytyy toivoa, että Nala unohtaisi "pennun" olemassaolon nyt kun kala on kylmästi erotettu emostaan ja nostettu lipaston päälle evakkoon. Vähäsen Nala on sitä kuulemma tänään etsiskellyt, mutta eiköhän se siitä. Täytyy sanoa, että ehkä hivenen erikoinen pentuvalinta Nalalta, mutta ilmeisesti sopivampiakaan ehdokkaita ei ole ollut tarjolla :D

"Pentu"

Lips laps luistimilla

...ja lips laps ilman luistimiakin. Viime päivinä ulkona on ollut aivan järkyttävän liukasta, koko ajan saa varoa kaatumasta tai horjahtamasta. Myös Nala on mitä ilmeisimminkin joutunut liukkaiden jäiden uhriksi. Eilisissä agitreeneissä Hanna huomasi Nalan liikkeissä jotain outoa ja nopea tunnustelu osoitti, että Nalan vasemman takajalan lähentäjälihas oli todella kova ja jäykkä. Hanna epäili Nalan liukastuneen ulkona ja sen seurauksena täräyttäneen lähentäjälihaksensa. Onni onnettomuudessa oli, että Hannan kanssa oli muutenkin sovittu hieronta tälle päivälle, joten heti päästiin ongelman kimppuun.

Olimme Janin kanssa jo muutaman päivän ehtineet ihmetellä Nalan vähän poikkeavaa käytöstä, sillä Nala on viime päivinä inissyt ja vinkunut vähän ihmeellisissä tilanteissa, minkä lisäksi ruokahalu on ollut normaalia heikompi. Nala kyllä syö, mutta kuppiin on saattanut jäädä ruokaa, mitä ei normaalisti tapahdu. Tänään hieronnassa selvisi, että jalan lähentäjälihaksen lisäksi myös Nalan selkä/kylki on saanut kunnon tällin. Hanna epäili myös tämän olevan liukastumisen seurausta, sillä näitä tapauksia on nyt kuulemma tullut paljon vastaan. Toinen vaihtoehto on törmääminen johonkin, mikä sekään ei tietenkään ole mitenkään mahdotonta tämän pienen pyörremyrskyn ollessa kyseessä, mutta ainakaan kumpikaan meistä ei ole mitään törmäystä huomannut. Joka tapauksessa kyljen lihas oli niin kipeä, että käsittelyn aikana oli lähellä ettei Nala näykkäissyt Hannaa ja pienen podengon ininä oli sydäntä särkevää. Toisaalta koiran olo helpottui selvästi heti kun pari kipupistettä oli saatu aukaistua ja Nala loikoilikin loppuajan paljon rentoutuneempana paikoillaan. Sovimme seuraavan hieronnan viikon päähän ja nyt lähipäivinä Nala saa kotihoitona lämpökäsittelyä kipeille lihaksille lämmitettävän kaurasäkin muodossa. Aiomme myös ottaa muutaman päivän vähän rauhallisemmin, mutta muutoin saamme lenkkeillä ja käydä harrastuksissa normaalisti.

Nyt on kuulemma todella monella koiralla juuri nuo lähentäjälihakset aivan juntturassa liukastelun takia, joten vinkkinä muillekin, että jos koira oireilee kummallisesti, niin syy saattaa hyvinkin löytyä "liukasteluvammoista".

Ulkoillen ja rentoillen

Maanantaina Nala koki suuren järkytyksen kun lähdin hakemaan eteisestä sen takkia jo puoli kymmenen jälkeen aamulla. Äänekkäistä haukotuksista ja närkästyneestä korvien luimistelusta huolimatta podengoparka huomasi pian joutuneensa puetuksi ulkoilua varten näin säädyttömään kellonaikaan. Nalan on syytä totutella ajatukseen aikaisista aamulenkeistä, sillä itse aloitan ensi viikolla työharjoittelun, jonka vuoksi aamulenkit luonnollisesti tehdään totuttua huomattavasti aiemmin. Tällä kertaa syynä tähän podengon liki lakisääteisen aamu-unirauhan loukkaukseen oli kuitenkin se, että lämpömittari näytti vain kahdeksaa pakkasastetta ja suuntasimme Sarin ja harjispoikien kanssa pitkälle lenkille ottamaan ilon irti siedettävän lämpöisestä talvisäästä.

Iltapäivällä Nala myös hierottiin pitkästä aikaa. "Pitkästä aikaa" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että hieronnasta pidettiin tässä välissä juoksujen mittainen tauko, joka rikkoi säännöllisen jokaviikkoisen hierontarytmin. Nala oli tauosta huolimatta niin hyvässä kunnossa, että päätimme ruveta harventamaan hierontakertoja tästä eteenpäin. Jatkossa Nala hierotaan kerran kahdessa viikossa ja sitten pikkuhiljaa siirrytään kohti 1 krt/kk-rytmiä. Tällä kertaa Hanna-hieroja löysi Nalasta yhden liki yliliikkuvan nikaman - hännästä. Hieroja ei pitänyt tätä pahana asiana vaan sen sijaan tämä löytö huvitti häntä kovasti kun yleensä yliliikkuvuutta ilmenee kai lähinnä jaloissa tai selässä. Totesimme sitten, että hännän nikama on varmaan löystynyt kovassa käytössä... Nalalle hieronta alkaa nyt olla sen verran tuttua puuhaa, että se tietää heti Hannan saapuessa mitä tuleman pitää. Nytkin se makoili koko hieronnan ajan nätisti paikoillaan ihan rentona, mutta heti hieronnan päätyttyä pomppasi ylös hakemaan leluaan, sillä Hannalla ja Nalalla on tapana aina lopuksi leikkiä vähän aikaa ja Nala näköjään muistaa sen hyvin :)

Eilen hyödynsimme jälleen mukavan pienet pakkaslukemat suuntaamalla tappiporukalla lenkille Hervannan Makkarajärvelle. Mukana olivat Tanja, Nele ja Lina sekä uusina tuttavuuksinamme Kaisa, Prisse ja Vilma-pentunen. Nala kipitti tuttuun tapaan ihan joukon kärjessä ja oli onnessaan kun pääsi pitkästä aikaa nauttimaan vapaanajuoksentelusta koirakavereiden kanssa. Liikkeessä Nala näytti tarkenevan hyvin, mutta paikallaollessa rupesi viluttamaan ja kotiin tultuamme Nala tahtoikin kaivautua peiton alle lämpimään.

Olen muuten huomannut, että meillä on kotona fleecepeitto, jolla on lämmityksen suhteen tuplavaikutus. Peiton alle kaivautuminen aiheuttaa sen, että 1) peitto itsessään alkaa mukavasti lämmittää ja 2) pikkuinen mukavuudenhaluinen podengo keskeyttää välittömästi sen mitä sattuukaan olemaan juuri sillä hetkellä tekemässä, juoksee lujaa vauhtia sohvan luokse, pomppaa sohvalle ja asettuu kerälle pehmeän peiton päälle aivan kiinni kylkeeni. Lämmitys on taattu :D

Oi voi...

Ei auttanut sormien ristiminen tai peukkujen pitäminen. Nalan kaikkien aikojen lyhyin juoksuväli osui sitten juuri tähän väliin ja neiti aloitti juoksunsa torstai-iltana. Harmittaa ihan vietävästi kun hyppytekniikkakoulutus jää väliin, koska Nalan itsensä takia hyppytekniikan kohdilleen saaminen olisi tosi tärkeää. No, ei auta itku markkinoilla vaan täytyy koittaa tarkkailla josko Tampereen seudulla olisi lähiaikoina tarjolla muita hyppytekniikkakoulutuksia. Vähän tuohon huonoon hyppytekniikkaan liittyen olen miettinyt myös ajan varaamista fysioterapeutille. Toisaalta en kuitenkaan usko, että Nalan kohdalla ongelma on rakenteellinen tai ylipäätänsä fyysinen vaan liittyy ennemminkin juuri tekniikkaan. Hierojakaan ei ole löytänyt koirasta mitään fyysistä ongelmaa ajoittaista pientä lihaskireyttä lukuunottamatta. Hierojamme käy aina koiran läpi hyvin kokonaisvaltaisesti ja tarkastaa koiran liikkeet, asentojen tasapainoisuuden, lihakset, nivelet ja venyvyyden. Hierojan mukaan Nala on nyt kaikilta osin loistavassa kunnossa ja koska Nala saa tällä hetkellä hierontaa melkeinpä kerran viikossa, voi olla, että palaan tuohon mahdolliseen fyssarikäyntiin vasta tämän projektikoirana olemisen jälkeen.

Meidän tokoilu on jäänyt viime aikoina aivan liian vähiin, mutta onneksi nyt tässä ennen juoksujen mukanaan tuomaa taukoa ehdittiin keskiviikkona treeneihin. Nala oli taas tosi pätevä tokoilija. Pieni treenikaverini oli ihan tohkeissaan jo kun tajusi, minne olemme menossa. Päätin taas kävellä treeneihin ja Nala tepasteli kovin tomeran ja määrätietoisen näköisenä kohti määränpäätämme, häntä luonnollisesti hurjasti vispaten. Uusina juttuina ruvettiin opettelemaan ruutua ja merkkiä. Näitä uusia asioita treenatessa huomasi hyvin, että meidän harrastukset tukevat toisiaan hienosti; ruutuun lähettäminen lähti käyntiin ongelmitta kun ruudun keskelle asetettu namialusta oli jo valmiiksi Nalalle tuttu juttu ja Nala tiesi, että sen luokse kannattaa singahtaa heti luvan saatuaan. Merkin (=tötsän koskeminen nenällä) Nala tajusi myös heti, luultavasti naksutinkoulutustaustan ansiosta. Treenikaveri kyseli ihmeissään, että miten sä ton teit, kun Nalan pystyi jo muutamien toistojen jälkeen lähettämään parin metrin päästä koskettamaan tötsää nenällään ja hänen oma koiransa ei tässä vaiheessa ollut vielä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa koko tötsää kohtaan. Sain sitten taas tilaisuuden hehkuttaa naksutinkoulutusta :D Koska naksutinkoulutus perustuu pitkälti "kokeilevaan työtapaan", jossa epäonnistumisesta ei koskaan seuraa kieltoja tai muuta ikävää vaan onnistumisesta palkitaan, koiralla on rohkeutta kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja tunnistaa sitten nopeasti se haluttu toiminto. Tehokasta, innostavaa ja hauskaa siis! No, aiemmista kirjoituksistani on varmaan jo voinut päätellä, kuinka innoissani itse olen kyseisestä koulutusmenetelmästä :)

Koska juoksuille ei nyt mitään voi eikä niitä auta kauheasti harmitellakaan, on parempi keskittyä niiden "hyviin puoliin". On aika hellyyttävää, kun kyljessä kiinni makoilee lähes koko ajan pieni hellyydenkipeä kainaloinen :) Ja nyt päästään sitten myös sunnuntaina agitreeneihin, jotka olisivat alkuperäisen suunnitelman mukaan jääneet hyppykoulutuksen takia väliin. Onneksi TamSKilla saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa.

Joulutauolle

Hanna kävi taas keskiviikkona hieromassa Nalaa ja tällä kertaa Nala oli jo paljon vetreämpi kuin viimeksi. Pientä jumitusta kuitenkin oli edelleen, joten hierontoja jatketaan edelleen aika tiheään tahtiin. Nyt joulun takia tulee tietysti pieni tauko, mutta heti tammikuun alkuun on varailtu seuraava aika.

Nala pääsi perjantaina jo toista kertaa kuukauden sisällä hoitoon kun lähdimme Janin kanssa vielä kertaalleen pikkujouluilemaan. Nyt kaikki meni tosi helposti, sillä saimme viedä Nalan melkein naapuriin Sarin ja poikien hellään huomaan. Paikalla oli myös Sarin kissa, mitä itse jännitin vähän etukäteen. Sari kuitenkin sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei kissan kanssa tulisi olemaan mitään ongelmaa ja oikeassa oli :) Nala ja kisu olivat nimittäin vain alkuun haistelleet toisiaan ja sitten todenneet, ettei kumpaakaan oikein toinen kiinnosta. Välillä Nala oli kissan liikkuessa kipittänyt perässä katsomaan, mihin kissa menee, mutta siinä se. Loistavaa! Ovathan Nala ja Vilmakin olleet viime aikoina aika rauhaksiin keskenään, mutta vieras kissa on aina vieras kissa. Sarin kissa on kuitenkin rauhallinen ja tietysti koiriin tottunut eli ihanteellinen mahdollisuus Nalalle harjoitella kissan kanssa hengailua. Sonyn, Shamun ja Simsonin kanssa Nala olikin sitten varmasti hengaillut vähän riehakkaammin ainakin siitä päätellen, miten väsähtänyt koira meillä oli kotona koko seuraavan päivän. 

Tänään kävimmekin sitten vuoden viimeisissä agitreeneissä, jotka olivat poikkeuksellisesti kahden tunnin mittaiset. Kaikki meni niin nappiin, että tähän on todellakin hyvä päättää agivuosi! Pidimme pienimuotoiset "kisat" eli suoritimme 11 esteestä muodostuvan radan kisamaisesti omatoimisine rataantutustumisineen ja ajanottoineen. Nala oli kerrassaan loistava pieni raketti tehden ryhmän nopeimman ajan ensimmäisellä kierroksella ja parantaen suoritusta vielä viidellä sekunnilla seuraavalla kierroksella (myöhemmin paikalle tullut sheltti luultavasti tempaisi paaaljon meitä nopeamman ajan, mutta ei kerrota kellekään :D). Kokeilimme myös vinokeppejä ilman hihnaa ja kaikilla kolmella kerralla Nala pujotteli kepit varmasti ja vauhdikkaasti alusta loppuun. Voi vitsit että mulla on hieno pieni liitelijä <3 (tää täytyy ihan kirjoittaa muistiin, jotta voin sitten palata asiaan joidenkin ihan päin seiniä menneiden treenien jälkeen :D). Nala jää nyt ansaitulle tauolle kaikista harrastuksista, joten meillä on luvassa rento ja ihanan laiska joulu.
   

Hierontajuttuja ja lisää ah-niin-ihanaa lunta

Meidän kanssa samassa agiryhmässä (ja itse asiassa myös samassa tokoryhmässä HerHaulla) treenaa Hanna, joka opiskelee koirahierojaksi. Hanna tarjosi Nalalle mahdollisuutta ryhtyä hänen projektikoirakseen ja tottahan toki meitä tällainen tilaisuus kiinnosti. On hyvä, että koira saa projektin aikana hierontaa juuri oman kartoitetun tarpeensa mukaisesti ja samalla on mielenkiintoista itse havainnoida ja raportoida hieronnan vaikutuksia koiraansa. Niinpä Hanna saapui maanantaina luoksemme hieronnan merkeissä. Nala ilahtui taas kovasti kun uusi ihminen tuli meille kylään ja ryhtyi heti ylpeänä esittelemään Hannalle lelujaan kantamalla Hannan jalkoihin lelun yksi toisensa jälkeen ihan kuin pikkulapsi, joka tahtoo näyttää vieraalle että katso, mulla on tällainenkin! Yleensä Nala ei ole ollut kauheasti jumissa, mutta tällä kertaa erityisesti oikea puoli tuntui jumittavan ikävästi. Hienosti Nala malttoi kuitenkin olla paikoillaan, vaikka välillä jopa vähän vingahteli ja vikisikin oikean puolen lihaksia hierottaessa. Hannan mukaan ei kuitenkaan ole syytä huoleen, vaan tätä jumitusta lähdetään nyt työstämään ja seuraava hierontakerta sovittiin jo ensi viikolle. Tulipa siis erittäin hyvään saumaan tämä projektikoiran ura.

Nala on edelleen ollut liikuttavan innoissaan lumesta. Unihiekatkin tuntuvat karisevan aamuisin nopeasti silmistä kun ikkunasta näkyy lunta. Juuri tässä yksi aamu nostin sängyn uumenista makeasti haukottelevan podengon syliini kurkistamaan sälekaihtimien välistä ulos ja kun näköyhteys lumeen oli saatu aikaiseksi, pyöristyivät pienen koiran silmät suuriksi ja sydän rupesi hakkaamaan villisti. Lattialle päästyään Nala juoksi suoraan ulko-ovelle häntä vispaten ja inahteli malttamattomana kun itselläni kesti. Vähän on siis meidän aamulenkkeilyt sujuneet erilaisella innolla kuin yleensä... Lähistöllä on metsä, jonne pääsee kävellen ihan muutamassa minuutissa, mutta siitä huolimatta en ole yleensä aamuisin jaksanut sinne lähteä kun koira on ollut lähinnä perässä vedettävää mallia. Nyt kun Nalallakin on virtaa jo aamutuimaan, olemme suunnanneet melkeinpä päivittäin metsään rymyämään. Tässä muutama kuva itsenäisyyspäivän aamulta.

Sattumuksia

Huh, olipahan aamu!

Nalan toinen silmä alkoi taas oireilla sunnuntaina. Lähinnä silmä on vähän vuotanut ja punoittanut, minkä lisäksi Nala on sitä pikkuisen siristellyt. Olemme putsailleet sitä kotihoitona keitetyllä vedellä, mutta päätimme, että mikäli silmä vielä tänään vaivaa, soitan heti aamusta eläinlääkäriin.

Nala ei juurikaan yritä raapia silmäänsä - paitsi öisin. Koska meillä ei ole kauluria, jolla saisi raapimisen estettyä, laitoin Nalalle yöksi jalkaan fleecetossun suojaamaan silmää kynsiltä. Kokeilin moneen kertaan, ettei tossu purista testaamalla, että oma sormeni mahtui tassun ja kiinnityksen väliin vaivattomasti. Tästä huolimatta tossu oli kuitenkin mitä ilmeisimmin ollut liian kireällä, koska aamulla minua odotti erittäin epämiellyttävä yllätys. Otin tossun pois ja tadaa! Koko tassuosa varpaineen päivineen oli turvonnut aivan hervottoman kokoiseksi palloksi. Ensireaktiona oli tietysti kauhea säikähdys (siis minulla, Nala ei tuntunut noteeraavan muotoaan muuttanut tassuaan mitenkään). Vaikka järjellä voisi tietysti ajatella, että turvotus kyllä häviää verenkierron parantuessa, ehdin jo nähdä kauhukuvia koiramme jalan amputoimisesta tai muusta kamalasta. Puhelin kourassa testailin, liikkuuko Nala normaalisti ja yritin kevyesti hieroa tassua verenkierron elvyttämiseksi. Onneksi turvotus lähti laskemaan hyvin nopeasti ja siinä vaiheessa kun Hervannan eläinlääkäriasemalta vastattiin, oli pahin härdelli jo ehtinyt laantua. Vapaa aika eläinlääkärille olisi järjestynyt iltapäivällä, mutta tassupaniikin takia sain luvan mennä käymään jo tunnin päästä.

Eläinlääkäriin päästyämme jalka näytti jo aivan normaalilta, eikä sen suhteen tarvinnut tehdä mitään, joten keskityimme silmään. Lääkärinä meillä oli tällä kertaa Tiina, joka oli meille uusi tuttavuus, mutta erittäin mukava sellainen. Koska Nalalla ei aiemmin ole ollut mitään ongelmia silmien kanssa, mutta nyt tähän syksyyn on mahtunut lyhyen ajan sisään jo kaksi oireilua, pyysin, että silmä tutkitaan oikein kunnolla siltä varalta, että sieltä vaikkapa löytyisi jokin selkeä syy tulehduksille. Tiina testasi molemmista silmistä kyynelten erityksen sekä värjäsi tämän oireilevan silmän mahdollisten haavojen tai naarmujen näkymiseksi. Lisäksi silmä puudutettiin ja se tarkastettiin luomien alta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, joten luultavasti on vain huonoa tuuria, että kaksi tulehdusta osui nyt näin lähekkäin toisiaan. Lieväksi tulehdukseksi tuo nimittäin taas todettiin. Lääkäri myös oli sitä mieltä, että oireet olisivat näin lievässä muodossa saattaneet mennä ohi itsestäänkin. Samaahan toinen lääkäri sanoi viime kerralla ja Tiina sanoikin, että ensi kerralla näin lievien oireiden ollessa kyseessä voin tarkkailla tilannetta kotona vähän kauemminkin, koska tällaisessa tapauksessa tippoja ei välttämättä tarvita. Eri asia tietysti, jos oireet ilmenevät voimakkaampina. Ehkäpä nyt sitten uskon, kun minulla kerran on kahden lääkärin mielipide asiasta. Olen vaan ihan järkyttävän huono tarkkailemaan tilannetta kotona vähääkään kauemmin kun kyseessä on koiran kipuiluun tai oireiluun liittyvä asia. Niinpä sinne lääkäriin tulee rynnättyä ehkä vähän turhankin herkästi ja vähintään yhtä paljon oman mielenrauhan kuin niiden varsinaisten oireiden takia. Vaikeaa on, kun koira ei voi kertoa paljonko sattuu tai tuntuuko jo paremmalta kuin eilen.

Koirahierontaan tutustumista ja tokoilua

Tiistaina koirahieroja Susanna Myllynen kävi pitämässä tappiväelle koirahierontaan ja koiran lihashuoltoon liittyvän luennon. Nala osasi olla yllättävän nätisti koko teoriaosan ajan, lähinnä se vain makoili tai istuskeli fleecepeiton päällä. Teoriaosuuden jälkeen harjoittelimme venytyksiä ja hierontaa sivelyotteilla sekä tarkastelimme koiran liikkumista. Nala ei oikein halunnut rentoutua venyteltäväksi tai siveltäväksi kun ympärillä olisi ollut paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, mutta muutamia harjoituksia saimme kuitenkin kokeiltua. Kuvat on napsaissut Annamari Henno, kiitos!
 

Tässä yritetään vähän venytellä etujalkaa

Ja tässä venyy kylki :)

Nalan liikkeissä ei ollut huomauttamista, mutta sen sijaan pohdimme luennoitsijan kanssa hieman ulospäin kääntyneiden etutassujen vaikutusta rasitukseen harrastuksissa. Saimme ohjeeksi liikkua sammaleisella maastolla ja pitää lihaksista huolta venyttelemällä ja hieromalla omatoimisesti myös tassut ja jalat kunnolla läpi. Susanna myös tunnusteli Nalan lihaksia ja totesi koiran olevan niin hyvässä kunnossa, ettei vielä ole tarvetta varata seuraavaa hieronta-aikaa. Kotona olemme nyt harjoitelleet luennolla opeteltuja asioita ja näytimme Janillekin, miten esimerkiksi namin avulla voi venyttää koiran niskaa ja kylkiä. Nyt osataan sitten molemmat venytellä karvalapsosen kanssa :) Vielä kun muistaisi joskus itsekin venytellä...

Tänään kävimme taas tokotreeneissä. Susannan sanat mielessäni päätin a) tehdä kunnon lämmittelyn myös ennen tokoilua kävelemällä treeneihin ja b) laittaa Nalalle villapaidan päälle. Lisäksi yritin pitää Nalan lihasten lämpöä yllä treenien aikana tekemällä välillä pyörimisharjoituksia yms. Kyllä nyt oltiin niin esimerkillisiä treenaajia että :D Olin taas ihan älyttömän tyytyväinen pieneen tokokoiraani. Nala keskittyi koko tunnin ihan uskomattoman hyvin. Hyppy ja liikkeestä maahanmeno sujuivat hienosti, mutta erityisen ylpeä olin Nalasta kontaktipujottelussa ja koirakujan läpi tehdyssä luoksetulossa. Kuten Anna-ohjaaja sanoi, Nalalla ei ole minkäänlaista ongelmaa kontaktipujottelussa. Luoksetulossa Nala jäi nätisti paikalleen odottamaan ja juoksi kutsusta lujaa luokseni kujan läpi hienoon perusasentoon. Missään vaiheessa se ei edes vilkaissut muihin kujassa istuviin koiriin, vaan tarkkaili koko ajan minua ja oli valmiina reagoimaan käskyihin. Noin yhteistyöhaluisen Nalan kanssa on ihan mahtavaa treenata! Loppujäähdyttelyn hoidimme kävelemällä kotiin ja erilaisia maastojakin tuli rämmittyä kun päätin vähän "oikaista" (=kotimatka kesti yli 10 min kauemmin kuin matka treeneihin teitä pitkin). Note to self: Älä seuraavalla kerralla "oikaise" ainakaan umpimetsän läpi, siellä alkaa olla jo aika pimeää iltaisin... Onneksi Nalalla on tuo suuntavaistopuoli vähän vahvempi kuin itselläni, joten turvallisesti päästiin kotiin asti eikä jääty hämärään metsään haahuilemaan.

Päivän väri on punainen

Taas on tullut vähän täydennettyä Nalan vaatekaappia neuleiden muodossa. Omasta mielestäni erilaiset punaisen sävyt sopivat hyvin Nalalle, joten niitä on nyt tullut valittua paitoihinkin. Olen näköjään myös erikoistunut yltiösuuriin kauluksiin, vaikka mukamas joka kerta teen niistä pienempiä ja pienempiä... Nooh, rönsyilevät kauluksethan ovat olleet aina aika ajoin muodissa. Ties vaikka ne olisivat koirien catwalkeilla juuri tämän syksyn juttu ja kaikki kulmakunnan koirat ovat kateudesta vihreinä kun meidän neidin yllä on hoteinta hottia ;) Tässä nyt joka tapauksessa pari uutta tekelettä:

1) Purppuran värinen pitkä villis, joka yltää pitkälle vatsaan ja peittää myös pepun.

2) Pinkki masupituinen neule vähän pidemmillä lahkeilla.

Tarkkasilmäiset saattavat nyt pohtia, miksi olen tehnyt jo kaksi neuletta samasta pinkistä langasta (kuva ensimmäisestä neuleesta löytyy joitakin postauksia aikaisemmin). No, oikeastaan vanha neule on vain kokenut muodonmuutoksen. Totesin sen olevan liian kireä, liian lyhyt ja liian huonosti istuva, joten purin sen lopulta kokonaan ja neuloin uudestaan tällä kertaa suuremmalla lankamäärällä ja paremmilla mitoilla varustautuneena.

Ja juu, punaiseen teemaan istuu hyvin myös se tosiasia, että Nalalla on nyt juoksut. Olen tässä muutaman päivän seuraillut merkkejä ja (toive)ajatellut, että jospa ei kuitenkaan ihan vielä, mutta eipä tuossa enää ole mitään jossiteltavaa.

Terveyspäivitys

Nalan silmät voivat taas hyvin. Rähmiminen loppui kokonaan pian tippojen aloittamisen jälkeen, mutta jatkoimme toki kuurin loppuun. Vasta lääkityksen aloittamisen jälkeen huomasi hyvin, miten paljon koira oikeastaan onkaan silmiään siristänyt tai vaihtoehtoisesti luomet ovat olleet hieman turvoksissa, koska tippojen myötä silmät alkoivat heti näyttää paljon isommilta. Poikkeavuuksia on joskus vaikea havaita ennen kuin saa tilaisuuden verrata normaaliin tilanteeseen. 

Taannoisella eläinlääkärireissulla Nalalle tehtiin tietysti myös yleistutkimus. Varsinkin nyt, kun Nalan ruokavalio koostuu aika suureksi osaksi itse tehdyistä ruoista ja lihoista/luista, tuntuu välillä vaikealta arvioida, onko annostelu sopiva tai saako koira varmasti kaikkia ravintoaineita tarpeeksi ja oikeassa suhteessa. Toisaalta olen yrittänyt järkeillä, että koirasta pitäisi kyllä jotenkin nähdä, jos kaikki ei ole kohdillaan. Joka tapauksessa eläinlääkärin tutkimuksen perusteella kaikki on kunnossa, joten eiköhän me samaan malliin jatketa. Erityismaininnan Nala sai putipuhtaista hampaista sekä kiiltävästä turkista :)  Eläinlääkärin vaaka antoi lukemaksi 4,6 kg, joka onkin ihan linjassa omien mittaustulostemme kanssa. 

Tämä lääkäri oli ensimmäinen, joka otti oma-aloitteisesti puheeksi Nalan hieman ulospäin kääntyneet etutassut. Hän tosin myös totesi samaan hengenvetoon, että pitkälti rotutyypillisestä ominaisuudesta on kyse ja että tuskin tulevat pienikokoisella koiralla olemaan ongelma. Itse en noille jaloille olekaan enää kauheasti uhrannut ajatuksia kun kyseessä kerran on asia, joka ei koiraa näytä mitenkään vaivaavan ja johon ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Kaiken kaikkiaan Nala on eläinlääkärin mukaan varsin terveen ja hyvinvoivan oloinen, mikä oli tietysti mukava kuulla.

Rähmiviä silmiä ja peltonenäilyä

Nalalla rupesi heti mejän jälkeen silmät rähmimään vähän tavallista enemmän ja se myös hieman siristeli niitä, joten kävimme varmuuden vuoksi näyttämässä niitä eläinlääkärissä. Lääkärin mukaan oli vähän siinä ja siinä, ovatko silmät tulehtuneet, mutta päätimme yhteistuumin ottaa tipat varmuudeksi käyttöön. Olin varannut jo aiemmin rokotusajan ensi viikolle samalle lääkärille, mutta hoidettiin nyt sitten rokotusasiakin samalla kuntoon. Huomasin, että paise-episodi päivystyskäynteineen ja yönylireissuineen on jättänyt jälkensä. Ennen niin iloisesti eläinlääkäriin astellut koira rupesi heti vastaanottohuoneen ovella tärisemään ja stressihilseilemään :/ Eläinlääkäri hoiti kuitenkin työnsä todella hyvällä otteella ja ulos tepasteltiinkin jo häntä heiluen. Olen kyllä niin iloinen, että Nala sai nyt hyvän lääkärikokemuksen tähän väliin!  

Eilen oli (pelto)jälkikurssin viimeinen ohjattu kerta. Paikalle ei ilmestynyt meidän ja kurssin vetäjän lisäksi muita, joten saimme käyttöömme ihan oman personal trainerin. Aiemmin Nala on kurssilla jäljestänyt muutamien metrien mittaista suoraa ja se on sujunut oikein kivasti. Nyt vuorossa oli pienten mutkien lisääminen jälkeen. Ensimmäinen jälki meni vähän sinne päin - periaatteessa Nala kyllä teki jäljen ihan oikein ja suoritti sen alusta loppuun, mutta autossa odottelun seurauksena jäljestys oli samalla pientä hepulointia ja sinkoilua pitkin jälkeä ja matkan varrelle jäi jopa useita nameja, joita neiti ei kaikessa tohinassaan ehtinyt napata suuhunsa. Toinen jälki oli Saijan tekemä ja sen Nala malttoi jo suorittaa keskittyneesti ja hartaudella. Oli hauska seurata, miten pieni podengo eteni pitkin jälkeä ja tepasteli eteenpäin tarkalleen mutkia ja suoria noudattaen. Kolmannen jäljen kohdalla olin jo itse unohtanut, miten sen piti kulkea, mutta kaiketi Nala sen ihan oikein meni, tai ainakin päätyi ihan oikeaan paikkaan. Koiran hajuaisti on kyllä asia, jota en voi lakata ihmettelemästä. Se yksinkertaisesti toimii aivan uskomattomalla tarkkuudella!

Kurssi loppui tosiaan tähän, mutta meillä on kyllä vakaa aikomus jatkaa tämänkin lajin parissa omatoimisesti. Aina parempi, jos saamme treeniseuraa muista Tapeista. Sekä minun että koiran kiinnostus peltojälkeä kohtaan kasvoi huomattavasti kun pääsimme etenemään pois neliö- ja kolmiovaiheista ja siirryimme suorien ja "mutkittelevien suorien" tekoon. Jotenkin tuo puuha tuntuu paljon mielekkäämmältä :) Nalallakin näyttäisi riittävän innostusta, kauhea kiire sillä olisi aina päästä jäljelle.

Malttamaton jälkikoira odottelemassa tositoimiin pääsyä.
Kuva aiemmista treeneistä. (c) Tytti Käyhkö

Rentouttavaa hierontaa

...tai sitten ei. Jos Nala viimeksi rauhoittui ja rentoutui ihmeen hyvin hierottavaksi, niin tällä kertaa se kyllä otti vahingon takaisin korkojen kera. Eilen oli siis vuorossa Nalan hierontakerta nro 2. Nala riemastui valtavasti Susannan nähdessään ja ajattelin jo tyytyväisenä, että se yhdistää Susannan mielessään hyvään oloon ja rentoutumiseen. Mitä vielä. Nala halusi leikkiä Susannan kanssa (ja tuoda hänelle vuoronperään eri lelujaan ylpeänä näytille), pussailla Susannaa, kiipeillä Susannan päällä ja pestä Susannan kädet. Sen sijaan Nala ehdottomasti ei halunnut asettua makuulle hierottavaksi. Nala pysyi kerrallaan aloillaan noin viisi sekuntia, ja sitten taas mentiin. Tällä kertaa hierontasessio kestikin huomattavasti kauemmin kuin viimeksi, mutta kyllä tuon koiran lihaksisto saatiin kuin saatiinkiin käytyä läpi. Nala oli jälleen hyvässä kunnossa eikä jumeja löytynyt. Toisella puolella selkää oli pienen pientä kireyttä, mutta ei mitään kummempaa.

Seuraavalla kerralla ehkä kannattaa varata aamuaika kuten ensimmäisellä kerralla, Nala kun on sen verran aamu-uninen, ettei yleensä jaksa riehua kovin aikaisin. Tai sitten yksi vaihtoehto olisi kokeilla, oppisiko Nala yhdistämään hierottavana ja rentona olemisen tiettyyn paikkaan eli että kävisimmekin Susannan luona hierottavana sen sijaan, että Susanna tulee meille kotiin. En sitten tiedä, miten hyvin Nala pystyy rauhoittumaan vieraassa paikassa, mutta eipä tuo nyt varmaan kauheasti haittaisi kokeilla.

 

Uintireissu ja hierontaa

Tekstin otsikossa voi nyt oikeutetusti käyttää sanaa "uintireissu", sillä teimme eilen pienimuotoisen retken Kaukajärvelle ja tällä kertaa Nala todella otti muutaman uintivedon. Sekä minä että Jani kahlailimme vedessä ja Nala varmaan katsoi aiheelliseksi sännätä pelastamaan meidät. Noh, todellisuudessa Nala luultavasti kauhoi pelastamaan mukanamme olleita nakkeja... Iltapäivälle sattui hieno sää ja ranta näytti kauniilta kaikessa rauhallisuudessaan. Hienoja kuvia olisi tullut, oikein harmittaa ettei sattunut kameraa eikä edes kännykkää mukaan. Samalla reissulla kävimme myös tekemässä pari kolmiojälkeä.

Viime viikolle kaavailtu hieronta siirtyi tälle viikolle hierojan sairastumisen vuoksi. Niinpä tänään päivämme alkoi tavallisesta poikkeavasti, kun Susanna-hieroja tuli meille kotiin hieromaan Nalan. Ensin kävimme vähän kävelemässä pihalla, jotta Susanna näki Nalan liikkeet. Sitten siirryimme sisälle ja Susanna totutti Nalaa pikkuhiljaa käsiteltävänä olemiseen. Aluksi Nala oli vähän epäluuloinen moista puuhaa kohtaan ja pompsahteli alta pois, mutta sitten se yllättävän nopeasti päätti että tämähän on hyvä juttu ja kävi ihan itse kyljelleen makaamaan. Kun oli aika kääntää koira toiselle kyljelle, niin käsissäni tuntui olevan pelkkää spaghettia, niin rennosti Nala otti. Hieronnan päätteeksi koira makoili nukkamatolla taju kankaalla ja huomasi vasta Susannan ollessa eteisessä, että joku on lähdössä :D Nalalla oli kaikki pääosin kunnossa, mutta selässä oli pientä kireyttä, mikä on kuulemma tavallista pitkäselkäisille koirille. Susanna näytti muutaman venytyksen, joita voimme jatkossa tehdä Nalalle esimerkiksi agitreenien jälkeen. Lisäksi saimme ohjeita verryttelyyn. Tykkäsin kovasti Susannan tavasta käsitellä koiraa mitenkään pakottamatta, koko ajan kaikki tehtiin koiran ehdoilla. Ensimmäisestä hierontakokemuksesta jäi varmasti myös Nalalle ihan positiivinen mielikuva ja niinpä uskalsin sopia seuraavan hieronta-ajan elokuulle.