Kahlaillen Kaukajärvellä

Hei, älä jätä mua tänne!!

Jos mäkin nyt sit vähän...

..tai en mä sittenkään, täällähän kastuu!

Mut täähän on kiva.

...oli kiva.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Saimme eilisen hieronnan jälkeen ohjeeksi ottaa loppupäivä ihan rauhassa ja olla tekemättä mitään kummempaa. Teimme siis muutaman kevyen kävelylenkin, mutta muuten olimme todellakin tekemättä mitään. Tämä tarkoitti samalla sitä, että tänä aamuna Nala, joka yleensä vetelee tyytyväisenä hirsiä sinne reilusti yli puolenpäivän, oli jo heti aamusta ihan intopinkeänä pomppimassa jaloissa siihen tyyliin, että mitäs nyt tehtäisiin? Aamupäivä otettiin vielä ihan rennosti, mutta illemmalla suuntasimme jo tutuksi tulleelle Kaupin vinttikoiraradalle.

Nala pääsi nyt ensimmäistä kertaa ajamaan moottoriviehettä. Kuuma päivä ja ensikertalainen moottorivieheen perässä pinkoja olivat sellainen yhdistelmä, että pyysin vieheenvetäjää tekemään meidän radan lyhennettynä. Mietin myös, suostuuko Nala ollenkaan lähtemään mokoman pärisijän perään, mutta tässä ei ollut mitään ongelmaa. Itse asiassa Nala oli niin malttamattomana odottamassa irti pääsemistään, että tuo liukas rimpuloitsija pääsi livahtamaan minulta käsien välistä ja pinkoi kopin läpi ennen aikojaan jo ennen kuin viehe oli ohittanut meidät. Hetkiseksi pomppasi jo sydän kurkkuun, että nyt se vielä menee ja jää koko koneen alle. Onneksi mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Nala juoksi arviolta hieman vajaan 200 metrin matkan, joka sisälsi pitkän suoran ja kaksi kaarretta, ja keskittyi hienosti vieheen ajamiseen koko matkan. Se ei kuitenkaan jäänyt tappamaan viehettä (joka oli muuten kooltaan aikamoisesti isompi kuin käsiviehe ja varmaan aika hankala retuutettava pienelle koiralle), vaan sen kiinni saatuaan kääntyi takaisin tulosuuntaansa ja juoksenteli iloisesti häntä heiluen minua vastaan. Itsehän toki puuskutin tuossa vaiheessa jo pää punaisena ja läähättäen koiran perässä :D On se hyvä, että toisella meistä kunto kestää! Kotona sitten kokeiltiin eilisiä neuvoja käytännössä ja venyteltiin vähän, joskin Nala tapitti minua tämän toimenpiteen ajan otsa rypyssä selvästi vähän epäluuloisena sen suhteen, osaankohan nyt varmasti homman yhtä hyvin kuin Susanna...

Uintireissu ja hierontaa

Tekstin otsikossa voi nyt oikeutetusti käyttää sanaa "uintireissu", sillä teimme eilen pienimuotoisen retken Kaukajärvelle ja tällä kertaa Nala todella otti muutaman uintivedon. Sekä minä että Jani kahlailimme vedessä ja Nala varmaan katsoi aiheelliseksi sännätä pelastamaan meidät. Noh, todellisuudessa Nala luultavasti kauhoi pelastamaan mukanamme olleita nakkeja... Iltapäivälle sattui hieno sää ja ranta näytti kauniilta kaikessa rauhallisuudessaan. Hienoja kuvia olisi tullut, oikein harmittaa ettei sattunut kameraa eikä edes kännykkää mukaan. Samalla reissulla kävimme myös tekemässä pari kolmiojälkeä.

Viime viikolle kaavailtu hieronta siirtyi tälle viikolle hierojan sairastumisen vuoksi. Niinpä tänään päivämme alkoi tavallisesta poikkeavasti, kun Susanna-hieroja tuli meille kotiin hieromaan Nalan. Ensin kävimme vähän kävelemässä pihalla, jotta Susanna näki Nalan liikkeet. Sitten siirryimme sisälle ja Susanna totutti Nalaa pikkuhiljaa käsiteltävänä olemiseen. Aluksi Nala oli vähän epäluuloinen moista puuhaa kohtaan ja pompsahteli alta pois, mutta sitten se yllättävän nopeasti päätti että tämähän on hyvä juttu ja kävi ihan itse kyljelleen makaamaan. Kun oli aika kääntää koira toiselle kyljelle, niin käsissäni tuntui olevan pelkkää spaghettia, niin rennosti Nala otti. Hieronnan päätteeksi koira makoili nukkamatolla taju kankaalla ja huomasi vasta Susannan ollessa eteisessä, että joku on lähdössä :D Nalalla oli kaikki pääosin kunnossa, mutta selässä oli pientä kireyttä, mikä on kuulemma tavallista pitkäselkäisille koirille. Susanna näytti muutaman venytyksen, joita voimme jatkossa tehdä Nalalle esimerkiksi agitreenien jälkeen. Lisäksi saimme ohjeita verryttelyyn. Tykkäsin kovasti Susannan tavasta käsitellä koiraa mitenkään pakottamatta, koko ajan kaikki tehtiin koiran ehdoilla. Ensimmäisestä hierontakokemuksesta jäi varmasti myös Nalalle ihan positiivinen mielikuva ja niinpä uskalsin sopia seuraavan hieronta-ajan elokuulle. 

Vieraiden viihdyttämistä ja jälkitreeniä

Tällä viikolla Nala on ollut kauhean kiireinen vastaanottaessaan vieraita. Kyläilemään saapuivat keskiviikkona äitini, isäni ja mummini ja torstaina Janin isä ja Patty. Juhannusta meillä olivat puolestaan juhlimassa Rony ja Maiju sekä Teemu ja Benita. Nalalla on siis ollut hirveästi kiireitä, kun kaikkia vieraita on pitänyt leikittää ja tarjoutua tasapuolisesti rapsuteltavaksi :)

Harrastusrintamalla onkin sitten ollut vähän hiljaisempi viikko. Torstain agility peruttiin kovan sateen ja myrskyn vuoksi, joten tiistaisen viehejuoksun lisäksi olimme vain kerran jälkitreeneissä. Tällä kertaa treeneissä tehtiin pari kertaa jo tutuksi tullutta neliötä, minkä lisäksi uutena kuviona aloimme harjoitella kolmiota. Kolmion mallista aluetta kävimme myös jo kertaalleen treenaamassa omatoimisesti. Suunnitelmissa on harjoitella kolmiota vielä pari kertaa sellaisenaan ja sen jälkeen lisätä sen kärjestä lähtemään muutaman askeleen mittainen suora. Tämä siis ennen seuraavia ohjattuja treenejä.

Agilityn puolelta saimme muuten iloisia uutisia! Tappien pentukurssihan vetelee jo viimeisiään ja olen ollut hieman huolissani, miten meidän treenaamisen sen jälkeen käy. Hyvä uutinen onkin se, että pääsimme Pirkkalan Piskien alkeisjatkokurssille, joten elokuun alussa ryhdymme treenaamaan kokonaan uudessa ryhmässä.

Vieheen perässä

Tänään kävimme jälleen viehejuoksemassa vinttariradalla. Odotusta kertyi kokonaista kolme tuntia ennen omaa vuoroamme, koska moottoriviehettä ajavat koirat juoksivat jälleen ensin ja paikalla oli tänään todella paljon koiria. Olin jo ihan varma, ettei Nala jaksa moisen odottelun jälkeen kiinnostua pätkän vertaa koko vieheestä, mutta näyttihän tuo kiinnostuvan. Neiti sai jälleen juosta kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lähetin sen kopin läpi, mutta ilman veräjää. Jani oli mukana kannustamassa ja tallensi samalla kännykällään juoksusuorituksen. Alla olevassa videossa näkyy jälkimmäinen veto.

Ensi kerralla meidän ei tarvitse odotella vuoroamme näin kauaa, sillä meidän on kuulemma seuraavalla kerralla ehdottomasti kokeiltava koneviehettä. Toinen vieheenvetäjistä alkoi jo suunnitella meille koejuoksua, mikä nyt on ehkä HIEMAN ennenaikaista, ottaen huomioon että olimme vasta toista kertaa kokeilemassa koko lajia emmekä vielä ole edes testanneet miten koira suhtautuu moottorivieheeseen :D