Huhuu kesä, missä oikein luuraat? Viime aikoina on satanut ihan luvattoman paljon vettä, mikä hieman haittaa ulkoilemista - mikäli siis sattuu omistamaan koiran, joka aloittaa tärisemisen ja korvien luimistamisen jo eteisessä vettä nähdessään eikä suostu omin jaloin liikkumaan vesisateessa. Jos jollain on havaintoja auringosta, niin lähettäköön sen pikapakettina Tampereelle!
Viikonloppuna olimme Janin kanssa erään kaveripariskunnan polttareissa kumpikin tahoillamme, joten Nala pääsi hoitoon vanhempieni luokse. Nyt kotona pötköttää erittäin väsynyt pieni podengo, joten menoa ja meininkiä on kaikesta päätellen riittänyt.
Nala ja Vilma ovat edistyneet selvästi. Välien kuvaileminen lämpimiksi olisi ehkä vielä hieman liioiteltua, mutta molemmin puolin on havaittavissa suurta kiinnostusta toista kohtaan. Vilmalle tulee ajoittain edelleen tarve käydä mottaamassa Nalaa, mutta onneksi se tekee sen ilman kynsiä. Tarkoituksena lienee vain muistuttaa, kuka on talon kuningatar. Nala puolestaan vuoroin yrittää haastaa häntä heiluen Vilmaa leikkimään ja vuoroin saa erittäin dramaattisia kiljumiskohtauksia suureellisten pellehyppyjen kera Vilman lähestyessä. Tytöt luonnollisesti juovat vettä pääsääntöisesti toistensa vesikupeista ja joka ikinen kerta mennessämme kylään Nala ryntää ensitöikseen heti ovelta tarkistamaan, olisiko Vilman ruokakuppi unohtunut lattialle. Pääasia on, että tytöt sietävät jo toisiaan lähietäisyydelläkin. Nala ymmärtää antaa Vilmalle omaa tilaa eikä yritä enää ottaa painimatseja ja Vilma puolestaan on lakannut pörhistelemästä karvojaan sekä sähisemästä Nalalle ja käy sen sijaan välillä ihan oma-aloitteisesti haistelemassa Nalaa nenä nenää vasten. Itse olen aika luottavainen sen suhteen, että hyvä tästä vielä tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti