Ei auttanut sormien ristiminen tai peukkujen pitäminen. Nalan kaikkien aikojen lyhyin juoksuväli osui sitten juuri tähän väliin ja neiti aloitti juoksunsa torstai-iltana. Harmittaa ihan vietävästi kun hyppytekniikkakoulutus jää väliin, koska Nalan itsensä takia hyppytekniikan kohdilleen saaminen olisi tosi tärkeää. No, ei auta itku markkinoilla vaan täytyy koittaa tarkkailla josko Tampereen seudulla olisi lähiaikoina tarjolla muita hyppytekniikkakoulutuksia. Vähän tuohon huonoon hyppytekniikkaan liittyen olen miettinyt myös ajan varaamista fysioterapeutille. Toisaalta en kuitenkaan usko, että Nalan kohdalla ongelma on rakenteellinen tai ylipäätänsä fyysinen vaan liittyy ennemminkin juuri tekniikkaan. Hierojakaan ei ole löytänyt koirasta mitään fyysistä ongelmaa ajoittaista pientä lihaskireyttä lukuunottamatta. Hierojamme käy aina koiran läpi hyvin kokonaisvaltaisesti ja tarkastaa koiran liikkeet, asentojen tasapainoisuuden, lihakset, nivelet ja venyvyyden. Hierojan mukaan Nala on nyt kaikilta osin loistavassa kunnossa ja koska Nala saa tällä hetkellä hierontaa melkeinpä kerran viikossa, voi olla, että palaan tuohon mahdolliseen fyssarikäyntiin vasta tämän projektikoirana olemisen jälkeen.
Meidän tokoilu on jäänyt viime aikoina aivan liian vähiin, mutta onneksi nyt tässä ennen juoksujen mukanaan tuomaa taukoa ehdittiin keskiviikkona treeneihin. Nala oli taas tosi pätevä tokoilija. Pieni treenikaverini oli ihan tohkeissaan jo kun tajusi, minne olemme menossa. Päätin taas kävellä treeneihin ja Nala tepasteli kovin tomeran ja määrätietoisen näköisenä kohti määränpäätämme, häntä luonnollisesti hurjasti vispaten. Uusina juttuina ruvettiin opettelemaan ruutua ja merkkiä. Näitä uusia asioita treenatessa huomasi hyvin, että meidän harrastukset tukevat toisiaan hienosti; ruutuun lähettäminen lähti käyntiin ongelmitta kun ruudun keskelle asetettu namialusta oli jo valmiiksi Nalalle tuttu juttu ja Nala tiesi, että sen luokse kannattaa singahtaa heti luvan saatuaan. Merkin (=tötsän koskeminen nenällä) Nala tajusi myös heti, luultavasti naksutinkoulutustaustan ansiosta. Treenikaveri kyseli ihmeissään, että miten sä ton teit, kun Nalan pystyi jo muutamien toistojen jälkeen lähettämään parin metrin päästä koskettamaan tötsää nenällään ja hänen oma koiransa ei tässä vaiheessa ollut vielä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa koko tötsää kohtaan. Sain sitten taas tilaisuuden hehkuttaa naksutinkoulutusta :D Koska naksutinkoulutus perustuu pitkälti "kokeilevaan työtapaan", jossa epäonnistumisesta ei koskaan seuraa kieltoja tai muuta ikävää vaan onnistumisesta palkitaan, koiralla on rohkeutta kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja tunnistaa sitten nopeasti se haluttu toiminto. Tehokasta, innostavaa ja hauskaa siis! No, aiemmista kirjoituksistani on varmaan jo voinut päätellä, kuinka innoissani itse olen kyseisestä koulutusmenetelmästä :)
Koska juoksuille ei nyt mitään voi eikä niitä auta kauheasti harmitellakaan, on parempi keskittyä niiden "hyviin puoliin". On aika hellyyttävää, kun kyljessä kiinni makoilee lähes koko ajan pieni hellyydenkipeä kainaloinen :) Ja nyt päästään sitten myös sunnuntaina agitreeneihin, jotka olisivat alkuperäisen suunnitelman mukaan jääneet hyppykoulutuksen takia väliin. Onneksi TamSKilla saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti