tiistai 19. kesäkuuta 2012

Eläinlääkärissä

Nala alkoi eilen oksennella ja kun sama meno jatkui tänäänkin, rupesin soittelemaan eläinlääkäriasemia läpi. Pelkkä oksentelu sinänsä ei saanut hälytyskelloja soimaan raivoisasti, mutta koska Nalan ulosteen mukana näytti tulevan jotain tumman veren tapaista, halusimme koiran lääkäriin mahdollisimman pian. Pari kuukautta sittenhän Nalan ulosteessa oli muutaman kerran jotain sulamattoman ruoan näköistä punertavaa mönjää ja mietinkin, oliko kyse jo silloin hyytyneestä verestä. Oireilu oli tuolloin hyvin satunnaista ja meni ohi, mutta palasi nyt oksentelun ja vatsakipuilun kera. Lähemmäs kymmenelle eläinlääkäriasemalle ehdin soittaa ennen kuin saimme ajan tälle päivälle. Joka paikassa tuntui olevan ihan täyttä, mutta lopulta Univetissa suostuttiin raivaamaan meille aikaa vaikkei sitä varsinaisesti olisi ollutkaan.

Eläinlääkärissä sain huomata, että verikokeisiin liittyvä huimaukseni ei koskekaan pelkästään omia verikokeitani. Pidin nimittäin verikokeen aikana Nalaa paikoillaan ja tunsin, miten silmissä lähti mustenemaan ja päässä huippaamaan. Eläinlääkärikin nähtävästi huomasi tämän, sillä hän käski yhtäkkiä Jania ottamaan koiran minulta ja sen jälkeen passitti minut tuolille istumaan ja keräilemään itseäni. En kuulemma ollut läheskään ensimmäinen tapaus, jota rupesi heikottamaan :D Tilannetta ei varsinaisesti varmaan auttanut se, etten ollut muistanut syödä edes aamupalaa tuon eläinlääkäreihin soittelun keskellä. Onneksi sentään Nala oli kovin reipas ja antoi nätisti tutkia ja ottaa kokeita. Verikokeiden lisäksi Nala laitettiin tiputukseen ja nesteytyksen yhteydessä sille annettiin myös pahoinvointilääkitys. Nesteytyksen ja lääkitsemisen jälkeen tehtiin ultraäänitutkimus, jolla varmistettiin, ettei kohdussa ole juoksujen seurauksena tulehdusta tai muuta häikkää. Lisäksi ultrattiin vatsa ja suolisto.

Verikokeiden tuloksissa oli kaikki ihan kohdallaan (ainoastaan verensokeri hivenen koholla) eikä näin ollen ollut syytä epäillä mitään tulehdusta, joka voisi aiheuttaa verta ulosteeseen. Ultraäänen perusteella lääkäri totesi, että jostain syystä suolisto on vähän ärtynyt, mutta mitään selkeää syytä tälle ei kokeiden perusteella voi sanoa. Mukaan saimme pahoinvointilääkettä ja Stomaxia, jolla yritetään nyt saada suolen ärsytystä kuriin. Tuo pahoinvointi ei ole ollut erityisen rajua ja itse olinkin paljon enemmän huolissani verestä ulosteen mukana ja mahdollisesta suolistotulehduksesta, josta ei nyt kuitenkaan näyttäisi olevan kyse. Nala on nyt pahoinvointilääkityksen saatuaan ollut kivuttoman oloinen, mutta rankka eläinlääkärireissu pisti tietysti väsyttämään, joten potilas on nyt lepäillyt ja ihmetellyt kaljuksi ajeltua vatsaansa. Nyt seurailemme, miten tilanne kehittyy ja jos verisyys jatkuu niin menemme lisätutkimuksiin ja alamme mahdollisesti räätälöidä Nalan ruokavaliota uusiksi.

2 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Voi Nalaskia! Pennyltä paranemissuukkosia!

Mumma kirjoitti...

Oih! Tulkaa pian pian kipikapi mummalaan hellittäviksi,koko perhe!Pikaista paranemista pikku karvaystävällemme!