Rauniomatskua

Meillä jäi tiistaina varsinaiset rauniotreenit väliin, mutta tänään nappasin koiran ja Janin mukaan ja käväisimme raunioilla omatoimitreenailemassa. Jani sai taas toimia maalimiehenä ja nyt teimme ensimmäistä kertaa niin, ettei Nala saanut ollenkaan näkö- tai ääniapuja. Pelkän hajun perusteella siis mentiin, mutta toki katsoimme piilot siten, että tuulet olivat suotuisia pienelle podengolle. Kyllä oli pieni taas intoa täynnä kuin ilmapallo :D Ekassa treenissä jäi hihnakin jalkaan kiinni kun urhea pelastuskoira säntäsi niin vauhdilla matkaan. Pahoittelen videon poukkoilua, oli vähän vaikeuksia kuvata samalla kun lähetin koiraa ja kävelin sen perässä. 

Hajuerottelun suhteen ollaan oltu vähän laiskoja viime aikoina. Muutaman kerran olen pistänyt Nalan etsimään suppiksenpalasia sisällä ja hyvinhän tuo menee. Usein sieni on sellaisessa paikassa, ettei Nala voi nähdä sitä ollenkaan vaan toimii pelkän hajuaistin varassa (esim. maton alla tai kukkaruukussa). Välillä Nala tosin meinaa ilmaista sellaisiakin paikkoja, joissa sieni oli vielä hetki sitten eli mihin on jäänyt hajuja jäljelle. Kyllä se kuitenkin selvästi jo tietää mitä etsiä, joten varmaan olisi pikkuhiljaa syytä siirtyä metsään tositoimiin nyt kun suppiskausikin on vielä meneillään.