Aamujumppa

Muutamaltakin suunnalta on kuulunut pientä (ja ihan ansaittua) murmutusta siitä, että blogi viettää hiljaiseloa. Päivitystahdin hiipuminen johtuu ensinnäkin siitä, ettei minulla ole ollut kauheasti aikaa kirjoitella viime aikoina ja toiseksi ihan siitä, että koiraharrastusrintamalla on ollut aika hiljaista tässä talvikuukausina. Toissapäivänä kävimme kuitenkin testaamassa jotakin ihan uutta, joten heti piti kaivaa blogi esiin ja kirjoitella kokemuksestamme!

Sunnuntaiaamumme alkoi siis reippailun merkeissä, sillä suuntasimme dobon tutustumistunnille. Dobo on yhdistelmä liikuntaa ja hauskanpitoa koiran kanssa ja harjoituksissa käytetään apuna munanmuotoista dobo-palloa. Harjoitukset on suunnattu sekä koiralle että ohjaajalle; osan liikkeistä suorittaa koira, osan ohjaaja ja osa tehdään yhdessä. Dobo kehittää siis myös ohjaajan lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Tarkemman kuvauksen lajista voi lukea esimerkiksi Koirakoulu Kompassin sivuilta.

Aloitimme treenin yhteislenkillä, jonka jälkeen siirryimme jatkamaan lämmittelyä sisätiloihin. Lämmittävinä liikkeinä toimivat mm. ohjaajan kiertäminen, pyöriminen ja kahdeksikko ohjaajan jalkojen välistä, jotka kaikki olivat Nalalle ennestään tuttuja. Sitten olikin aika kaivaa dobo-pallot esille. Nalalle tunnin vetäjä valitsi pienimmän mahdollisen pallon, neitimäisessä värissä tietenkin. Muut koirat olivat huomattavasti Nalaa isompia ja saivat näin ollen treenata suuremmilla palloilla. Nala kurotteli palloa vasten reippaasti, mutta heti rohkeus ei meinannut riittää sen päälle hyppäämiseen. Avitinkin Nalaa ensimmäisellä kerralla vähän pepusta pukkaamalla ja kun Nala kerran oli päässyt pallon päälle seisomaan, se totesi, että tämähän on ihan hurjan hauskaa ja sen jälkeen se pompsahteli ylös ja alas ihan innoissaan.

(c) Suvi Miettinen

(c) Suvi Miettinen

Pallon päällä tehtävät liikesarjat, kuten istu-maahan-istu ja istu-seiso-istu sujuivat hienosti ja Nala intoutui vähän leikkimään mangustiakin. Tämän jälkeen tasapainottelimme vuoron perään tasapainotyynyllä ja sitten oli ohjaajan vuoro tehdä lihaskuntoliikkeitä pallon kanssa. Välillä myös koira sai osallistua tähän puuhaan.

(c) Suvi Miettinen

Lopuksi koira sai vielä treenailla pallon päällä. Nala oli oikein taitava ja koko tunti oli niin hauska, että toivon meidän pääsevän kevään aikana dobon alkeiskurssille. Heti tuli myöskin hinku hommata oma pallo, mutta vaikka kyse onkin siitä pienimmästä versiosta niin kyllähän sen säilyttäminen tilaa vaatii, joten ihan vielä en sentään pistänyt tilausta vetämään :)