Pinkkiä päälle

Ei näistä sadesäistä taideta vielä hetkeen päästä eroon. Päivät ovat suurimmaksi osaksi tosi pimeitä ja siihen kun vielä yhdistää märät kelit niin pitkistä lenkeistä voi mukavuudenhaluisen ja vesikammoisen podengon kanssa vain haaveilla. Vähän kuitenkin päätettiin piristää meidän pimeitä sadepäiviä materian muodossa. Alkusyksystä kirjoittelin Nalan uudesta heijastinliivistä ja koska liivi on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi, päätin vihdoin sortua ostamaan Nalalle myös saman sarjan Storm-hupparin, pinkkinä tietysti. Kyseessä on siis sadetakki, jota olen jo pitkään kuolannut, mutta vasta nyt raaskin sen ostaa. Toivottavasti takki saa podeneidin pistämään myös sadekeleillä tassua toisen eteen hieman rivakammin tai edes lopettamaan sen nelitassujarruttelun. Hurtan koot menevät 10 sentin välein (selän pituus), joten ero kahden peräkkäisen koon välillä on aika suuri. Nalalle koko 35 on hieman väljä, mutta toisaalta takki peittää hyvin sekä edestä että takaa ja Nalan näyttäisi olevan helppo liikkua takki päällään. Tuo saa nyt olla Nalan joululahja (ja kaikki muutkin lahjat lähitulevaisuudessa). Voin tosin kuulla Nalan kiljuvan, että senkin typerys, mä en tahdo mitään tyhmiä sadetakkeja vaan leluja ja namia!!! No, tuli niitäkin ostettua samalla... Alla pikainen pokkarisalamaräpsy takista ja tympääntyneestä mallista, joka odottelee kärsimättömänä lupaa palata naudan palviputken kimppuun.

Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa raunioille ja voihan pyhä jysäys mikä meno Nalalla oli! Tauko on selvästi tehnyt tehtävänsä, minulla ei ole kerrassaan mitään murmutettavaa treeneistä. Nala pinkoi isojen kiviröykkiöiden yli rohkeasti ja päättäväisesti ja maantasalla edetessä vauhtia oli kuin vieheen perässä konsanaan :D Ihan loistavasti tuo löysi maalimiehet tuulensuunnasta tai lähetysmatkasta riippumatta ja ilmaisukin oli kohdillaan. On tuo vaan niin taitava pieni <3