Ahaa-elämyksiä agin parissa

Osallistuimme Nalan kanssa toista kertaa Tappien järjestämään teema-agiin, jonka vetäjänä oli tällä kertaa Tanja. Vaikka treenien varsinaisena aiheena olivat valssaus ja takaaleikkaukset, sain hyviä neuvoja myös ihan muihin asioihin liittyen. Ensinnäkin puhetta oli koiran haltuunotosta radalla. Nalan mielenkiintohan kohdistuu välillä johonkin ihan muuhun kuin minun antamieni ohjeiden tarkkailemiseen ja lisäksi sillä saattaa toisinaan kadota korvat kesken suorituksen, jolloin se lähtee haahuilemaan ympäriinsä. Jäinkin miettimään, miten saisin kalastettua sen huomion tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti myös radalla ollessamme. Onhan tästä toki ollut puhetta aiemminkin, mutta nyt vasta varsinaisesti sisäistin asian :D

Tanja myös vinkkasi, että Nalan virettä olisi hyvä saada nostettua juuri ennen suorituksen aloittamista. Sain myös kokeilla, miten Tanjan koirien karvalelu toimi vireennostattajana ja toimihan se! Nala paitsi innostui lelusta ennen radalle lähtöä, myös palkkaantui sillä leikkimisestä suorituksen jälkeen. Tämä tuli itselleni vähän yllätyksenä, koska tokossahan Nala ei ole ollut pätkääkään kiinnostunut minkäänlaisista leluista. Tämän maailmaa mullistavan havainnon jälkeen Tytti toi meille Joensuusta asti oman hienon karvalelun ja se saa nyt toimia Nalan ihkaomana spesiaalina agileluna, jolla ei muissa yhteyksissä leikitä. Lelu pääsikin testiin heti eilen. Nala osasi leikkiä sillä hienosti, mutta itse sain Tytiltä vähän noottia ja ohjeistusta siihen, miten leikkimisen kuuluu tapahtua. Luulen, että Nalan täytyy myös olla "oikella tuulella", jotta lelu toimii tarkoituksenmukaisesti. Täytynee siis opetella lukemaan koiraa ja sen mielialaa entistäkin paremmin, jotta osaan valita parhaan palkkaustavan kuhunkin harjoitukseen ja päivään. Lisäksi täytyy varoa, etten kadota lelun hohtoa sen liiallisella käytöllä.

Eilen treeneissä teimme jälleen uuden havainnon, joka tällä kertaa oli se, että Nala ei ole vielä valmis hyppimään korkeampien rimojen yli. Alastulo tapahtui niin hassussa asennossa, että pitäydymme toistaiseksi suosiolla alemmissa rimoissa ja treenailemma niitä kuntoon. Harjoittelimme myös omatoimisesti kontaktiesteitä. A:n alastulossahan Nala muistutti alkuun vähän vierivää kiveä, joten olen nyt keskittynyt treenaamaan A:ta hihnan kanssa vähän Nalaa jarrutellen ja parannusta alkaa olla näkyvissä. Puomi meni jälleen oikein hyvin, se onkin selvästi yksi Nalan lemppariesteistä :)

Rähmiviä silmiä ja peltonenäilyä

Nalalla rupesi heti mejän jälkeen silmät rähmimään vähän tavallista enemmän ja se myös hieman siristeli niitä, joten kävimme varmuuden vuoksi näyttämässä niitä eläinlääkärissä. Lääkärin mukaan oli vähän siinä ja siinä, ovatko silmät tulehtuneet, mutta päätimme yhteistuumin ottaa tipat varmuudeksi käyttöön. Olin varannut jo aiemmin rokotusajan ensi viikolle samalle lääkärille, mutta hoidettiin nyt sitten rokotusasiakin samalla kuntoon. Huomasin, että paise-episodi päivystyskäynteineen ja yönylireissuineen on jättänyt jälkensä. Ennen niin iloisesti eläinlääkäriin astellut koira rupesi heti vastaanottohuoneen ovella tärisemään ja stressihilseilemään :/ Eläinlääkäri hoiti kuitenkin työnsä todella hyvällä otteella ja ulos tepasteltiinkin jo häntä heiluen. Olen kyllä niin iloinen, että Nala sai nyt hyvän lääkärikokemuksen tähän väliin!  

Eilen oli (pelto)jälkikurssin viimeinen ohjattu kerta. Paikalle ei ilmestynyt meidän ja kurssin vetäjän lisäksi muita, joten saimme käyttöömme ihan oman personal trainerin. Aiemmin Nala on kurssilla jäljestänyt muutamien metrien mittaista suoraa ja se on sujunut oikein kivasti. Nyt vuorossa oli pienten mutkien lisääminen jälkeen. Ensimmäinen jälki meni vähän sinne päin - periaatteessa Nala kyllä teki jäljen ihan oikein ja suoritti sen alusta loppuun, mutta autossa odottelun seurauksena jäljestys oli samalla pientä hepulointia ja sinkoilua pitkin jälkeä ja matkan varrelle jäi jopa useita nameja, joita neiti ei kaikessa tohinassaan ehtinyt napata suuhunsa. Toinen jälki oli Saijan tekemä ja sen Nala malttoi jo suorittaa keskittyneesti ja hartaudella. Oli hauska seurata, miten pieni podengo eteni pitkin jälkeä ja tepasteli eteenpäin tarkalleen mutkia ja suoria noudattaen. Kolmannen jäljen kohdalla olin jo itse unohtanut, miten sen piti kulkea, mutta kaiketi Nala sen ihan oikein meni, tai ainakin päätyi ihan oikeaan paikkaan. Koiran hajuaisti on kyllä asia, jota en voi lakata ihmettelemästä. Se yksinkertaisesti toimii aivan uskomattomalla tarkkuudella!

Kurssi loppui tosiaan tähän, mutta meillä on kyllä vakaa aikomus jatkaa tämänkin lajin parissa omatoimisesti. Aina parempi, jos saamme treeniseuraa muista Tapeista. Sekä minun että koiran kiinnostus peltojälkeä kohtaan kasvoi huomattavasti kun pääsimme etenemään pois neliö- ja kolmiovaiheista ja siirryimme suorien ja "mutkittelevien suorien" tekoon. Jotenkin tuo puuha tuntuu paljon mielekkäämmältä :) Nalallakin näyttäisi riittävän innostusta, kauhea kiire sillä olisi aina päästä jäljelle.

Malttamaton jälkikoira odottelemassa tositoimiin pääsyä.
Kuva aiemmista treeneistä. (c) Tytti Käyhkö

Rentouttavaa hierontaa

...tai sitten ei. Jos Nala viimeksi rauhoittui ja rentoutui ihmeen hyvin hierottavaksi, niin tällä kertaa se kyllä otti vahingon takaisin korkojen kera. Eilen oli siis vuorossa Nalan hierontakerta nro 2. Nala riemastui valtavasti Susannan nähdessään ja ajattelin jo tyytyväisenä, että se yhdistää Susannan mielessään hyvään oloon ja rentoutumiseen. Mitä vielä. Nala halusi leikkiä Susannan kanssa (ja tuoda hänelle vuoronperään eri lelujaan ylpeänä näytille), pussailla Susannaa, kiipeillä Susannan päällä ja pestä Susannan kädet. Sen sijaan Nala ehdottomasti ei halunnut asettua makuulle hierottavaksi. Nala pysyi kerrallaan aloillaan noin viisi sekuntia, ja sitten taas mentiin. Tällä kertaa hierontasessio kestikin huomattavasti kauemmin kuin viimeksi, mutta kyllä tuon koiran lihaksisto saatiin kuin saatiinkiin käytyä läpi. Nala oli jälleen hyvässä kunnossa eikä jumeja löytynyt. Toisella puolella selkää oli pienen pientä kireyttä, mutta ei mitään kummempaa.

Seuraavalla kerralla ehkä kannattaa varata aamuaika kuten ensimmäisellä kerralla, Nala kun on sen verran aamu-uninen, ettei yleensä jaksa riehua kovin aikaisin. Tai sitten yksi vaihtoehto olisi kokeilla, oppisiko Nala yhdistämään hierottavana ja rentona olemisen tiettyyn paikkaan eli että kävisimmekin Susannan luona hierottavana sen sijaan, että Susanna tulee meille kotiin. En sitten tiedä, miten hyvin Nala pystyy rauhoittumaan vieraassa paikassa, mutta eipä tuo nyt varmaan kauheasti haittaisi kokeilla.

 

Veristä meininkiä

Tämä viikonloppu oli sanalla sanoen verinen. Ennen kuin kukaan ehtii suuremmin pelästyä, niin lienee paikallaan tarkentaa, että kyseessä oli meidän ensimmäinen kosketuksemme mejän eli verijäljen saloihin. Vetäjänä meillä toimi Saara, joka on kooikerhondjensa Huugon kanssa siirtymässä voittaja-luokkaan kisaamaan. Homma starttasi siten, että kokoonnuimme kurssilaisten kanssa lauantaina viiden maissa Lempäälän metsikköön tekemään jälkiä alla olevassa kuvassa esiintyvien tarvikkeiden kera. Lisäksi varusteisiimme kuului serpentiiniä, jolla merkittiin puihin jäljen reitti.

(c) Tytti Käyhkö

Täytyy myöntää, että kun löytää itsensä lauantai-iltana rämpimässä hyttyshattu päässään miljoonan hyttysen ympäröimänä keskellä rämeikköä veristä sientä perässään kiskoen ja puita serpentiinillä koristellen, niin mielessä saattaa käydä pieni ajatus siitä, että kaikkea sitä koiran takia tuleekin tehtyä. Tämän voinee jälleen sijoittaa kategoriaan "älä mainitse tästä koirattomille kavereillesi keskustellessanne siitä mitä kukin teki viikonloppuna äläkä varsinkaan myönnä pitäneesi touhusta". Jostain syystä edellä mainittu kategoria alkaa tätä nykyä pitää sisällään jo aika paljon asioita :D

Sunnuntaina olikin sitten aika ryhtyä tositoimiin kun näytelmän päätähdet saapuivat paikalle. Podengot Nala ja Kelmi, koikkerit Jana ja Loki, russeli Penny sekä villakoira Rusina lähtivät kukin vuorollaan uhmaamaan metsän vaaroja tarkoituksenaan pelastaa yksinäinen sorkkaparka. Nala sai heti lähdössä hyvän vainun ja lähtikin lupaavasti seuraamaan jälkeä. Suunnilleen puolivälissä pieni podengo päätti että nyt olisi syytä pitää breikki ja mielenkiinto siirtyi hetkeksi mustikoiden poimimiseen. Sitten matka saattoi kuitenkin jatkua ja Nala jäljesti hienosti loppuun asti. Alla olevat kuvat on räpsinyt Annamari Henno. Kiitos siis Anskulle erittäin onnistuneista otoksista, pimeä metsä ja tumma koira eivät ole mikään helpoin yhdistelmä!

Haa, tästä se "peura" on mennyt!

Tässä taidetaan jäljestää niitä mustikoita

Kaadolla sorkka ja verenhaju veivät aluksi mielenkiinnon herkuista, mutta hetken ihmettelyn jälkeen namitkin sitten maistuivat ahkeralle raskaan työn raatajalle.

 

Tässä vielä Saaran antama palaute Nalan työskentelystä:

Nala jäljesti mainiosti, välillä keskittyminen herpaantui kun olihan siellä toki mustikoitakin... Lyhkäsellä "vauvajäljellä" voisi saada idean hahmottumaan Nalalle paremmin ja jäljellä pysymisen motivaatio kasvaa.

Iso kiitos Saaralle opastuksesta! Laji vaikutti sen verran hauskalta, että meitä nähdään varmasti jatkossakin rämpimässä metsässä. 

Koirakavereita tapaamassa

Tällä viikolla Nala on päässyt yhteislenkkeilemään sekä vanhojen että uusien tuttavuuksien kanssa. Eilen olimme kävelemässä Tytin ja Janan sekä Sarin, Shamun, Sonyn ja Simsonin kanssa. Tapasimme nyt Sarin pojat ensimmäistä kertaa ja hyvin meni. Nala sai tepastella aika rauhassa, koska juoksujaan lopetteleva ihanalta tuoksuva Jana sai kaiken huomion :D Sari ja pojat asuvat melkein naapurissamme, joten tarkoituksena olisi käydä jatkossa enemmänkin lenkkeilemässä yhdessä.

Tänään suuntasimme tapaamaan pitkästä aikaa pikkuista Pennyä, ja kas kummaa, pikkuinen Penny ei enää ollutkaan kovin pikkuinen! Penny oli kasvanut hurjasti sitten viime näkemän ja painaa nyt enää reilu puoli kiloa Nalaa vähemmän. Ei varmaan mene kauaa kun Pennykin on hujahtanut Nalan ohi.

Näillä treffeillä painittiin..

pingottiin päättömästi ympäri nurmea...

...ja oltiin välillä vähän nätistikin namin toivossa

Tämän päivän treffeistä löytyy muutama kuva lisää täältä.

Tänään ohjelmassa olisi vielä agilitya. Suunnitelmiin tuli pieni muutos ja jatkammekin edelleen Tytin ryhmässä :)