Rähmiviä silmiä ja peltonenäilyä

Nalalla rupesi heti mejän jälkeen silmät rähmimään vähän tavallista enemmän ja se myös hieman siristeli niitä, joten kävimme varmuuden vuoksi näyttämässä niitä eläinlääkärissä. Lääkärin mukaan oli vähän siinä ja siinä, ovatko silmät tulehtuneet, mutta päätimme yhteistuumin ottaa tipat varmuudeksi käyttöön. Olin varannut jo aiemmin rokotusajan ensi viikolle samalle lääkärille, mutta hoidettiin nyt sitten rokotusasiakin samalla kuntoon. Huomasin, että paise-episodi päivystyskäynteineen ja yönylireissuineen on jättänyt jälkensä. Ennen niin iloisesti eläinlääkäriin astellut koira rupesi heti vastaanottohuoneen ovella tärisemään ja stressihilseilemään :/ Eläinlääkäri hoiti kuitenkin työnsä todella hyvällä otteella ja ulos tepasteltiinkin jo häntä heiluen. Olen kyllä niin iloinen, että Nala sai nyt hyvän lääkärikokemuksen tähän väliin!  

Eilen oli (pelto)jälkikurssin viimeinen ohjattu kerta. Paikalle ei ilmestynyt meidän ja kurssin vetäjän lisäksi muita, joten saimme käyttöömme ihan oman personal trainerin. Aiemmin Nala on kurssilla jäljestänyt muutamien metrien mittaista suoraa ja se on sujunut oikein kivasti. Nyt vuorossa oli pienten mutkien lisääminen jälkeen. Ensimmäinen jälki meni vähän sinne päin - periaatteessa Nala kyllä teki jäljen ihan oikein ja suoritti sen alusta loppuun, mutta autossa odottelun seurauksena jäljestys oli samalla pientä hepulointia ja sinkoilua pitkin jälkeä ja matkan varrelle jäi jopa useita nameja, joita neiti ei kaikessa tohinassaan ehtinyt napata suuhunsa. Toinen jälki oli Saijan tekemä ja sen Nala malttoi jo suorittaa keskittyneesti ja hartaudella. Oli hauska seurata, miten pieni podengo eteni pitkin jälkeä ja tepasteli eteenpäin tarkalleen mutkia ja suoria noudattaen. Kolmannen jäljen kohdalla olin jo itse unohtanut, miten sen piti kulkea, mutta kaiketi Nala sen ihan oikein meni, tai ainakin päätyi ihan oikeaan paikkaan. Koiran hajuaisti on kyllä asia, jota en voi lakata ihmettelemästä. Se yksinkertaisesti toimii aivan uskomattomalla tarkkuudella!

Kurssi loppui tosiaan tähän, mutta meillä on kyllä vakaa aikomus jatkaa tämänkin lajin parissa omatoimisesti. Aina parempi, jos saamme treeniseuraa muista Tapeista. Sekä minun että koiran kiinnostus peltojälkeä kohtaan kasvoi huomattavasti kun pääsimme etenemään pois neliö- ja kolmiovaiheista ja siirryimme suorien ja "mutkittelevien suorien" tekoon. Jotenkin tuo puuha tuntuu paljon mielekkäämmältä :) Nalallakin näyttäisi riittävän innostusta, kauhea kiire sillä olisi aina päästä jäljelle.

Malttamaton jälkikoira odottelemassa tositoimiin pääsyä.
Kuva aiemmista treeneistä. (c) Tytti Käyhkö