Nella-muru on kasvanut kovasti vajaassa kuukaudessa. Korkeutta on jo lähestulkoon Nalan verran, joten pian nuo alkavat painia samassa sarjassa ;) Nala leikkii Nellan kanssa nätisti ja huomioi otteissaan selvästi, että leikkikaveri on vielä pentusarjalainen. Eilen tosin Nala oli vierailun loppua kohden jo niin aikuista ettei meinannut enää kakaran riehuminen ollenkaan kiinnostaa. Istuskeli ja makoili vaan tympääntyneenä ja katseli kulmiensa alta pennun pomppimista :D
Mä tässä vaan hengailen...
...ja syön sut jos kuljet ohi!
Perhepiiriimme on tullut myös astetta terävämpi jäsen. Kyseessä on pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä siilivauva, jota kävin tervehtimässä viikonloppuna. Nala jätti sen reissun väliin. Don Vito on reipas pieni siilipoika, joka tutustuu suureen maailmaan pieni pala kerrallaan :)
Vilma päätti heti alkuunsa leiriytyä ruoka-alustalleen vahtimaan, ettei Nala iske sen apajille ruoka-ajan tullen.
...ja kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Täytyypä yrittää ryhdistäytyä asian suhteen!
Nala on saanut uuden karvaisen ystävän perhepiiriin. Kyseessä on pieni kleinspitz-tyttönen Nella, joka muutti Janin siskon ja tämän poikaystävän luokse helmikuun lopussa. Kävimme tapaamassa pentusta kolmisen viikkoa sitten. Nella on kerrassaan valloittava pieni kleinspitzin alku ja onneksi Nalakin suhtautui vauvakarvapalleroon myötämielisesti. Nähtäväksi jää, miten nartut tulevat keskenään toimeen Nellan kasvaessa.
Mikäs se tämä on?
Nellan purutikku
Tänään aloitetaan Nalan kanssa dobon alkeiskurssi.
Tutustumistunti oli niin hauska ja Nala niin tohinalla mukana, että
odotan kurssia innolla!
Muutamaltakin suunnalta on kuulunut pientä (ja ihan ansaittua) murmutusta siitä, että blogi viettää hiljaiseloa. Päivitystahdin hiipuminen johtuu ensinnäkin siitä, ettei minulla ole ollut kauheasti aikaa kirjoitella viime aikoina ja toiseksi ihan siitä, että koiraharrastusrintamalla on ollut aika hiljaista tässä talvikuukausina. Toissapäivänä kävimme kuitenkin testaamassa jotakin ihan uutta, joten heti piti kaivaa blogi esiin ja kirjoitella kokemuksestamme!
Sunnuntaiaamumme alkoi siis reippailun merkeissä, sillä suuntasimme dobon tutustumistunnille. Dobo on yhdistelmä liikuntaa ja hauskanpitoa koiran kanssa ja harjoituksissa käytetään apuna munanmuotoista dobo-palloa. Harjoitukset on suunnattu sekä koiralle että ohjaajalle; osan liikkeistä suorittaa koira, osan ohjaaja ja osa tehdään yhdessä. Dobo kehittää siis myös ohjaajan lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Tarkemman kuvauksen lajista voi lukea esimerkiksi Koirakoulu Kompassin sivuilta.
Aloitimme treenin yhteislenkillä, jonka jälkeen siirryimme jatkamaan lämmittelyä sisätiloihin. Lämmittävinä liikkeinä toimivat mm. ohjaajan kiertäminen, pyöriminen ja kahdeksikko ohjaajan jalkojen välistä, jotka kaikki olivat Nalalle ennestään tuttuja. Sitten olikin aika kaivaa dobo-pallot esille. Nalalle tunnin vetäjä valitsi pienimmän mahdollisen pallon, neitimäisessä värissä tietenkin. Muut koirat olivat huomattavasti Nalaa isompia ja saivat näin ollen treenata suuremmilla palloilla. Nala kurotteli palloa vasten reippaasti, mutta heti rohkeus ei meinannut riittää sen päälle hyppäämiseen. Avitinkin Nalaa ensimmäisellä kerralla vähän pepusta pukkaamalla ja kun Nala kerran oli päässyt pallon päälle seisomaan, se totesi, että tämähän on ihan hurjan hauskaa ja sen jälkeen se pompsahteli ylös ja alas ihan innoissaan.
(c) Suvi Miettinen
(c) Suvi Miettinen
Pallon päällä tehtävät liikesarjat, kuten istu-maahan-istu ja istu-seiso-istu sujuivat hienosti ja Nala intoutui vähän leikkimään mangustiakin. Tämän jälkeen tasapainottelimme vuoron perään tasapainotyynyllä ja sitten oli ohjaajan vuoro tehdä lihaskuntoliikkeitä pallon kanssa. Välillä myös koira sai osallistua tähän puuhaan.
(c) Suvi Miettinen
Lopuksi koira sai vielä treenailla pallon päällä. Nala oli oikein taitava ja koko tunti oli niin hauska, että toivon meidän pääsevän kevään aikana dobon alkeiskurssille. Heti tuli myöskin hinku hommata oma pallo, mutta vaikka kyse onkin siitä pienimmästä versiosta niin kyllähän sen säilyttäminen tilaa vaatii, joten ihan vielä en sentään pistänyt tilausta vetämään :)
Minulla oli tänään aamupäivä vapaana ja meillä oli Nalan kanssa tarkoitus lähteä pitkälle lenkille heti aamusta. Ilokseni huomasin, että aurinkokin näyttäytyi Lappeenrannan taivaalla pitkästä aikaa! No, ulos päästyämme todellisuus iski vasten kasvoja ihan kirjaimellisesti kun jäätävä viima lennätti jatkuvasti puuterilunta ja taivaalta leijailevia lumihiutaleita naamalle ja totesimme Nalan kanssa yksissä tuumin, että parempi kuitenkin tyytyä vähän lyhkäsempään ulkoiluun tällä kertaa. Sen sijaan meillä oli hyvää aikaa virkistää muistia temppuilun suhteen. Ansku on nimittäin paiskannut meitä haasteella, jossa ideana on esitellä koiransa mieluisimmat lelut, leikit ja temput kuvin, sanoin tai videoin. Tuumasta toimeen siis!
Nalan lempilelu kotona on varmaankin vanha kunnon Rottis eli sellainen Ikeasta saatava muutaman euron arvoinen pehmolelurotta. Konalassa on lelulle hyvä haastaja; suuri pehmonorsu, jota Nala käy aina iltaruoan jälkeen höykyttämässä. Toisaalta lemppareiden joukkoon lukeutuvat ylipäätänsä kaikki pehmolelut, jotka voi repiä hajalle ja kiskoa niistä täytteet ulos. Juuri viikonloppuna pidin ompelutuokion, jonka aikana parsin kasaan lähemmäs kymmenen Nala-neidin käsittelyn läpikäynyttä pehmoparkaa.
Myös yksi Nalan lempparileikeistä liittyy Rottikseen, sillä kysymys "Missä Rottis?" saa pienen podengon sinkoilemaan innostuneesti ympäriinsä ja etsimään rakasta Rottista. Muutenkin Nala tykkää etsiskellä kaikenlaista ja varmasti yksi kaikkein mieluisimmista leikeistä on piilotettujen namien etsiminen... Myös erilaiset kiskomisleikit ovat Nalan mielestä kivoja.
Temppujen saralla sitten riittääkin lemppareita. Nala tykkää kaikenlaisten temppujen opettelusta ja onkin taitava pieni temppuilija. Ehkä mieluisimpia temppuja ovat kuitenkin vauhdikkaat, toiminnalliset temput. Muutamasta tällaisesta koostin aamun tempputuokion pohjalta alla olevan videon.
Lisäksi Nala tykkää valtavasti koota rengaspyramidia (tästä olen kirjoitellut muutama postaus takaperin). Yksi omista suosikeistani aina ja ikuisesti on valojen sammutus, jonka oppimisessa Nala teki luultavasti oman nopeusennätyksensä. Nykyisessä asunnossamme ei valitettavasti (=onneksi?) niin helposti valoja sammutellakaan.
Nalan näkökulmasta perjantait ovat hauskoja päiviä. Itselläni on usein perjantai-iltapäivät vapaana ja Janikin ehtii monesti perjantaisin mukaan lenkille vielä valoisaan aikaan. Lisäksi voimme kaikki kolme köllötellä illalla sohvalla telkkarin ääressä. Tämä perjantai näytti tältä:
