Meillä piti olla hirveän aktiivinen treeniviikko, mutta aina ei asiat mene niinkuin on suunnitellut. Olin alkuviikon kuumeessa, minkä vuoksi meillä jäi väliin tiistaina viehejuoksu ja keskiviikkona toko. Kyllä sai taas kekseliäisyyttään käyttää miettiessään, mitä sitä tekisi aktivoidakseen koiraa kutakuinkin neljän seinän sisällä kun oma olo on heikko. Teimme sitten pieniä tokoharjoituksia ihan kotioloissa ja palauttelimme mieleen muutamia helppoja temppuja, joita ei mukamas ole ollut aikaa treenailla viime aikoina. Hioimme mm. "kumpi käsi"-temppua ja se sujuikin hienosti. Nala malttaa jo näyttää nätistä tassullaan, kummassa kädessä nami sen mielestä on ja jos väärä käsi tulee valituksi niin osaa ehdottaa toista kättä. Lisäksi kävin Janin avustuksella tekemässä pienen jälkitreenin läheisellä nurtsilla. Ei siis kuitenkaan ihan hukkaan alkuviikkokaan mennyt.
Tänään olo oli jo sen verran parempi, että lähdimme agilityyn. Otin Janin mukaan tuuraajakseni siltä varalta, etten jaksaisikaan tehdä mitään. Jani pääsikin tuuraamaan, mutta ei kyllä alkuperäisestä syystä, vaan siksi ettei minun ja Nalan yhteistyöstä tullut tänään yksinkertaisesti yhtään mitään. Hypyistä ja putkista koostuva rata meni ihan päin prinkkalaa. Niinpä myös Jani yritti urhoollisesti, mutta Nalalla oli selvästi joku virallinen "enpäs kuuntele"-päivä ja neiti liiteli ihan mihin sattui. Ekaa kertaa kokeilimme myös ohjata muita kuin omia koiria. Itse sain ohjata Kerttua ja kyllä heti huomasi eron vauhdissa vähän isomman koiran kanssa. Kerttu oli tosin selvästi vähän huolissaan, kun Johanna puuttui suorituksesta :) Lisäksi harjoittelimme puomia jälleen oman koiran kanssa, ja se sentään meni paremmin. Loppuun sain vielä tehdä radanpätkää Hilan kanssa ja ihana Hilaski pelasti päiväni tekemällä hienoja suorituksia ja varmisti samalla, ettei näistä treeneistä jäänyt ihan täysin katastrofaalinen fiilis. Kiitos Hila <3
Huomenna jatketaankin sitten agilla, sillä olen ilmoittautunut Nalan kanssa Tappien teema-agiin, jonka aiheena on irtoaminen/takaaleikkaus. Pakko sanoa, että tällä hetkellä olo on ei-niin-luottavainen ja melkoisen epämotivoitunut, mutta on tässä vielä huomiseen asti aikaa kerätä motivaatiota ja uskoa koiraansa kohtaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti