Peuraa ja nakkia jäljestämässä

Tähän viikkoon on mahtunut omatoimisia treenejä niin verijäljen kuin peltojäljenkin osalta. Maanantaina kävimme Anskun ja Helmiinan kanssa verestämässä jäljen Hervannan metsikköön ja tiistaina aamupäivällä lähdimme paikalle koirien kera.

Kaikki urheat mejäkoirat: Nala, Penny ja Rusina.
Kuva napattu treenien jälkeiseltä lenkiltä.

Nalan kanssa vuoroamme odotellessa juuri Nalan jäljen suunnalta ilmestyi näkyviin mies, joka näytti seuraavan puihin laittamiamme merkkejä. Mietinkin, onko Nalan jäljestä mitään jäljellä jos mies on tallonut sen yli ja levitellyt jaloissaan veren hajua pitkin poikin. Alkumakuulle päästyämme Nala kuitenkin näytti saavan ihan hyvän vainun ja selvästi tiesi, mitä sen odotettiin tekevän. Alku menikin hyvin, kunnes samainen mies ilmestyi jälleen hiippailemaan lähipusikoihin ja Nalan keskittyminen herpaantui. Vähän aikaa siinä sitten sähellettiin suuntaan jos toiseenkin ja mietittiin lähdetäänkö jäljestämään "peuraa" vai miestä. Lopulta peura vei voiton ja loppuosa meni taas hienosti. Alla olevassa videossa on pari pätkää jäljeltä. Keskivaiheen haahuilut ja omat pahimmat pyllistelyni olen karsinut pois :D Tilanteen jännittävyyden huomaa erityisen hyvin siitä, että Nalaa ei kaadolla meinaa herkut kiinnostaa juuri ollenkaan. Kiitos Anskulle videon kuvaamisesta!

Huikeiden suoritusten jälkeen lähdimme vielä vähän lenkkeilemään Makkarajärven ulkoilupoluille. Koirat saivat juoksennella vapaina ja riehua sydämensä kyllyydestä. Rusinaa ei tosin moinen riekkuminen ja päätön meno kiinnostanut, mutta Nala ja Penny huolehtivat siitä puolesta oikein ansiokkaasti. Kuvia jälkitunnelmista ja treenien jälkeiseltä lenkiltä löytyy täältä.

Tänään lähdimme sitten vaihteeksi tekemään peltojälkeä. Mukana olivat Johanna ja Kerttu sekä ensimmäistä kertaa lajiin tutustumassa Taina ja Loki. Tein Nalalle kaksi muutamien metrien mittaista jälkeä, joissa oli suorien osuuksien lisäksi kiemuroita ja muutamia yhden askelen mittaisia "taukoja". Lisäksi aloin jo vähän vähentää nakkien määrää jäljellä. Nala työskenteli ihan hienosti, tosin alkutohinoissa meinasi taas mennä vähän mutkat suoriksi. Ensimmäinen jälki tuntuu aina olevan sellainen, joka mennään hirveällä vauhdilla vähän sinne päin. Seuraavalla jäljellä Nala malttaa sitten jo keskittyä. Täytyykin kokeilla ensi kerralla tehdä ensin lyhyt ja helppo "energianpurkujälki", jonka jälkeen voidaan sitten siirtyä varsinaiselle haastavammalle ja pidemmälle treenijäljelle. Jäljestämisen jälkeen tehtiin vielä porukalla lenkki, jolle ilmestyi mukaan myös Saija koirineen. Täytyy kyllä jatkossakin osallistua yhteisiin omatoimitreeneihin, ei tuota peltojälkeä vaan tule yksin treenattua vaikka ihan kivaa puuhaa onkin.