tiistai 13. syyskuuta 2011

Joka ilta kun lamppu sammuu...

Meillä ei tällä hetkellä ole juoksujen takia asiaa treeneihin tai yhteislenkeille, joten olemme vietelleet jonkinasteista hiljaiseloa Nalan kanssa. Kovimpina sadepäivinä kunnon lenkeistä on ollut turha edes haaveilla, mutta säiden suosiessa olemme nauttineet pitkistä kävelyistä syksyisissä metsissä. Hihnakäyttäytyminen on otettu taas syyniin ja sitä on ruvettu treenailemaan aktiivisesti naksuttimen kanssa. Todennäköisesti saavuttamamme edistys ei tule juurikaan näkymään muiden koirien seurassa, mutta ainakin saamme nauttia siitä omilla lenkeillämme :)

Nyt kun harrastukset ovat tauolla, meillä on ollut hyvää aikaa paneutua naksutinkoulutuksen saloihin ja opetella ns. turhia temppuja. Hyvänä oppaana on toiminut Tanjan suosittelema Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten "Naksutinkoulutusta koirallesi", josta löytyy itse naksutinkoulutuksen teorian lisäksi paljon käytännön harjoituksia. Opettelemistamme turhista tempuista mainittakoon valojen sammuttaminen, jonka Nala oppi parissa minuutissa. Nala pitää jostain syystä tästä tempusta ihan valtavasti, joten pieni raketti on valmiina syöksymään apuun aina tarvittaessa. Samasta syystä tämä temppu tosin vaati pikaisesti siirtymistä "toiminto tapahtuu vain komennosta"-vaiheeseen, kun valot alkoivat sammua vähän turhankin usein ja tarpeettomasti :D



 
On hauska nähdä, mikä into koiralla on opetella uusia asioita ja tarjota omatoimisesti toimintoja jos jonkinlaisia. Nala on hieman kärsimätön oppilas, sillä jos ei muutaman ensimmäisenä tarjotun toiminnon aikana tärppää, niin neiti saattaa menettää malttinsa ja ruveta päästelemään mitä ihmeellisempiä ääniä (varmaan ärräpäät lentelevät). Silloin rauhoitumme hetken aikaa ja keräämme hieman kärsivällisyyttä. Luovan tauon jälkeen homma yleensä luistaakin taas. Välillä on sitten syytä päästellä höyryjä vähän enemmänkin, kuten alla olevalla videolla näkyy. Tässä on jo tosin pahimmat höyryt päästelty sillä aikaa kun hain kameran.





2 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Kuulostaa tutulta tuo kärsimättömyyspuoli :D Meillä on kanssa ääntelijä, joka hermostuu jos ei heti reagoida. Siinä vaiheessa kun pitäisi ruveta palkitsemaan vaan ja ainoastaan oikeasta toiminnosta, menee neidillä hermot. Pitää muistaa pitää paljon taukoja ja pitää kriteerit tarpeeksi matalalla, niin ei tuu motivaatio-ongelmia :) Ja vähäks Nala on taitava sammuttamaan valoja!

podengonala kirjoitti...

Meidän molempien karvakakaroille on selvästi siunaantunut rutkasti kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta :D Yritin muuten kommentoida sun blogiin tänään aamulla, mutta se ei jostain syystä oo tullut näkyviin :)