Lähdin torstaina Nalan kanssa viettämään pitkää viikonloppua Helsinkiin. Yksin koiran ja matkatavaroiden kanssa matkustaminen ei aina ole mitään herkkua, mutta onneksi VR hoiti tällä kertaa oman osuutensa moitteettomasti ja pääsimme perille ilman harmaita hiuksia ja hermoromahdusta. Jälleen kerran tuli todettua, miten hyvä on, että Nala on pikkupennusta asti totutettu junamatkustamiseen (ja muihin julkisiin liikennevälineisiin), sillä neiti otti heti matkan alussa hyvän asennon sylissäni ja veteli kaikessa rauhassa sikeitä koko matkan. Sama toistui sunnuntaina kotimatkalla, mitä nyt mukavaa ja ilmeisen eläinrakasta konduktööriä piti hetkeksi nousta tervehtimään ja pussailemaan.
Perjantaina suuntasimme Nalan ja äitini kanssa sienimetsään. Aamupäivä oli loistava aika sienestää, sillä metsässä ei ollut muita ja Nala sai nauttia metsäretkestä juoksentelemalla vapaana lähes koko kolmetuntisen. Neiti käyttäytyikin ihan mallikansalaisen tavoin ja totteli jokaista luoksetulokutsua esimerkillisesti. Sienikoiraksi Nalasta ei ihan vielä ole, mutta tällä kertaa selvisimme oikein hyvin ilmankin, sillä koko metsä tuntui olevan täynnä suppilovahveroita ja niitä sai mukaansa juuri sen verran kun jaksoi kerätä ja kantaa. Yhtäkään hyttystä tai hirvikärpästä ei näkynyt ja sääkin oli pitkästä aikaa mitä mainioin. Kaikin puolin onnistunut retki siis! Noin muutoin Nala sai viikonlopun aikana nauttia paljon vanhempieni seurasta ja huomiosta sillä aikaa kun itse vietin aikaa kavereideni kanssa.
Nala on nyt selvästi oivaltanut, että sen ja Vilma-kissan suhteeseen sisältyvä epäluulo ja pieni pelko on molemminpuolista. Vilma kavahtaa erityisesti haukkumista ja Nala yrittikin hyödyntää tätä useampaan otteeseen ajaakseen Vilman pois ruoan lähettyviltä. Tämähän ei tietenkään ole sallittua silloin kun kyseessä on Vilman ruoka. Muuten karvalapset pärjäsivät ihan hyvin, vaikka Vilma varmaan olikin sunnuntaiaamuna ikkunalaudalla vilkuttelemassa peräämme tyytyväisenä siitä, että vierailu oli ohi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti