Meidän kanssa samassa agiryhmässä (ja itse asiassa myös samassa tokoryhmässä HerHaulla) treenaa Hanna, joka opiskelee koirahierojaksi. Hanna tarjosi Nalalle mahdollisuutta ryhtyä hänen projektikoirakseen ja tottahan toki meitä tällainen tilaisuus kiinnosti. On hyvä, että koira saa projektin aikana hierontaa juuri oman kartoitetun tarpeensa mukaisesti ja samalla on mielenkiintoista itse havainnoida ja raportoida hieronnan vaikutuksia koiraansa. Niinpä Hanna saapui maanantaina luoksemme hieronnan merkeissä. Nala ilahtui taas kovasti kun uusi ihminen tuli meille kylään ja ryhtyi heti ylpeänä esittelemään Hannalle lelujaan kantamalla Hannan jalkoihin lelun yksi toisensa jälkeen ihan kuin pikkulapsi, joka tahtoo näyttää vieraalle että katso, mulla on tällainenkin! Yleensä Nala ei ole ollut kauheasti jumissa, mutta tällä kertaa erityisesti oikea puoli tuntui jumittavan ikävästi. Hienosti Nala malttoi kuitenkin olla paikoillaan, vaikka välillä jopa vähän vingahteli ja vikisikin oikean puolen lihaksia hierottaessa. Hannan mukaan ei kuitenkaan ole syytä huoleen, vaan tätä jumitusta lähdetään nyt työstämään ja seuraava hierontakerta sovittiin jo ensi viikolle. Tulipa siis erittäin hyvään saumaan tämä projektikoiran ura.
Nala on edelleen ollut liikuttavan innoissaan lumesta. Unihiekatkin tuntuvat karisevan aamuisin nopeasti silmistä kun ikkunasta näkyy lunta. Juuri tässä yksi aamu nostin sängyn uumenista makeasti haukottelevan podengon syliini kurkistamaan sälekaihtimien välistä ulos ja kun näköyhteys lumeen oli saatu aikaiseksi, pyöristyivät pienen koiran silmät suuriksi ja sydän rupesi hakkaamaan villisti. Lattialle päästyään Nala juoksi suoraan ulko-ovelle häntä vispaten ja inahteli malttamattomana kun itselläni kesti. Vähän on siis meidän aamulenkkeilyt sujuneet erilaisella innolla kuin yleensä... Lähistöllä on metsä, jonne pääsee kävellen ihan muutamassa minuutissa, mutta siitä huolimatta en ole yleensä aamuisin jaksanut sinne lähteä kun koira on ollut lähinnä perässä vedettävää mallia. Nyt kun Nalallakin on virtaa jo aamutuimaan, olemme suunnanneet melkeinpä päivittäin metsään rymyämään. Tässä muutama kuva itsenäisyyspäivän aamulta.
4 kommenttia:
Jee, vihdoinkin Nala näkyy valokuvissa :D Meillä Pennyn kanssa tämä lumikausi tulee tuottamaan vähän ongelmia valokuvauksen suhteen...
Totta! Ja muutenkin on oikein kätevää tähyillä lumisesta ympäristöstä tummaa koiraa. Tää talvi on selvästi meidän juttu :D
Kiitos mahtavasta blogista! Luen sitä säännöllisesti koska siitä aiheutuu mukavaa fiilistä ja energiatasot nousee. Ihanaa joulua koko köörille!
Terkuin Meri, pojat ja podengo Pongo
Moi Meri ja kiitos kivasta kommentista! Ihanaa, että joku oikeasti lukee tätä :D Terkut pojille ja rapsutuksia Pongolle - ja tietysti hyvää joulua koko poppoolle!
Lähetä kommentti