Nalan omistajat ovat olleet laiskoja ja kiireisiä (saatte itse pohtia kumpi on ollut kumpaa), joten jo muutama päivä sitten havaitsi pieni podengoparka ruoka-ajan koittaessa, että yrjölänpuuro on loppu. Korjausta tähän huutavaan vääryyteen saatiin odotella viikonloppuun asti. Sunnuntaina sitten laitoimme padat porisemaan ja keittelimme isot kattilalliset yrjistä. Samalla kertaa kokkasimme pakkaseen myös valmiiksi koulutusnameiksi possun sydäntä ja munuaista ja saimme näiden keitinvedet hyödynnettyä yrjiksen nesteenä. Itseäni aina harmittaa valuttaa nuo keitinvedet viemäriin, kun niistä saisi loistavat mausteliemet Nalan puuroihin :D
 |
Lihoja ja öljyjä vaille valmiit puurot porisemassa liedellä... |
 |
...ja ylin työnjohtaja vahtimassa, että homma menee niin kuin pitääkin. |
Illalla sitten tapahtui jotakin kerrassaan mahtavaa. Muutaman hassun sentin paksuinen lumikerros peitti takapihan ja terassin, ja pitihän karvalapsonen päästää pihalle sitä ihmettelemään. Tämä oli siis ensimmäinen kerta tänä vuonna kun Nala pääsi tekemisiin lumen kanssa. Lapsi on terve jos se leikkii, ja sehän leikki! Tarkemmin sanottuna Nala ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan ja nyt se seistä pönöttää edelleen takaoven edessä siinä toivossa, että pääsisi jatkamaan lumileikkejä :D
 |
Arvatkaa kuka kävi ulkona? :) |
1 kommentti:
Ihana Nala!!!!Ja hauskannäköiset yrjölänpuurot siellä on valmistumassa, mutta ne voidaan jättää sitten joulunpyhinä kotiin :)
Lähetä kommentti