Meidän poppoolla on pitänyt kiirettä viime aikoina. Viimeisen viikon aikana Janista on tullut melkein ammattikuski kun ajokilsoja on kerrytetty reitillä Tampere-Helsinki-Lappeenranta-Tampere-Lappeenranta-Tampere-Lappeenranta. Onneksi ajomatkojen välissä on ollut loistava tilaisuus taukojumpalle muuttokuorman kantamisen muodossa. Nyt muutto on edennyt siihen pisteeseen, että tavarat on tuotu Lappeenrantaan ja jonkun pitäisi enää johdattaa ympäri asuntoa jakautuneet kaatopaikkanäkymää muistuttavat tavaravuoret uusille paikoilleen. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, on neliöitä käytössä 15 vähemmän kuin edellisessä asunnossamme, pohjaratkaisu ei juuri erilaisempi enää voisi olla ja esimerkiksi keittiössä on säilytystilaa noin kolmasosa siitä kuin Tampereella. Tavaramäärä sen sijaan on luonnollisesti mitoitettu vastaamaan Tampereen säilytystiloja. Anyone? Viikonloppuna on lapsuudenystäväni häät, joten pääsemme ajamaan vielä kertaalleen Helsinkiin ja takaisin. Sen jälkeen pönötän sohvalla kuin tatti enkä poistu kaupungista moneen kuukauteen jos koskaan. No, kyllä tästä(kin) selvitään. Iso kiitos vielä Erikalle ja Erikan äidille, jotka tulivat eilen avuksemme tyhjentämään pakettiautoa ja kutsuivat meidät illaksi mökillensä saunomaan. Mikään ei lievitä muuttostressiä paremmin kuin aito puusauna ja pulahdus järveen!
Nallukkainen sai jäädä muuttorumban ajaksi hoitoon vanhempieni luokse, mikä on ihan loistojuttu. Nalan olisi ollut todella tylsää matkustaa mukanamme satoja ja satoja kilometrejä ja väistellä tavaroita pakkaavia ja muuttokuormaa kantavia ihmisiä. Kuten todettu, kotonamme vallitsee tällä hetkellä kerta kaikkiaan järkyttävä kaaos eikä tätä huushollia voi juuri nyt pitää millään asteikolla mitattuna koiraystävällisenä. Neidillä on varmasti ollut paljon hauskempaa Konalassa, mutta pakko taas myöntää, että ikävä iski kutakuinkin heti kun auto starttasi Helsingistä. Kotona on niin kovin hiljaista ja tyhjää (juu, kuvainnoillisesti) ilman meidän pientä eikä unikaan ole meinannut tulla kun kukaan ei ole ollut leiriytymässä jalkoihini kiinni tai potkimassa aamuyöstä selkääni peiton alla. Ihan pian päästään kuitenkin taas karvalapsosen luo ja sitten Nala matkustaakin kanssamme uuteen kotiinsa. Iso muhkea tyyny on jo viritetty parvekkeelle odottamaan neitiä :)
1 kommentti:
Ihan vaan muistutukseksi, että kyllä Nala on tervetullut mummalaan "hoitoon" ennen teidän perheen seuraavaa muuttoakin:=) Meillä oli kovin lystiä, Vimpu saattaisi kommentoida hieman soraäänin, vanha kisu kun ei taida olla enää sieltä joustavimmasta päästä.Meillä on jo iso ikävä mustaa karvakaveria, Vilmalla ei ehkä ihan vielä:)
Lähetä kommentti