Pakkaspäivien puuhia

Katselin blogista, että aika tarkalleen kaksi kuukautta sitten keittelimme viimeksi puuroa pakkaseen. Siitä satsista on vielä muutama purkillinen jäljellä, mutta koska nyt iski harvinainen tarmokkuuskohtaus, pistimme puurokattilat taas porisemaan. Uudistimme samalla myös puuron koostumusta siten, että riisin/viljojen osuutta vähennettiin ja lihan osuutta lisättiin. Kasvisten ja öljyjen määrät pysyivät ennallaan. Tästä satsista pitäisikin taas riittää puuroa seuraavaksi pariksi kuukaudeksi :) Lihat haimme Barffi.netistä ja samalla mukaan tarttui sen verran monta kiloa broiskun kauloja ja siipiä, että pakastimeen ei sitten Nalan ruokien lisäksi juuri muuta mahdukaan. Kuivamuonapuolella olen ajatellut vaihtaa nappulat kokonaan viljattomaan versioon, mutta koska Nala saa nappuloita tosi harvoin ja lokakuun alussa ostamastani parin kilon säkistä on vielä noin puolet jäljellä, voi olla ettei tämä vaihto ole vähään aikaan kovin ajankohtainen. Puurolla, lihoilla ja luilla siis pääosin mennään jatkossakin.

Tervetuloa meille syömään!
(muista ottaa omat eväät t. Nala)

 
Pakkaspäivien iloksi on tarvinnut kehitellä myös muuta mukavaa tekemistä. Niinpä päätinkin eilen vihdoin ottaa harjoitteluun jalkojen välistä pujottelemisen kävellessä. Kuvittelin, että siinä on temppu, jota joudumme harjoittelemaan ja hiomaan pitkän aikaa eli juuri sopiva tällaiselle kylmälle talviviikolle. Muuten hyvä, mutta Nalan mielestä tässä ei näyttäisi olevan mitään erityisen vaikeaa, joten tuskin saamme tästä kauhean monelle päivälle oppimishaastetta. Alla olevalla videolla on pätkiä tältä päivältä eli tempun toisesta harjoituskerrasta. Aika hyvässä vauhdissa mielestäni mennään noin niin kuin kahden muutaman minuutin pituisen treenikerran tuloksena :) Jatkossa sitten sujuvuutta lisää ja omaan askellukseeni luontevuutta/vauhtia. Tähän voisi myös hyvin alkaa jo liittää vihjesanaa kun Nalalla näyttäisi olevan idea hallussa.

Myös ovikellokäyttäytymistä olemme ruvenneet pikkuhiljaa treenaamaan. Ideana on, että Nala näkisi tässä vaiheessa ovikellon soimisen mahdollisuutena ansaita nami eikä kokisi tarvetta ruveta rähjäämään ovikellolle. Niinpä olemme soitelleet ovikelloa oikein ahkerasti ja tarjonneet kauniista käytöksestä palkkion. Tulokset ovat olleet hieman vaihtelevia. Omissa treeneissämme Nala on jo edistynyt niin paljon, että se juoksee heti ovikellon soidessa namikipon lähelle istumaan ääntäkään päästämättä. Muutaman kerran tämä on onnistunut myös "aidossa tilanteessa" kun joku on sattunut suht pian treenituokiomme jälkeen käymään ovella. Ihan aina ei ole mennyt putkeen, vaan välillä Nala on edelleen saanut kunnon hepulin ovikellosta. Namin ja ovikellon neiti on kuitenkin jo kytkenyt mielessään selvästi toisiinsa... Nimittäin tässä yhtenä iltana ovikellon soidessa Nala sai kauhean haukkukohtauksen ja jäi vielä eteisen oven taakse möykkäämään, vinkumaan ja ulvomaan siksi aikaa kun itse kävin ovella. Palattuani neiti sitten juoksikin pikapikaa mangustiasentoon namikipon luokse ja pää kallellaan katsoi minua sangen viattoman näköisenä siihen malliin, että huomasitkos, ovikello soi! Pokassa oli vähän pitelemistä, mutta tällä kertaa suorituksesta ei harmi kyllä herunut palkkiota :D