Temppuilua

Olen aina välillä blogissa kertonut, että olemme naksutelleet ja opetelleet erilaisia temppuja. Nyt ajattelin tehdä pienen koosteen siitä, mitä temppuja tällä hetkellä treenailemme. Nämä ovat siis parhaillaan työn alla ja vaativat vielä enemmän tai vähemmän treeniä. Pahoittelen videon laatua, varsinkin alku on niin pimeä että siitä on vaikea erottaa yhtään mitään.

Kumarrusliike ei ole vielä satavarma (välillä peppu pyrkii maahan, jolloin koko tempusta tuleekin vain hidastettu maahanmeno), joten sitä täytyy vahvistaa ja sen jälkeen ruveta häivyttämään käsimerkkiä pois. Ryömimiseen haluaisin lisää pituutta, mutta matto loppuu kesken :D Ryömimällä kääntyminen pienessä tilassa on vielä vaikeaa. Viimeisessä tempussa haasteena on lähinnä tuo heiluva häntä. Koira pysyy kyllä muuten ihan hienosti paikallaan, mutta kieltämättä häntä hieman syö uskottavuutta. Tosin hännän liike on jo huomattavasti maltillistunut siitä, millaista vispausta se alunperin oli. Olen kyllä yrittänyt kertoa Nalalle, ettei kuolleen sovi olla kauhean riemuissaan, mutta Nala nyt vaan haluaa olla iloinen ruumis. Videolta unohtui lelujen kerääminen, sitä täytyykin kuvailla joskus myöhemmin (ja mielellään valoisana päivänä...). Siinä olemme vielä aika alussa ja leluja siivotaan yksi kerrallaan aina lelujen välissä palkiten.

Hoidossa

Olin koko lauantaipäivän koulutuksessa ja illalla vielä suuntasin Tappien pikkujouluihin. Koska Janikin oli reissussa, lähti Nala aikaisin lauantaiaamuna hoitoon. Hoitotätinä toimi tällä kertaa Tuire ja kakaraa kurissa ja nuhteessa piti myös Tuiren lapinporokoira Hedda. Kaikki oli kuulemma mennyt hienosti ja Tuiren mukaan Nala oli ollut helppo hoidokki, mikä oli tietysti kiva kuulla. Uskon, että Heddalla oli iso vaikutus Nalan käytökseen, koska rauhallisen koiran kanssa Nalakaan ei heittäydy riiviöksi vaan ottaa aika rauhaksiin. Nala pitää selvästi Heddasta hurjan paljon, mutta se ilmenee eri tavoin kuin joidenkin muiden kivojen koirakavereiden kohdalla. Esimerkiksi Pennyn kanssa Nalasta on maailman parasta heittäytyä riiviöksi ja toheltaa ja riehua :D Heddan kanssa leikit ovat rauhallisempia ja leikkien lisäksi Nala hakee Heddalta läheisyyttä. Sain myös kuvia koiruuksien puuhailuista, tässä niistä muutama. Kiitos Tuirelle hoitotäteilystä ja kivoista kuvista!

 

Heddan kanssa voi leikkiä... (c) Tuire Pehkonen

...tähystellä... (c) Tuire Pehkonen

...hengailla... (c) Tuire Pehkonen

...ja nukkua ihan lähekkäin. (c) Tuire Pehkonen

Kuten kuvista voi päätellä, Heddakin on sietänyt Nalaa yllättävän lähellä itseään, vaikka Tuiren kertoman mukaan se yleensä haluaa pitää hajurakoa muihin koiriin. Yöksi Nala oli kuitenkin tahtonut käpertyä Tuiren kainaloon nukkumaan.

Tänään kävimme tietysti sunnuntaiseen tapaan agitreeneissä. Harjoittelimme jälleen ohjauskuvioita ja keppejä. Nala oli ihan huikea ja itsekin olin vähemmän hukassa kuin yleensä eli tosi hyvin meni. Minun pitäisi vaan oppia luottamaan siihen, että Nala kyllä osaa jo vaikka mitä ja vastaanottaa tarkkaavaisena ohjeita minulta.

Nalalla oli siis kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu ja niin oli itsellänikin. Yhdistyksen ensimmäiset viralliset pikkujoulut sujuivat hienosti ja kivaa oli. Kiitos kaikille tappilaisille! :)

Retki Kintulammelle

Keskiviikkona lähdimme Anskun ja Pennyn kanssa Kintulammelle retkeilemään ja keräilemään vielä kertaalleen suppiksia. Nala ja Penny olivat aivan onnessaan kun saivat rymytä keskenään pitkin maita ja mantuja ja pienten menijöiden iloa oli ihana katsella. Välillä sammalikossa otettiin villejä juoksuskaboja, välillä meno näytti tältä:

                                          Videon on kuvannut Annamari Henno

Pennyn kanssa Nala saa jostain syystä rohkeutta lähteä minusta paljon kauemmas kuin yleensä, mutta onneksi se kuitenkin noudatti luoksetulokutsuja kiitettävällä tarkkuudella. Tuo reissu oli tavallaan myös jäähyväisretki, sillä ensi viikonloppuna Ansku ja Penny jättävät Tampereen taakseen ja muuttavat uuteen kotiin Espooseen. Ihan mälsää! No, onneksi näemme Pennyliiniä ainakin tammikuun hyppytekniikkakoulutuksessa ja eiköhän tätä Tampere-Espoo-väliä tule muutenkin aina silloin tällöin kuljettua puolin ja toisin :)

Anna pusu kullanmuru, pussatessa haihtuu suru! (c) Annamari Henno

Hyppytekniikkakoulutuksesta en olekaan tainnut vielä mitään kirjoitella, eikä se toisaalta mikään kovin akuutti asia olekaan, koska koulutus on tosiaan vasta tammikuun puolivälissä. Hyppytekniikkaan liittyvät ongelmat sen sijaan valitettavasti ovat meille ajankohtainen asia, koska jo pidemmän aikaa Nalan hyppely on näyttänyt vähän huonolta. Aivan matalat rimat Nala ylittää ihan hienosti, mutta kun korkeutta tulee vähänkin lisää, koko tekniikka tuntuu hajoavan vaikka hyppyihin jääkin paljon ilmaa suhteessa rimaan. Koulutus siis tulee meille tarpeeseen ja toivon todella, että siitä on meille apua. Pitäkäähän peukkuja, etteivät Nalan juoksut osu juuri koulutuksen ajankohtaan! Laskujen perusteella näyttäisi siltä, että juoksut alkaisivat aikalailla heti koulutusviikonlopun jälkeen, mutta aika rimaa hipoen siis mennään...

Yltiösosiaalinen agiliitelijä

Nalalla oli agilityn ja kavereiden täyteinen viikonloppu. Perjantaina kävimme taas Sarin ja harjispoikien kanssa pitkällä lenkillä. Lauantaina oli Tappien alkeisjatkokurssin korvauskerta ja koska meiltä jäi kurssin aikana yksi kerta väliin, suuntasimme nyt treeneihin. Nala oli taas liitelytuulella ja suoritti radan hienosti. Erityisen iloinen olin siitä, että Nala hakeutui yllättävän hyvin kepeille myös radan osana ja liikekin näytti jo ihan vauhdikkaalta pujottelulta (viimeksi verkkojen kanssa treenatessammehan Nala lähinnä törmäili verkkoihin ja jäi pyörimään ympäriinsä). Agin jälkeen Nala pääsi vielä juoksentelemaan Tanjan tyttöjen kanssa jäähdyttelylenkillä. Illemmalla puolestaan Sarin pojat tulivat kylään ja leikkiä riitti :)

Sunnuntai alkoi metsälenkillä Tuiren ja Heddan kanssa. Lapinporokoira Hedda oli Nalalle ihan uusi tuttavuus, mutta pienestä kokoerosta huolimatta neitoset tulivat keskenään loistavasti toimeen. Hyvä niin, sillä Nalan olisi tarkoitus mennä Tuiren luokse hoitoon ensi viikonloppuna. Hedda tuli lenkin jälkeen vielä hetkeksi meille leikkimään ja taas tuli huomattua, miten eri tavalla Nalakin käyttäytyy ja leikkii eri koirien kanssa. Heddan kanssa leikit olivat kovin rauhallisia, oikeastaan leikkityyli oli hyvin samanlainen kuin Nalalla on käytössä esimerkiksi Taran kanssa.

Iltapäivällä suuntasimme jälleen agiliitelemään, tällä kertaa TamSKin treeneihin. Pakkasen takia hallissa oli erittäin kylmä, joten Nalalle aiemmin syksyllä ostamani tekninen alusasumantteli (kuvassa) pääsi nyt tositoimiin treeneissä. Mielestäni mantteli ajoi hyvin asiansa, sillä koira tuntui lämpöiseltä, mantteli ei häirinnyt ollenkaan liikkumista tai treenaamista ja sen päälle oli kätevää pukea odottelun ajaksi paksumpi takki. Toki omien vuorojen välissä myös kävelin Nalan kanssa hallin reunustoilla ja koitin muutoin pitää koiralla lämpöä yllä. Nyt ulkona ei ollut pakkasta kuin 6 astetta, saa nähdä missä lämpötiloissa hallissa liikutaan sitten kun kunnon pakkaset iskevät päälle...

Välineurheilija Nala esittelee Tactel manttelia alkusyksystä

Harjoittelimme sunnuntain treeneissä erityisesti erilaisia ohjauskuvioita, minkä lisäksi teimme omatoimisesti keppejä. Tällä kertaa harjoittelimme vinokepeillä hihnan kanssa ja keppeihin liittyvien oivallusten sarja selvästi jatkui, sillä Nala oli ihan loistava. Kepit olivat vain vähän vinossa, mutta Nala löysi hienosti itse oikeat välit ja on nyt selvästi ymmärtänyt, että keppejä on tarkoitus pujotella. Tämä taktiikka on osoittautunut varsin tehokkaaksi ja näin aiomme jatkaa keppien treenaamista.

Illalla Nala pääsi aktiivisen ja sosiaalisen viikonlopun päätteeksi vielä meidän mukana saunomaan ja sen jälkeen tein Nalalle jälleen pienimuotoisen kotihieronnan ja venyttelyn.

Nala saunoo

PS. Nalalla oli tässä yhtenä päivänä oikein ärhäkkä hikka, joka ei tuntunut millään hellittävän. Koko koira pompsahteli hikan voimasta ja olotila näytti oikeasti aika ikävältä. Sain sitten päähäni kokeilla, toimiiko pelästyttäminen koirankin hikkaan ja kuinka ollakaan, selän takaa kiekaistu "pöö" ratkaisi ongelman. Koira jähmettyi hetkeksi paikoilleen ja hikka loppui kuin seinään. Onneksi Nala palautuu nopeasti tuollaisista säikähdyksistä, nytkin se vain loi minuun noin kahden sekunnin mittaisen katseen, joka saattoi kuvastaa eräänlaisia ajatuksia omistajaparan mielenterveydestä, ja sitten touhotus jatkui - ilman hikkaa.

Retkeilyä

Alkuviikosta teimme retken Nalan entisille huudeille Tammelan puistoon. Nala mennä touhotti ihan innoissaan tutussa ympäristössä. Häntä vispaten se tepasteli eteenpäin uusien hajujen perässä ja varmaan kahden metrin välein piti jättää omia merkkejä vierailusta. Tapasimme sattumalta myös entisen naapurimme koirineen. Nala muisti edelleen, että kyseinen koira iski kerran leikin tiimellyksessä tassullaan Nalan pään kipeästi asfalttiin, eikä se halunnut tälläkään kertaa tehdä minkäänlaista tuttavuutta tämän koiran kanssa vaan pälyili sitä epäluuloisena jalkojeni takaa. Kävelimme samalla reissulla hakemaan tutusta japanilaisesta ravintolasta sushia mukaan. Janin tilatessa ja odottaessa ruokia odottelin itse Nalan kanssa ravintolan edessä ulkona ja pistin merkille, että pieni koira villanuttu päällään levitti hymyn ihan uskomattoman monen ihmisen kasvoille. Muutama ihminen myös pysähtyi juttelemaan tai heitti ohikävellessään pienen kohteliaisuuden karvalapselle. Olinkin jo unohtanut, miten paljon huomiota pienen karvapallon kanssa saa vilkkaalla kadulla. Kyllä omakin päivä piristyi niitä ohi kulkevia hymynaamoja katsellessa :)

Keskiviikkona lähdimme Anskun ja Pennyn kanssa Makkarajärvelle retkeilemään. Nala-parka kiskottiin punkastaan omasta mielestään jälleen kerran täysin epäsäädylliseen aikaan jo ennen puoltapäivää ja se tekikin matkalla bussipysäkille erittäin selväksi, mitä mieltä se on tällaisesta aamuyön hortoilusta kylmässä ja sumuisessa säässä (jos jollain on antaa podengojensuojeluliiton puhelinnumeroa, niin Nala ottaa sen varmasti mielellään vastaan ja tekee valituksen toistuvista aamu-uniin kohdistuvista törkeistä rikkomuksista). Haukottelu ja sopivan nukkuma-asennon etsiminen jatkuivat bussissa, mutta kyllä pieni podengo siitä sitten tokeni ja lämpeni retkeilylle.

Moi, mä oon ihan söpö ja harmiton suohirviö! (c) Annamari Henno

Anna nami? (c) Annamari Henno

Retkestä tuli hieman oletettua pidempi, kun lähdimme mutaisia polkuja väistelläksemme vähän sivureiteille ja suuntavaistomme ei poislähtiessämme toiminutkaan ihan toivotulla tarkkuudella :D Anskun suuntavaisto ohjautui selvästi suppilovahverokeskeisesti ja suppiksia tarttuikin mukaan sen verran, että niistä sai iltapalan väsättyä (tulipa muuten hyviä leipiä, kiitos Ansku reseptistä!).

Ettikää te vaan sieniä, me pistetään mieluummin leikiksi. (c) Annamari Henno

Älypuhelin meidät sitten lopulta pelasti kertomalla, että olimme jo hyvän matkaa kulkeneet aivan päinvastaiseen suuntaan kuin tarkoitus oli... Tulipahan ainakin lenkkeiltyä kunnolla :)

PS. En ole vielä raaskinut kertoa Nalalle, että Penny aikoo muuttaa pois Tampereelta. Nala ja Penny tulevat niin hyvin toimeen keskenään ja ovat niin samalla aaltopituudella leikeissään, että tuo on oikeasti tosi harmi Nalankin kannalta. Onneksi Penny suuntaa Espooseen, joten täytyypä järjestää tapaamisia sitten siellä päässä.