Joulutarina

Meidän joulu sujui oikein mukavasti ja perinteisesti. Aatonaattoa vietimme jälleen Klaukkalassa ja aattoa Konalassa. Aikatauluihin mahdutettiin myös muun muassa monien kavereiden tapaamista ja olikin ihanaa nähdä pitkästä aikaa rakkaita ystäviä ennen joulun rauhaan hiljentymistä.

Pientä juhlijaa muistettiin erityisillä koirille soveltuvilla herkuilla; Nalan joulunajan menu sisälsi muun muassa koirien mustaamakkaraa sekä peuraa. Nala oli taas ollut hurjan kiltti ja pääsi näin ollen avaamaan monta pakettia. Paketeista löytyi uusia leluja, ulkoilutöppöset, koirankeksejä sekä koirien pitsa.

Jokos sitä sais maistaa?

Suuntaamme taas muutaman päivän päästä takaisin Helsinkiin juhlimaan vuoden vaihtumista, joten tarkoituksena oli, että Nala jäisi välipäiviksi joululomailemaan vanhempieni luokse. Ajatus tyhjästä ja hiljaisesta kodista tuntui kuitenkin kovin surkealta ja minuun iski hiemuinen ikävä jo ennen lähtöämme. Niinhän siinä sitten kävi, että viime hetken päätöksellä nappasimme neidin kainaloon ja näin ollen myös Nala joutuu reissaamaan edestakaisin Tampereen ja Helsingin väliä.

PS. Nala kiittää saamistaan joulukorteista!

Joulutauolle

Hanna kävi taas keskiviikkona hieromassa Nalaa ja tällä kertaa Nala oli jo paljon vetreämpi kuin viimeksi. Pientä jumitusta kuitenkin oli edelleen, joten hierontoja jatketaan edelleen aika tiheään tahtiin. Nyt joulun takia tulee tietysti pieni tauko, mutta heti tammikuun alkuun on varailtu seuraava aika.

Nala pääsi perjantaina jo toista kertaa kuukauden sisällä hoitoon kun lähdimme Janin kanssa vielä kertaalleen pikkujouluilemaan. Nyt kaikki meni tosi helposti, sillä saimme viedä Nalan melkein naapuriin Sarin ja poikien hellään huomaan. Paikalla oli myös Sarin kissa, mitä itse jännitin vähän etukäteen. Sari kuitenkin sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei kissan kanssa tulisi olemaan mitään ongelmaa ja oikeassa oli :) Nala ja kisu olivat nimittäin vain alkuun haistelleet toisiaan ja sitten todenneet, ettei kumpaakaan oikein toinen kiinnosta. Välillä Nala oli kissan liikkuessa kipittänyt perässä katsomaan, mihin kissa menee, mutta siinä se. Loistavaa! Ovathan Nala ja Vilmakin olleet viime aikoina aika rauhaksiin keskenään, mutta vieras kissa on aina vieras kissa. Sarin kissa on kuitenkin rauhallinen ja tietysti koiriin tottunut eli ihanteellinen mahdollisuus Nalalle harjoitella kissan kanssa hengailua. Sonyn, Shamun ja Simsonin kanssa Nala olikin sitten varmasti hengaillut vähän riehakkaammin ainakin siitä päätellen, miten väsähtänyt koira meillä oli kotona koko seuraavan päivän. 

Tänään kävimmekin sitten vuoden viimeisissä agitreeneissä, jotka olivat poikkeuksellisesti kahden tunnin mittaiset. Kaikki meni niin nappiin, että tähän on todellakin hyvä päättää agivuosi! Pidimme pienimuotoiset "kisat" eli suoritimme 11 esteestä muodostuvan radan kisamaisesti omatoimisine rataantutustumisineen ja ajanottoineen. Nala oli kerrassaan loistava pieni raketti tehden ryhmän nopeimman ajan ensimmäisellä kierroksella ja parantaen suoritusta vielä viidellä sekunnilla seuraavalla kierroksella (myöhemmin paikalle tullut sheltti luultavasti tempaisi paaaljon meitä nopeamman ajan, mutta ei kerrota kellekään :D). Kokeilimme myös vinokeppejä ilman hihnaa ja kaikilla kolmella kerralla Nala pujotteli kepit varmasti ja vauhdikkaasti alusta loppuun. Voi vitsit että mulla on hieno pieni liitelijä <3 (tää täytyy ihan kirjoittaa muistiin, jotta voin sitten palata asiaan joidenkin ihan päin seiniä menneiden treenien jälkeen :D). Nala jää nyt ansaitulle tauolle kaikista harrastuksista, joten meillä on luvassa rento ja ihanan laiska joulu.
   

Hierontajuttuja ja lisää ah-niin-ihanaa lunta

Meidän kanssa samassa agiryhmässä (ja itse asiassa myös samassa tokoryhmässä HerHaulla) treenaa Hanna, joka opiskelee koirahierojaksi. Hanna tarjosi Nalalle mahdollisuutta ryhtyä hänen projektikoirakseen ja tottahan toki meitä tällainen tilaisuus kiinnosti. On hyvä, että koira saa projektin aikana hierontaa juuri oman kartoitetun tarpeensa mukaisesti ja samalla on mielenkiintoista itse havainnoida ja raportoida hieronnan vaikutuksia koiraansa. Niinpä Hanna saapui maanantaina luoksemme hieronnan merkeissä. Nala ilahtui taas kovasti kun uusi ihminen tuli meille kylään ja ryhtyi heti ylpeänä esittelemään Hannalle lelujaan kantamalla Hannan jalkoihin lelun yksi toisensa jälkeen ihan kuin pikkulapsi, joka tahtoo näyttää vieraalle että katso, mulla on tällainenkin! Yleensä Nala ei ole ollut kauheasti jumissa, mutta tällä kertaa erityisesti oikea puoli tuntui jumittavan ikävästi. Hienosti Nala malttoi kuitenkin olla paikoillaan, vaikka välillä jopa vähän vingahteli ja vikisikin oikean puolen lihaksia hierottaessa. Hannan mukaan ei kuitenkaan ole syytä huoleen, vaan tätä jumitusta lähdetään nyt työstämään ja seuraava hierontakerta sovittiin jo ensi viikolle. Tulipa siis erittäin hyvään saumaan tämä projektikoiran ura.

Nala on edelleen ollut liikuttavan innoissaan lumesta. Unihiekatkin tuntuvat karisevan aamuisin nopeasti silmistä kun ikkunasta näkyy lunta. Juuri tässä yksi aamu nostin sängyn uumenista makeasti haukottelevan podengon syliini kurkistamaan sälekaihtimien välistä ulos ja kun näköyhteys lumeen oli saatu aikaiseksi, pyöristyivät pienen koiran silmät suuriksi ja sydän rupesi hakkaamaan villisti. Lattialle päästyään Nala juoksi suoraan ulko-ovelle häntä vispaten ja inahteli malttamattomana kun itselläni kesti. Vähän on siis meidän aamulenkkeilyt sujuneet erilaisella innolla kuin yleensä... Lähistöllä on metsä, jonne pääsee kävellen ihan muutamassa minuutissa, mutta siitä huolimatta en ole yleensä aamuisin jaksanut sinne lähteä kun koira on ollut lähinnä perässä vedettävää mallia. Nyt kun Nalallakin on virtaa jo aamutuimaan, olemme suunnanneet melkeinpä päivittäin metsään rymyämään. Tässä muutama kuva itsenäisyyspäivän aamulta.

Yrjispäivä ja muutakin mahtavaa

Nalan omistajat ovat olleet laiskoja ja kiireisiä (saatte itse pohtia kumpi on ollut kumpaa), joten jo muutama päivä sitten havaitsi pieni podengoparka ruoka-ajan koittaessa, että yrjölänpuuro on loppu. Korjausta tähän huutavaan vääryyteen saatiin odotella viikonloppuun asti. Sunnuntaina sitten laitoimme padat porisemaan ja keittelimme isot kattilalliset yrjistä. Samalla kertaa kokkasimme pakkaseen myös valmiiksi koulutusnameiksi possun sydäntä ja munuaista ja saimme näiden keitinvedet hyödynnettyä yrjiksen nesteenä. Itseäni aina harmittaa valuttaa nuo keitinvedet viemäriin, kun niistä saisi loistavat mausteliemet Nalan puuroihin :D

Lihoja ja öljyjä vaille valmiit puurot porisemassa liedellä...

...ja ylin työnjohtaja vahtimassa, että homma menee niin kuin pitääkin.

Illalla sitten tapahtui jotakin kerrassaan mahtavaa. Muutaman hassun sentin paksuinen lumikerros peitti takapihan ja terassin, ja pitihän karvalapsonen päästää pihalle sitä ihmettelemään. Tämä oli siis ensimmäinen kerta tänä vuonna kun Nala pääsi tekemisiin lumen kanssa. Lapsi on terve jos se leikkii, ja sehän leikki! Tarkemmin sanottuna Nala ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan ja nyt se seistä pönöttää edelleen takaoven edessä siinä toivossa, että pääsisi jatkamaan lumileikkejä :D

Arvatkaa kuka kävi ulkona? :)

Joulukuu

Olen jo pitkään yrittänyt pienillä toimenpiteillä luoda kotiimme hieman joulumieltä nostattavaa tunnelmaa. Koska talouteemme kuuluu tasan yksi jouluhenkinen ihminen, olen joutunut tekemään joulujärjestelyjä hieman vaivihkaa. Nyt kun ensimmäinen adventti on takana ja joulukuu alkanut niin joulua saa virallisesti alkaa odottaa eikä mikään enää pidättele minua!

Nalankin joulunodotus alkoi viimeistään tänään, kun Nala sai avata kalenterinsa ensimmäisen luukun. Koirien joulukalentereita on näkynyt kaupoissa ja verkkokaupoissa jonkin verran, mutta koska kaikkien sisältönä tuntuu olevan joko Nalan mittakaavassa isohkoja rouheluita tai koirien suklaata, päätin tuunata Nalalle tänä vuonna kalenterin itse. Tämä kävi helposti - ei tarvinnut kuin ostaa tavallinen suklaakalenteri, murtautua sen sisältöön alareunan kiinnityksistä käsin ja vaihtaa suklaiden tilalle koiramaisempia nameja. Ja jos jotakuta mietityttää alkuperäisten suklaiden kohtalo, niin kerrottakoon etteivät nekään hukkaan menneet... Nala pitää selvästi kalenteristaan. Päivällä havahduin nimittäin kummalliseen ääneen, jonka aiheuttaja löytyi olohuoneesta. Nalan joulukalenteri oli jäänyt sohvalle lojumaan ja neiti yritti kovasti kaapia luukkuja auki enemmänkin. Noh, annettakoon ahneus tällä kertaa anteeksi, sillä olen kuulemma itsekin syyllistynyt samaan joskus pienenä, tosin hieman paremmalla onnistumisprosentilla ;)

PS. Muistakaahan, että jouluradion lähetykset ovat pyörähtäneet käyntiin!