Totuuden hetki

...eli aika kaivaa tämän vuoden alussa laatimani tavoitteet esille ja katsoa, kuinka kävi. Jaiks.

"1. Osallistumme aktiivisesti yhteislenkeille ja esim. popotapaamisiin"
No, heti tässä vaiheessa täytyy muistaa se tosiasia, että vuoden alussa tavoitteita laatiessani minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kotikaupunkimme tulee vaihtumaan kesän aikana. Tampereen popoporukka jäi luonnollisesti Tampereelle kuten myös melkoisen iso osa Nalan muusta kaveripiiristä (ja omastani, snif). Uusia tuttavuuksia on kuitenkin pikkuhiljaa löytynyt ja Nala on päässyt säännöllisen epäsäännöllisesti riehumaan esimerkiksi poikaystäviensä Leksan ja Tahvon kanssa. Yhden lappeenrantalaisen keskaripopon omistajan kanssa on myös ollut puhetta tapaamisesta, joten ties vaikka Nala jatkossa saisi nauttia myös popomaisesta seurasta kotikulmillaan. Olosuhteisiin nähden katson tämän tavoitteen täyttyneen kohtalaisen hyvin.

"2. Osallistumme ainakin yksiin epiksiin tokossa tai agilityssa"
Niin lähellä, mutta niin kaukana! Keväällähän olimme jo kovalla tohinalla suuntaamassa kulkumme agiepiksiin. Tavarat oli pakattuna ja Jani oli hakemassa autoa parkkikselta kun jouduin soittamaan perään, että neidilläpä alkoi muuten juoksut juuri nyt. Se siitä siis. Pian juoksujen jälkeen muutimmekin jo Lappeenrantaan, joten tavoite jäi täpärästi täyttymättä.

"3. Osallistumme ainakin yhteen näyttelyyn"
Jee, yksi tavoite kirkkaasti läpi! Loppukesästä kävimme siis pyörähtämässä Luumäellä ERIn arvoisesti. Kai plussaa ropisee myös näyttelykurssille osallistumisesta??

"4. Kokeilemme ainakin yhtä meille kokonaan uutta lajia"
Tämä kohta on luultavasti tavoitelistani menestystarina. Huhtikuussa kokeilimme meille täysin uutena lajina koiratanssia. Rauniopelastuksen puolestaan aloitimme elokuussa ja siitä lähtien se onkin ollut meille rakas harrastus. Ja jos tarkkoja ollaan niin tuli meidän testattua ekaa kertaa hakuakin tämän vuoden aikana.

"5. Arkitottelevaisuussaralla opettelemme kauniimpaa ovikellokäyttäytymistä"
Kauniimman ovikellokäyttäytymisen opettelu vaihtui lennosta kauniimman postilaatikkokäyttäytymisen opetteluun kun muutimme reilun vuoden tauon jälkeen kerrostaloon, jossa posti jaetaan suoraan oviluukkuihin. Tämä vaihtunut tavoite on itse asiassa toteutunut aika kivasti, sillä ero lähtötilanteen ja tämänhetkisen tilanteen suhteen on huomattava. Tällä hetkellä Nala ei ainakaan nauhoitusten perusteella reagoi postiin mitenkään yksin kotona ollessaan ja jos jompi kumpi meistä on kotona postin kolahtaessa luukusta, Nala juoksee namipurkin luokse. Joskus Nalalta tosin saattaa vielä päästä pieni haukahdus ennen kuin se muistaa, että ai niin! Asia on kuitenkin hallinnassa ja hyvällä mallilla. Se ovikellokäyttäytyminen onkin sitten ihan asia erikseen...

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tavoitteiden toteutumiseen. Tässä vaiheessa uskallan varmaankin tunnustaa, että pian päättyvä vuosi on ollut elämäni rankin. Kun miettii tämän vuoden aikana läpi kahlaamaamme sekasortoa (sopparihässäkkä, Janille uuden työnantajan etsiminen, uuteen kaupunkiin muuttaminen ja kaikki siihen liittyvä, asunnon myynti, oma työttömyys), olen jopa aika ylpeä siitä, että olen saanut ylipäätänsä yhtään mitään aikaiseksi koirarintamalla. Nala on tietysti auttanut olemalla oma ihana, rakastettava itsensä. Nyt kun tuo kaikki edellä manittu härdelli on onnellisesti takana päin, onkin aika kääntää katseet kohti tulevaa vuotta ja uusia kujeita.  

Koirahierontakirjallisuutta vol. 4

Vihdoinkin ehdin naputella tekstiä neljännestä koirahierontakirjallisuusprojektini teoksesta. Tämä on nyt tällä erää listan viimeinen kirja, joten projekti päättynee tähän ellei vastaan tule jotakin erittäin mielenkiintoista uutta hierontaopasta. Listan viimeinen teos näyttää tältä:

Jean-Pierre Hourdebaigt: Koirahieronta

Kuva: http://www.vk-kustannus.com/@Bin/120643/9789519147505.jpg

Odotukset olivat suuret, koska olen lukenut kirjasta useita positiivisia arvioita ja teosta käytettiin myös yhtenä materiaalina koirahierontakurssillamme. Pakko kuitenkin sanoa, että edellisen lukemani koirahierontateoksen jälkeen tämä tuntui melkoisen sekavalta ja vaikealta ja myönnettäköön, etten jaksanut kahlata tätä läpi kaikilta osin. Esimerkiksi lihakset oli kyllä esitelty monipuolisesti ja kattavasti, mutta edellisessä teoksessa sama oli tehty huomattavasti selkeämmin ja helppotajuisemmin. Tämä opus saa plussaa "rentoutushieronta"osiosta, jota voisin kuvitella hyödyntäväni jatkossakin. Nala tuntui pitävän kevyestä rentoutushieronnasta ja se olisi varmasti hyvä tapa harjoitella rauhoittumista. 

Sitten kun joku vielä kirjoittaisi koirahierontaoppaan, jossa yhdistyisi Lepoa tassuille-kirjan venyttelyosio, tämän teoksen rentoutushierontaohjeet ja Saarelaisen teoriaosa ja käytännön hierontaosio, niin paketti olisi aikalailla täydellinen :D Sitä odotellessa meille jää käyttöön Minna Saarelaisen Koiran lihashuolto, joka oli omaan makuuni ehdottomasti selkein ja lukijaystävällisin näistä läpikäymistäni opuksista ja jota rohkenen suositella muillekin koirahieronnasta kiinnostuneille.

Kyläilyä

Viime viikolla Nala pakkasi laukkunsa ja suuntasi eläinlääkäriystävämme Sonjan luokse yökylään kun itse lähdin käymään Helsingissä ja Jani oli reissussa. Paikalla oli myös Sonjan pikkusisko, jolle Nala oli esitellyt nameja vastaan suunnilleen kaikki osaamansa temput :) Hyvin oli kuulemma mennyt kaikin puolin ja Nala oli ollut "oma ihana itsensä". Ihme kyllä se ei ollut edes yöllä ruvennut mekkaloimaan Sonjan miehen tullessa kotiin vaan oli ainoastaan kipittänyt ovelle tervehtimään ja kiirehtinyt sitten takaisin Sonjan kainaloon jatkamaan unia. Olemme tässä kuluneen syksyn aikana viettäneet Sonjan ja Markun luona niin paljon aikaa, ettei paikka enää taida olla Nalalle erityisen vieras ja näköjään Nala tunteekin olonsa kotoisaksi siellä. Lisäksi Nala pitää Sonjasta ihan hurjan paljon ja viihtyy aina kyläillessämme lähinnä Sonjan sylissä tai rapsuteltavana.

Nala ei ole kauheasti pitänyt pakkasista, mutta toisaalta vähänkin lämpimämpinä päivinä se nauttii täysin siemauksin lumesta. On hassua, että koira, joka inhoaa sekä kylmää että märkää, on ihan innoissaan lumesta :D Lumileikit saavat hännän vispaamaan hurjasti. Täytyy toivoa, että lämpötila pysyisi nyt kohtuullisena niin joulun vapaapäivinäkin olisi toivoa päästä ulkoilemaan kunnolla. Lisäksi toivon, että viime talven kaltaiset liukastelukelit olisivat minimissään, jotta ylimääräisiltä lihasjumeilta vältytään. Täytyykin yrittää muistaa tsekata säännöllisesti Nalan lihasten kunto. Koirahierojalle en ole nyt nähnyt tarvetta kun fyysisemmät harrastukset ovat tauolla enkä itse hieroessani ole havainnut suurempia ongelmakohtia, joten omin voimin mennään toistaiseksi.

Tossut jalkaan

Kova pakkanen on pistänyt vesikeleihin tottuneet tassut koville. Niinpä eilen illalla oli aika kaivaa kaapin perukoilta tossut ja niitähän Nala suorastaan rakastaa (tai sitten ei). Ennen tositoimiin siirtymistä piti vähän virkistää muistia sen suhteen, miten niillä pitikään kävellä. Nala tosin oli sitä mieltä, että eihän niillä voi kävellä laisinkaan, mutta namin voimalla mahdotonkin muuttui mahdolliseksi.

Tässä Nalan tyylinäyte:

Hyvähyvä, hienostihan se meni! Ja ei kun ulos :)

Joulukuu

Joulukuu on täällä taas ja joulunodotus voi siis virallisesti alkaa :) Tällainen runo löytyi positiivareiden joulukalenterin ensimmäisestä luukusta Hoosiannan säestämänä:

"Kiirettä, touhua, talvista aikaa,
mielissä joulun pyhää taikaa.

Omppuja, tuoksuja, valkeaa lunta,
toiveissa hiljainen valtakunta.

Joulu pian ovesta kurkistaa,
iloa, riemua tuoda saa!"

Myös Nala heräsi tänään jo aikaisin aamulla avaamaan Janin kanssa ensimmäisen luukun joulukalenteristaan. Nalalla on tänä vuonna HauHaun joulukalenteri, josta löytyy erilaisia puruluita. Eihän Nala joulun lähestymisestä mitään ymmärrä, mutta sen kanssa on yksinkertaisesti niin hauskaa availla luukkuja, että tänäkin vuonna oli kalenteri hommattava. Nalakin selvästi pitää luukkujen availusta, sillä se yritti kovalla tohinalla osallistua myös partiolaisten joulukalenterin avaamiseen ja varmuuden vuoksi vielä nuolaisi luukun takaa löytynyttä piirrettyä ovikranssia ennen kuin totesi sen syömiskelvottomaksi.

Lumi ja pakkanen ovat saapuneet Lappeenrantaan. Nalalla näyttää olevan aika ristiriitaiset fiilikset tämänhetkisen sään suhteen, sillä luntahan Nala rakastaa, mutta pakkanen ja kylmä viima vähän hirvittävät pientä podengoa. Nala tuntuukin tuumivan, että varmuuden vuoksi lienee parempi seurailla lumituiskuja sisältä käsin lämpimässä kainalossa makoillen.

Oikein hyvää alkanutta joulukuuta kaikille ja mukavaa joulunodotusta sekä karvaisille että karvattomille kavereille!