Viime viikolla Nala pakkasi laukkunsa ja suuntasi eläinlääkäriystävämme Sonjan luokse yökylään kun itse lähdin käymään Helsingissä ja Jani oli reissussa. Paikalla oli myös Sonjan pikkusisko, jolle Nala oli esitellyt nameja vastaan suunnilleen kaikki osaamansa temput :) Hyvin oli kuulemma mennyt kaikin puolin ja Nala oli ollut "oma ihana itsensä". Ihme kyllä se ei ollut edes yöllä ruvennut mekkaloimaan Sonjan miehen tullessa kotiin vaan oli ainoastaan kipittänyt ovelle tervehtimään ja kiirehtinyt sitten takaisin Sonjan kainaloon jatkamaan unia. Olemme tässä kuluneen syksyn aikana viettäneet Sonjan ja Markun luona niin paljon aikaa, ettei paikka enää taida olla Nalalle erityisen vieras ja näköjään Nala tunteekin olonsa kotoisaksi siellä. Lisäksi Nala pitää Sonjasta ihan hurjan paljon ja viihtyy aina kyläillessämme lähinnä Sonjan sylissä tai rapsuteltavana.
Nala ei ole kauheasti pitänyt pakkasista, mutta toisaalta vähänkin lämpimämpinä päivinä se nauttii täysin siemauksin lumesta. On hassua, että koira, joka inhoaa sekä kylmää että märkää, on ihan innoissaan lumesta :D Lumileikit saavat hännän vispaamaan hurjasti. Täytyy toivoa, että lämpötila pysyisi nyt kohtuullisena niin joulun vapaapäivinäkin olisi toivoa päästä ulkoilemaan kunnolla. Lisäksi toivon, että viime talven kaltaiset liukastelukelit olisivat minimissään, jotta ylimääräisiltä lihasjumeilta vältytään. Täytyykin yrittää muistaa tsekata säännöllisesti Nalan lihasten kunto. Koirahierojalle en ole nyt nähnyt tarvetta kun fyysisemmät harrastukset ovat tauolla enkä itse hieroessani ole havainnut suurempia ongelmakohtia, joten omin voimin mennään toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti