Totuuden hetki

...eli aika kaivaa tämän vuoden alussa laatimani tavoitteet esille ja katsoa, kuinka kävi. Jaiks.

"1. Osallistumme aktiivisesti yhteislenkeille ja esim. popotapaamisiin"
No, heti tässä vaiheessa täytyy muistaa se tosiasia, että vuoden alussa tavoitteita laatiessani minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kotikaupunkimme tulee vaihtumaan kesän aikana. Tampereen popoporukka jäi luonnollisesti Tampereelle kuten myös melkoisen iso osa Nalan muusta kaveripiiristä (ja omastani, snif). Uusia tuttavuuksia on kuitenkin pikkuhiljaa löytynyt ja Nala on päässyt säännöllisen epäsäännöllisesti riehumaan esimerkiksi poikaystäviensä Leksan ja Tahvon kanssa. Yhden lappeenrantalaisen keskaripopon omistajan kanssa on myös ollut puhetta tapaamisesta, joten ties vaikka Nala jatkossa saisi nauttia myös popomaisesta seurasta kotikulmillaan. Olosuhteisiin nähden katson tämän tavoitteen täyttyneen kohtalaisen hyvin.

"2. Osallistumme ainakin yksiin epiksiin tokossa tai agilityssa"
Niin lähellä, mutta niin kaukana! Keväällähän olimme jo kovalla tohinalla suuntaamassa kulkumme agiepiksiin. Tavarat oli pakattuna ja Jani oli hakemassa autoa parkkikselta kun jouduin soittamaan perään, että neidilläpä alkoi muuten juoksut juuri nyt. Se siitä siis. Pian juoksujen jälkeen muutimmekin jo Lappeenrantaan, joten tavoite jäi täpärästi täyttymättä.

"3. Osallistumme ainakin yhteen näyttelyyn"
Jee, yksi tavoite kirkkaasti läpi! Loppukesästä kävimme siis pyörähtämässä Luumäellä ERIn arvoisesti. Kai plussaa ropisee myös näyttelykurssille osallistumisesta??

"4. Kokeilemme ainakin yhtä meille kokonaan uutta lajia"
Tämä kohta on luultavasti tavoitelistani menestystarina. Huhtikuussa kokeilimme meille täysin uutena lajina koiratanssia. Rauniopelastuksen puolestaan aloitimme elokuussa ja siitä lähtien se onkin ollut meille rakas harrastus. Ja jos tarkkoja ollaan niin tuli meidän testattua ekaa kertaa hakuakin tämän vuoden aikana.

"5. Arkitottelevaisuussaralla opettelemme kauniimpaa ovikellokäyttäytymistä"
Kauniimman ovikellokäyttäytymisen opettelu vaihtui lennosta kauniimman postilaatikkokäyttäytymisen opetteluun kun muutimme reilun vuoden tauon jälkeen kerrostaloon, jossa posti jaetaan suoraan oviluukkuihin. Tämä vaihtunut tavoite on itse asiassa toteutunut aika kivasti, sillä ero lähtötilanteen ja tämänhetkisen tilanteen suhteen on huomattava. Tällä hetkellä Nala ei ainakaan nauhoitusten perusteella reagoi postiin mitenkään yksin kotona ollessaan ja jos jompi kumpi meistä on kotona postin kolahtaessa luukusta, Nala juoksee namipurkin luokse. Joskus Nalalta tosin saattaa vielä päästä pieni haukahdus ennen kuin se muistaa, että ai niin! Asia on kuitenkin hallinnassa ja hyvällä mallilla. Se ovikellokäyttäytyminen onkin sitten ihan asia erikseen...

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tavoitteiden toteutumiseen. Tässä vaiheessa uskallan varmaankin tunnustaa, että pian päättyvä vuosi on ollut elämäni rankin. Kun miettii tämän vuoden aikana läpi kahlaamaamme sekasortoa (sopparihässäkkä, Janille uuden työnantajan etsiminen, uuteen kaupunkiin muuttaminen ja kaikki siihen liittyvä, asunnon myynti, oma työttömyys), olen jopa aika ylpeä siitä, että olen saanut ylipäätänsä yhtään mitään aikaiseksi koirarintamalla. Nala on tietysti auttanut olemalla oma ihana, rakastettava itsensä. Nyt kun tuo kaikki edellä manittu härdelli on onnellisesti takana päin, onkin aika kääntää katseet kohti tulevaa vuotta ja uusia kujeita.