Koirahierontaan tutustumista ja tokoilua

Tiistaina koirahieroja Susanna Myllynen kävi pitämässä tappiväelle koirahierontaan ja koiran lihashuoltoon liittyvän luennon. Nala osasi olla yllättävän nätisti koko teoriaosan ajan, lähinnä se vain makoili tai istuskeli fleecepeiton päällä. Teoriaosuuden jälkeen harjoittelimme venytyksiä ja hierontaa sivelyotteilla sekä tarkastelimme koiran liikkumista. Nala ei oikein halunnut rentoutua venyteltäväksi tai siveltäväksi kun ympärillä olisi ollut paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, mutta muutamia harjoituksia saimme kuitenkin kokeiltua. Kuvat on napsaissut Annamari Henno, kiitos!
 

Tässä yritetään vähän venytellä etujalkaa

Ja tässä venyy kylki :)

Nalan liikkeissä ei ollut huomauttamista, mutta sen sijaan pohdimme luennoitsijan kanssa hieman ulospäin kääntyneiden etutassujen vaikutusta rasitukseen harrastuksissa. Saimme ohjeeksi liikkua sammaleisella maastolla ja pitää lihaksista huolta venyttelemällä ja hieromalla omatoimisesti myös tassut ja jalat kunnolla läpi. Susanna myös tunnusteli Nalan lihaksia ja totesi koiran olevan niin hyvässä kunnossa, ettei vielä ole tarvetta varata seuraavaa hieronta-aikaa. Kotona olemme nyt harjoitelleet luennolla opeteltuja asioita ja näytimme Janillekin, miten esimerkiksi namin avulla voi venyttää koiran niskaa ja kylkiä. Nyt osataan sitten molemmat venytellä karvalapsosen kanssa :) Vielä kun muistaisi joskus itsekin venytellä...

Tänään kävimme taas tokotreeneissä. Susannan sanat mielessäni päätin a) tehdä kunnon lämmittelyn myös ennen tokoilua kävelemällä treeneihin ja b) laittaa Nalalle villapaidan päälle. Lisäksi yritin pitää Nalan lihasten lämpöä yllä treenien aikana tekemällä välillä pyörimisharjoituksia yms. Kyllä nyt oltiin niin esimerkillisiä treenaajia että :D Olin taas ihan älyttömän tyytyväinen pieneen tokokoiraani. Nala keskittyi koko tunnin ihan uskomattoman hyvin. Hyppy ja liikkeestä maahanmeno sujuivat hienosti, mutta erityisen ylpeä olin Nalasta kontaktipujottelussa ja koirakujan läpi tehdyssä luoksetulossa. Kuten Anna-ohjaaja sanoi, Nalalla ei ole minkäänlaista ongelmaa kontaktipujottelussa. Luoksetulossa Nala jäi nätisti paikalleen odottamaan ja juoksi kutsusta lujaa luokseni kujan läpi hienoon perusasentoon. Missään vaiheessa se ei edes vilkaissut muihin kujassa istuviin koiriin, vaan tarkkaili koko ajan minua ja oli valmiina reagoimaan käskyihin. Noin yhteistyöhaluisen Nalan kanssa on ihan mahtavaa treenata! Loppujäähdyttelyn hoidimme kävelemällä kotiin ja erilaisia maastojakin tuli rämmittyä kun päätin vähän "oikaista" (=kotimatka kesti yli 10 min kauemmin kuin matka treeneihin teitä pitkin). Note to self: Älä seuraavalla kerralla "oikaise" ainakaan umpimetsän läpi, siellä alkaa olla jo aika pimeää iltaisin... Onneksi Nalalla on tuo suuntavaistopuoli vähän vahvempi kuin itselläni, joten turvallisesti päästiin kotiin asti eikä jääty hämärään metsään haahuilemaan.

Viikonloppu Helsingissä

Lähdin torstaina Nalan kanssa viettämään pitkää viikonloppua Helsinkiin. Yksin koiran ja matkatavaroiden kanssa matkustaminen ei aina ole mitään herkkua, mutta onneksi VR hoiti tällä kertaa oman osuutensa moitteettomasti ja pääsimme perille ilman harmaita hiuksia ja hermoromahdusta. Jälleen kerran tuli todettua, miten hyvä on, että Nala on pikkupennusta asti totutettu junamatkustamiseen (ja muihin julkisiin liikennevälineisiin), sillä neiti otti heti matkan alussa hyvän asennon sylissäni ja veteli kaikessa rauhassa sikeitä koko matkan. Sama toistui sunnuntaina kotimatkalla, mitä nyt mukavaa ja ilmeisen eläinrakasta konduktööriä piti hetkeksi nousta tervehtimään ja pussailemaan.

Perjantaina suuntasimme Nalan ja äitini kanssa sienimetsään. Aamupäivä oli loistava aika sienestää, sillä metsässä ei ollut muita ja Nala sai nauttia metsäretkestä juoksentelemalla vapaana lähes koko kolmetuntisen. Neiti käyttäytyikin ihan mallikansalaisen tavoin ja totteli jokaista luoksetulokutsua esimerkillisesti. Sienikoiraksi Nalasta ei ihan vielä ole, mutta tällä kertaa selvisimme oikein hyvin ilmankin, sillä koko metsä tuntui olevan täynnä suppilovahveroita ja niitä sai mukaansa juuri sen verran kun jaksoi kerätä ja kantaa. Yhtäkään hyttystä tai hirvikärpästä ei näkynyt ja sääkin oli pitkästä aikaa mitä mainioin. Kaikin puolin onnistunut retki siis! Noin muutoin Nala sai viikonlopun aikana  nauttia paljon vanhempieni seurasta ja huomiosta sillä aikaa kun itse vietin aikaa kavereideni kanssa.

Nala on nyt selvästi oivaltanut, että sen ja Vilma-kissan suhteeseen sisältyvä epäluulo ja pieni pelko on molemminpuolista. Vilma kavahtaa erityisesti haukkumista ja Nala yrittikin hyödyntää tätä useampaan otteeseen ajaakseen Vilman pois ruoan lähettyviltä. Tämähän ei tietenkään ole sallittua silloin kun kyseessä on Vilman ruoka. Muuten karvalapset pärjäsivät ihan hyvin, vaikka Vilma varmaan olikin sunnuntaiaamuna ikkunalaudalla vilkuttelemassa peräämme tyytyväisenä siitä, että vierailu oli ohi :D

Pieni tokotyttönen

Tokon saralta en olekaan kirjoitellut pitkään aikaan mitään. Tämä johtuu niinkin yksinkertaisesta syystä, ettei mitään kirjoitettavaa ole ollut. Meidän toko-ohjaajamme nimittäin muutti kesällä pois Tampereelta ja siitä asti olemme olleet ilman treenipaikkaa. Pääsimme kuitenkin jonotuslistalle odottamaan ryhmäpaikan vapautumista ja nyt alkusyksystä eräs ohjaaja otti minuun yhteyttä ja tarjosi paikkaa ryhmästään. Vähän aikaa vatvoin asiaa ja mietin, riittääkö meillä vielä aika ja motivaatio tokoiluun kun varsinkin kesällä kalenteri oli tulvillaan koiraharrastuksia. Nyt syksyn myötä harrastusrintamalla on kuitenkin hieman hiljentynyt ja päätinkin, että kyllä me vielä tokoa jatketaan.

Nalan juoksujen loppuminen on nyt todennettu niin monella uroksella, että tänään pääsimme tositoimiin uudessa ryhmässä. Päätin suosiolla aloittaa ihan alusta esimerkiksi hypyn ja liikkeestä maahanmenon harjoittelemisen, koska niitä olemme treenailleet todella vähän ja siitäkin on jo kauan aikaa. Haluan myös varmistaa, että hyppy tulee alusta asti harjoiteltua siten, ettei se mene sekaisin agihypyn kanssa. Nala yllätti keskittymällä melkoisen hyvin treenaamiseen ja suostumalla esimerkiksi menemään maahan useampaankin otteeseen siitäkin huolimatta, että sää oli sateinen ja maa kylmä ja märkä. Vähän meinasi toki peppu pyrkiä ylös sekä paikkamakuussa että istuessa, mutta yritystä ainakin oli. Kontaktipujottelu sujui oikein hyvin vaikka palkkasin harvoin ja pujottelimme muut koirat melko läheltä. Ainoastaan yhden pennun kohdalla Nalan piti vähän kurkistaa, mikä pallero se siinä möllötti :) Olipa kiva treenata tokoa pitkästä aikaa! Ainakin nyt tuntuu, että oli hyvä päätös jatkaa lajin parissa.

Podengojen missikisat

Tänä vuonna podengojen päänäyttely järjestettiin Tampereella ja pitihän sinne suunnata kun kerran ihan kotikulmilla kisattiin. Nala oli ihan järkyttynyt kun herätyskellot soivat aikaisin aamulla ja yritti kaivautua korvat luimussa syvemmälle peiton alle. Ei auttanut, neiti kainaloon ja menoksi :) Pieniä sileitä oli ilmoitettu 38 ja näistä peräti 22 oli narttuja. Koska itse en edelleenkään oikein tunne näyttelytouhua omakseni, Nala pääsi taas kehään kasvattajan esittämänä. Kiitokset siis Virpille esittämisestä!

Junnunarttuja rivissä

Tuomarina oli portugalilainen Joao de Paula Bessa. Tämä tuomari ei tykännyt Nalan väristä ja rokottikin siitä sen verran, että tuloksena oli EH. Arvostelua en nyt tähän kirjoita, koska en saa kaikilta osin käsialasta selvää ja näillä ranskankielentaidoilla en ryhdy sanoja arvailemaan :D Sen verran kuitenkin uskon ymmärtäneeni, että tuomari on pitänyt hyvänä mm. päätä, ilmettä ja korkeus-pituussuhdetta. Väriä lukuunottamatta kaikki näyttäisi olevan "bonne" tai "correcte" ja ilmeisesti väri oli tosiaan juuri se arvostelua alentanut peruste. Mustahan ei kuulu podengojen rotumääritelmässä toivottujen värien listalle ja tämä on meillä ollut tiedossa heti alusta alkaen, joten ei tuo yllätyksenä tullut :) Sanoisin, että enemmän yllätyksenä tuli toukokuussa Tampere kv:ssa Nalan vsp ja sert. Tästä voikin päätellä, että jotkut tuomarit pitävät väriasiaa tärkeänä ja jotkut taas eivät. Väristä viis, meille Nala on maailman paras ja kaunein pode ;)

Hauska kyllä, että nytkin mukana oli paljon Tampere kv:ssa esiintyneitä koiria ja tänään näiden keskinäinen järjestys oli ihan toinen kuin pari kuukautta sitten :) Oli mukava nähdä noin paljon podengoja kehässä ja jälleen tuli ihmeteltyä, miten monenlaisia ulkoasuja tämän rodun sisälle mahtuukaan!

Missikisojen jälkeen Nalan kasvattajaperhe ja siskopuoli Viivi tulivat meille kylään ja tytöt saivat temmeltää keskenään. Juoksujen takia pientä erakkoelämää viettänyt Nala olikin oikein tyytyväisen oloinen kun sisko tuotiin ihan kotiinkuljetuksella leikkimään :)

Pikkusiskopuoli ja sen isosiskopuoli

Joka ilta kun lamppu sammuu...

Meillä ei tällä hetkellä ole juoksujen takia asiaa treeneihin tai yhteislenkeille, joten olemme vietelleet jonkinasteista hiljaiseloa Nalan kanssa. Kovimpina sadepäivinä kunnon lenkeistä on ollut turha edes haaveilla, mutta säiden suosiessa olemme nauttineet pitkistä kävelyistä syksyisissä metsissä. Hihnakäyttäytyminen on otettu taas syyniin ja sitä on ruvettu treenailemaan aktiivisesti naksuttimen kanssa. Todennäköisesti saavuttamamme edistys ei tule juurikaan näkymään muiden koirien seurassa, mutta ainakin saamme nauttia siitä omilla lenkeillämme :)

Nyt kun harrastukset ovat tauolla, meillä on ollut hyvää aikaa paneutua naksutinkoulutuksen saloihin ja opetella ns. turhia temppuja. Hyvänä oppaana on toiminut Tanjan suosittelema Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten "Naksutinkoulutusta koirallesi", josta löytyy itse naksutinkoulutuksen teorian lisäksi paljon käytännön harjoituksia. Opettelemistamme turhista tempuista mainittakoon valojen sammuttaminen, jonka Nala oppi parissa minuutissa. Nala pitää jostain syystä tästä tempusta ihan valtavasti, joten pieni raketti on valmiina syöksymään apuun aina tarvittaessa. Samasta syystä tämä temppu tosin vaati pikaisesti siirtymistä "toiminto tapahtuu vain komennosta"-vaiheeseen, kun valot alkoivat sammua vähän turhankin usein ja tarpeettomasti :D

 
On hauska nähdä, mikä into koiralla on opetella uusia asioita ja tarjota omatoimisesti toimintoja jos jonkinlaisia. Nala on hieman kärsimätön oppilas, sillä jos ei muutaman ensimmäisenä tarjotun toiminnon aikana tärppää, niin neiti saattaa menettää malttinsa ja ruveta päästelemään mitä ihmeellisempiä ääniä (varmaan ärräpäät lentelevät). Silloin rauhoitumme hetken aikaa ja keräämme hieman kärsivällisyyttä. Luovan tauon jälkeen homma yleensä luistaakin taas. Välillä on sitten syytä päästellä höyryjä vähän enemmänkin, kuten alla olevalla videolla näkyy. Tässä on jo tosin pahimmat höyryt päästelty sillä aikaa kun hain kameran.