Aamujumppa

Muutamaltakin suunnalta on kuulunut pientä (ja ihan ansaittua) murmutusta siitä, että blogi viettää hiljaiseloa. Päivitystahdin hiipuminen johtuu ensinnäkin siitä, ettei minulla ole ollut kauheasti aikaa kirjoitella viime aikoina ja toiseksi ihan siitä, että koiraharrastusrintamalla on ollut aika hiljaista tässä talvikuukausina. Toissapäivänä kävimme kuitenkin testaamassa jotakin ihan uutta, joten heti piti kaivaa blogi esiin ja kirjoitella kokemuksestamme!

Sunnuntaiaamumme alkoi siis reippailun merkeissä, sillä suuntasimme dobon tutustumistunnille. Dobo on yhdistelmä liikuntaa ja hauskanpitoa koiran kanssa ja harjoituksissa käytetään apuna munanmuotoista dobo-palloa. Harjoitukset on suunnattu sekä koiralle että ohjaajalle; osan liikkeistä suorittaa koira, osan ohjaaja ja osa tehdään yhdessä. Dobo kehittää siis myös ohjaajan lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Tarkemman kuvauksen lajista voi lukea esimerkiksi Koirakoulu Kompassin sivuilta.

Aloitimme treenin yhteislenkillä, jonka jälkeen siirryimme jatkamaan lämmittelyä sisätiloihin. Lämmittävinä liikkeinä toimivat mm. ohjaajan kiertäminen, pyöriminen ja kahdeksikko ohjaajan jalkojen välistä, jotka kaikki olivat Nalalle ennestään tuttuja. Sitten olikin aika kaivaa dobo-pallot esille. Nalalle tunnin vetäjä valitsi pienimmän mahdollisen pallon, neitimäisessä värissä tietenkin. Muut koirat olivat huomattavasti Nalaa isompia ja saivat näin ollen treenata suuremmilla palloilla. Nala kurotteli palloa vasten reippaasti, mutta heti rohkeus ei meinannut riittää sen päälle hyppäämiseen. Avitinkin Nalaa ensimmäisellä kerralla vähän pepusta pukkaamalla ja kun Nala kerran oli päässyt pallon päälle seisomaan, se totesi, että tämähän on ihan hurjan hauskaa ja sen jälkeen se pompsahteli ylös ja alas ihan innoissaan.

(c) Suvi Miettinen

(c) Suvi Miettinen

Pallon päällä tehtävät liikesarjat, kuten istu-maahan-istu ja istu-seiso-istu sujuivat hienosti ja Nala intoutui vähän leikkimään mangustiakin. Tämän jälkeen tasapainottelimme vuoron perään tasapainotyynyllä ja sitten oli ohjaajan vuoro tehdä lihaskuntoliikkeitä pallon kanssa. Välillä myös koira sai osallistua tähän puuhaan.

(c) Suvi Miettinen

Lopuksi koira sai vielä treenailla pallon päällä. Nala oli oikein taitava ja koko tunti oli niin hauska, että toivon meidän pääsevän kevään aikana dobon alkeiskurssille. Heti tuli myöskin hinku hommata oma pallo, mutta vaikka kyse onkin siitä pienimmästä versiosta niin kyllähän sen säilyttäminen tilaa vaatii, joten ihan vielä en sentään pistänyt tilausta vetämään :)

Haasteellista temppuilua

Minulla oli tänään aamupäivä vapaana ja meillä oli Nalan kanssa tarkoitus lähteä pitkälle lenkille heti aamusta. Ilokseni huomasin, että aurinkokin näyttäytyi Lappeenrannan taivaalla pitkästä aikaa! No, ulos päästyämme todellisuus iski vasten kasvoja ihan kirjaimellisesti kun jäätävä viima lennätti jatkuvasti puuterilunta ja taivaalta leijailevia lumihiutaleita naamalle ja totesimme Nalan kanssa yksissä tuumin, että parempi kuitenkin tyytyä vähän lyhkäsempään ulkoiluun tällä kertaa. Sen sijaan meillä oli hyvää aikaa virkistää muistia temppuilun suhteen. Ansku on nimittäin paiskannut meitä haasteella, jossa ideana on esitellä koiransa mieluisimmat lelut, leikit ja temput kuvin, sanoin tai videoin. Tuumasta toimeen siis!

Nalan lempilelu kotona on varmaankin vanha kunnon Rottis eli sellainen Ikeasta saatava muutaman euron arvoinen pehmolelurotta. Konalassa on lelulle hyvä haastaja; suuri pehmonorsu, jota Nala käy aina iltaruoan jälkeen höykyttämässä. Toisaalta lemppareiden joukkoon lukeutuvat ylipäätänsä kaikki pehmolelut, jotka voi repiä hajalle ja kiskoa niistä täytteet ulos. Juuri viikonloppuna pidin ompelutuokion, jonka aikana parsin kasaan lähemmäs kymmenen Nala-neidin käsittelyn läpikäynyttä pehmoparkaa.

Myös yksi Nalan lempparileikeistä liittyy Rottikseen, sillä kysymys "Missä Rottis?" saa pienen podengon sinkoilemaan innostuneesti ympäriinsä ja etsimään rakasta Rottista. Muutenkin Nala tykkää etsiskellä kaikenlaista ja varmasti yksi kaikkein mieluisimmista leikeistä on piilotettujen namien etsiminen... Myös erilaiset kiskomisleikit ovat Nalan mielestä kivoja.

Temppujen saralla sitten riittääkin lemppareita. Nala tykkää kaikenlaisten temppujen opettelusta ja onkin taitava pieni temppuilija. Ehkä mieluisimpia temppuja ovat kuitenkin vauhdikkaat, toiminnalliset temput. Muutamasta tällaisesta koostin aamun tempputuokion pohjalta alla olevan videon.

Lisäksi Nala tykkää valtavasti koota rengaspyramidia (tästä olen kirjoitellut muutama postaus takaperin). Yksi omista suosikeistani aina ja ikuisesti on valojen sammutus, jonka oppimisessa Nala teki luultavasti oman nopeusennätyksensä. Nykyisessä asunnossamme ei valitettavasti (=onneksi?) niin helposti valoja sammutellakaan.

Miksei aina voi olla perjantai?

Nalan näkökulmasta perjantait ovat hauskoja päiviä. Itselläni on usein perjantai-iltapäivät vapaana ja Janikin ehtii monesti perjantaisin mukaan lenkille vielä valoisaan aikaan. Lisäksi voimme kaikki kolme köllötellä illalla sohvalla telkkarin ääressä. Tämä perjantai näytti tältä:

Monitaituri

Nala jäi joulun jälkeen lomailemaan vanhempieni luokse. Siellä neiti sai nauttia huomiosta, yhdessäolosta ja herkkuruoista meidän palattua arkisen aherruksen pariin Lappeenrantaan. Pelkäksi laakereilla lepäilyksi vierailu ei kuitenkaan jäänyt, sillä podengo pistettiin myös hommiin! Nala sai joulupukilta herkkujen ja lelujen lisäksi muun muassa rengaspyramidin ja keilapelin ja nämä ovat Konalasta kantautuneiden kuulumisten ja videoiden perusteella olleet kovassa käytössä. Keiloilla Nala on päässyt treenailemaan koirakeilaamista, keilapallolla jalkapalloa ja rengaspyramidilla renkaiden pinoamista heiluvan alustan päällä olevan tapin ympärille. Nalasta onkin kuoriutunut varsinainen monitaituri tämän joululoman aikana! Alla olevalla videolla Nala kokoaa rengaspyramidia. Aikas hyvää työtä ovat vanhempani tehneet Nalan kanssa, vai mitäs sanotte?

Nalalla on varmasti ollut hurjan hauska loma, mutta pakko sanoa, että olipa ihanaa saada karvalapsi takaisin kotiin. On ihan mahdotonta edes yrittää selittää, miten tyhjältä, hiljaiselta ja ankealta koti tuntuu, kun koiran läsnäolo puuttuu. Ikävä oli ihan karmea, mutta nyt on taas maailma mallillaan kun neiti on kotona :)

Vuosi 2012

Muutamassa blogissa on näkynyt kivoja yhteenvetoja vuodesta 2012 ja ajattelin itsekin näin vuoden viimeisenä päivänä palata hieman ajassa taaksepäin ja muistella mennyttä vuotta. Tältä se näyttää:


Tammikuu

Tammikuussa kauhisteltiin kovia pakkasia ja kaivauduttiin lämmittelemään uuden pedin uumeniin. Nalalla alkoi juoksut juuri sopivasti ennen hyppytekniikkakoulutusta, joten kurssi jäi meiltä väliin ja nautimme hyppelehtimisen sijaan hellyyydenkipeästä kainaloisesta.

Helmikuu

Helmikuussa pakkaset jatkuivat ja pakottivat meidät kehittelemään aktiviteetteja sisätiloissa. Nala opetteli mm. pujottelemaan jalkojen välistä ja keräämään palloja koriin. Laskiaista vietettiin yhdessä Tappien kanssa ja Nala pääsi kyläilemään Lokin kanssa Pennyn luona.
 

(c) Annamari Henno

(c) Tytti Käyhkö

Maaliskuu

Maaliskuussa kävimme podengotreffeillä Hakametsässä ja hoidimme kuntoon liukkaiden kelien aiheuttamia lihasjumeja. Valeraskauden kourissa kärvistelevä Nala myös koki äidillisiä tunteita pientä kumikalaa kohtaan.

Huhtikuu

Huhtikuussa Nala pääsi nauttimaan tanssin pyörteistä koiratanssikurssilla. Lisäksi ihmeteltiin kevään keskelle paukahtanutta takatalvea ja vietettiin pääsiäistä Konalassa ja Klaukkalassa.

(c) Johanna Lipponen

Toukokuu

Toukokuu oli yhtä juhlaa kun heti kuun alussa vietettiin vappua ja Nalan 2-vuotissynttäreitä. Lisäksi harjoittelimme koiratanssista innostuneina lajiin sopivia temppuja kuten erilaisia hyppyjä ja kiertoja.

Kesäkuu

Kesäkuussa valmistelimme lähestyvää muuttoa ja nautimme kesästä. Juhannuksen tienoilla kävimme myös eläinlääkärissä selvittelemässä Nalan vatsaongelmia, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt ja vatsakin rupesi taas toimimaan normaalisti.

 













Heinäkuu

Heinäkuussa teimme kesäretken Nuuksioon ja kävimme viikonloppureissulla tutustumassa uuteen asuinkaupunkiimme ennen kuin kuun lopussa pakkasimme kokonaan kimpsut ja kampsut ja jätimme hyvästit Tampereelle. Näin ollen Nalasta tuli lappeenrantalainen.

Nuuksion reittikartat ja opastekyltit

Elokuu 

Elokuussa tutustuimme Lappeenrantaan ja treenailimme ahkerasti hajuerottelua kanelin avulla. Lisäksi aloitimme rauniopelastuksen ja kävimme pyörähtämässä Luumäen näyttelyssä ERIn arvoisesti. Nala tutustui myös Leksa-bortsuun.

Syyskuu

Syyskuussa jatkoimme ahkerasti rauniotreenejä ja erityisesti haukkumisen opettelua ilmaisukeinona. Lisäksi osallistuimme koirahierontakurssille sekä Aktiivicollieiden mejä-päivään ja kävimme Pennyn ja Anskun kanssa sieniretkellä.

(c) Annamari Henno

(c) Erika Rautavaara

Lokakuu

Lokakuussa Nala kävi ahkerasti lenkkeilemässä paikallisten poikaystäviensä Leksan ja Tahvon kanssa. Lisäksi kokeilimme kotioloissa akupainantaa ja reikihoitoa , mutta Nala ei oikein arvostanut näitä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä. 

 


Marraskuu

Marraskuussa jatkoimme erilaisiin koirahierontakirjoihin tutustumista ja Nala sai toimia käytännön harjoitteissa koekaniinina. Lisäksi ihmettelimme pitkin marraskuuta jatkuneita vesisateita ja jatkoimme rauniopelastusta omatoimitreenien muodossa.

Joulukuu

Joulukuussa nautittiin lumesta, mutta samalla kiristyneet pakkaset vähän hirvittivät. Joulua vietimme tuttuun tapaan Klaukkalassa ja Konalassa. Nalaan iski joulun alla pieni yskä, joka meni nopeasti ohi ilman sen kummempaa oireilua. Joulun jälkeen Nala jäi kyläilemään vanhempieni luokse ja on sillä reissulla edelleen. Me Janin kanssa puolestaan yritämme vielä hetken aikaa pärjätä kahdestaan niin kovin tyhjältä ja hiljaiselta tuntuvassa kodissa, jossa on selvästi podengon mentävä aukko.