Maanantaina Nala koki suuren järkytyksen kun lähdin hakemaan eteisestä sen takkia jo puoli kymmenen jälkeen aamulla. Äänekkäistä haukotuksista ja närkästyneestä korvien luimistelusta huolimatta podengoparka huomasi pian joutuneensa puetuksi ulkoilua varten näin säädyttömään kellonaikaan. Nalan on syytä totutella ajatukseen aikaisista aamulenkeistä, sillä itse aloitan ensi viikolla työharjoittelun, jonka vuoksi aamulenkit luonnollisesti tehdään totuttua huomattavasti aiemmin. Tällä kertaa syynä tähän podengon liki lakisääteisen aamu-unirauhan loukkaukseen oli kuitenkin se, että lämpömittari näytti vain kahdeksaa pakkasastetta ja suuntasimme Sarin ja harjispoikien kanssa pitkälle lenkille ottamaan ilon irti siedettävän lämpöisestä talvisäästä.
Iltapäivällä Nala myös hierottiin pitkästä aikaa. "Pitkästä aikaa" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että hieronnasta pidettiin tässä välissä juoksujen mittainen tauko, joka rikkoi säännöllisen jokaviikkoisen hierontarytmin. Nala oli tauosta huolimatta niin hyvässä kunnossa, että päätimme ruveta harventamaan hierontakertoja tästä eteenpäin. Jatkossa Nala hierotaan kerran kahdessa viikossa ja sitten pikkuhiljaa siirrytään kohti 1 krt/kk-rytmiä. Tällä kertaa Hanna-hieroja löysi Nalasta yhden liki yliliikkuvan nikaman - hännästä. Hieroja ei pitänyt tätä pahana asiana vaan sen sijaan tämä löytö huvitti häntä kovasti kun yleensä yliliikkuvuutta ilmenee kai lähinnä jaloissa tai selässä. Totesimme sitten, että hännän nikama on varmaan löystynyt kovassa käytössä... Nalalle hieronta alkaa nyt olla sen verran tuttua puuhaa, että se tietää heti Hannan saapuessa mitä tuleman pitää. Nytkin se makoili koko hieronnan ajan nätisti paikoillaan ihan rentona, mutta heti hieronnan päätyttyä pomppasi ylös hakemaan leluaan, sillä Hannalla ja Nalalla on tapana aina lopuksi leikkiä vähän aikaa ja Nala näköjään muistaa sen hyvin :)
Eilen hyödynsimme jälleen mukavan pienet pakkaslukemat suuntaamalla tappiporukalla lenkille Hervannan Makkarajärvelle. Mukana olivat Tanja, Nele ja Lina sekä uusina tuttavuuksinamme Kaisa, Prisse ja Vilma-pentunen. Nala kipitti tuttuun tapaan ihan joukon kärjessä ja oli onnessaan kun pääsi pitkästä aikaa nauttimaan vapaanajuoksentelusta koirakavereiden kanssa. Liikkeessä Nala näytti tarkenevan hyvin, mutta paikallaollessa rupesi viluttamaan ja kotiin tultuamme Nala tahtoikin kaivautua peiton alle lämpimään.
Olen muuten huomannut, että meillä on kotona fleecepeitto, jolla on lämmityksen suhteen tuplavaikutus. Peiton alle kaivautuminen aiheuttaa sen, että 1) peitto itsessään alkaa mukavasti lämmittää ja 2) pikkuinen mukavuudenhaluinen podengo keskeyttää välittömästi sen mitä sattuukaan olemaan juuri sillä hetkellä tekemässä, juoksee lujaa vauhtia sohvan luokse, pomppaa sohvalle ja asettuu kerälle pehmeän peiton päälle aivan kiinni kylkeeni. Lämmitys on taattu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti