Iloinen perhetapahtuma?

Nala on ollut nyt hieronnan jälkeen hieman reippaampi. Osa oireista on kuitenkin ennallaan ja viime yönä koimmekin eräänlaisen valaistuksen asian suhteen. Neiti nimittäin lähti keskellä yötä vierestämme ja vaelteli levottomana ympäri asuntoa kunnes löysi yhden tietyn lelunsa. Sen jälkeen se palasi makuuhuoneeseen lelu suussaan vinkuen ja ulisten. Ja silloin tapahtui valaistuminen. Nalahan on selvästi saanut pennun! Nalan pentu on vähän säälittävä rääpäle, pieni sininen kumikala, joka Nalalla on ollut ihan pienestä pitäen. Normaalisti Nala heittelee tätä kalaa ympäriinsä ja vinguttaa sitä niin, että koko kämppä raikaa. Viime päivinä Nala on kuitenkin kantanut sitä hellästi mukanaan ja lähinnä vinkunut itse sekä pessyt pientä kalaa varovaisesti. Lisäksi se on yrittänyt aina välillä kiikuttaa kalan mukanaan meidän sänkyymme ja pedannut oman petinsä aivan uuteen uskoon kiskomalla sieltä alustan ulos ja möyhimällä peiton ihmeelliseen myttyyn. Pikainen laskutoimitus osoitti, että viime juoksusta on tosiaan sopivasti pari kuukautta aikaa, mutta valeraskaus ei ollut pälkähtänyt kummankaan mieleen, koska mitään isompia fyysisiä oireita tähän ei ole liittynyt. Toisaalta nyt kun asiaa miettii ja yhdistää nämä monet oudot asiat, joita Nalan käytökseen on viime päivinä kuulunut, niin homma näyttää niin selvältä, että tuntuu uskomattomalta ettemme ole aiemmin tulleet tätä ajatelleeksi. Tämä nyt sitten selittänee osaltaan myös Nalan kehnoa ruokahalua ja pientä alakuloisuutta. Ainakin toistaiseksi oireet ovat muutoin olleet lieviä ja täytyy toivoa, että Nala unohtaisi "pennun" olemassaolon nyt kun kala on kylmästi erotettu emostaan ja nostettu lipaston päälle evakkoon. Vähäsen Nala on sitä kuulemma tänään etsiskellyt, mutta eiköhän se siitä. Täytyy sanoa, että ehkä hivenen erikoinen pentuvalinta Nalalta, mutta ilmeisesti sopivampiakaan ehdokkaita ei ole ollut tarjolla :D

"Pentu"