Takatalvi

Taas on mennyt vähän hiljaiselon puolelle blogissa. Edellisen postauksen jälkeen olimme Janin kanssa molemmat vuorotellen kovassa vatsataudissa ja koira-aktiviteetit jäivät aika vähäisiksi. Nala oli kyllä esimerkillinen kotihoitaja. Käytännössä se vietti monta päivää putkeen sängynpohjalla ja piti seuraa aivan kyljessä kiinni lepäillen. Vain lenkille ja syömään se poistui sängystä ja senkin se teki vähän vastahakoisesti. Ihana pieni seuralainen :)

Nyt olemme taas päässeet treenaamisen ja normaalin arjen makuun ja lisäksi ihmetelleet, mitä sille ihanalle keväälle tapahtui! Nala taitaa olla meistä ainoa, jolle oli jo ehtinyt tulla kova ikävä lunta ja se on ihan onnessaan kun talvi tuli takaisin :D Kävimme tänään tarpomassa pitkän lenkin auraamattomia kävelyteitä pitkin. Lunta oli pohkeisiin asti, mutta pieni Nala taapersi eteenpäin joukon ensimmäisenä nenänpäätään myöten lumessa. Jos yritin itse mennä edelle ja raivata tietä niin kärsimätön podengo törmäili nilkkoihin kun ei vauhti miellyttänyt... Häntä luonnollisesti vispasi tuhatta ja sataa ja koko koira pompsahteli hangessa sydämensä kyllyydestä. Hassua, että Nala ei voi sietää vettä tai pakkasta, mutta lunta se rakastaa. Nala ei vielä tunnin lumessa tarpomisen jälkeen halunnut tulla sisälle, joten se sai jäädä Janin avuksi takapihalle lumitöihin.

Nalan pallo upposi ja Jani riensi hätiin ennen kuin koko podengo katosi lumeen