Kevättä rinnassa ja podeja puistossa

Kevät alkaa tehdä tuloaan ja lämpötilat ovat nousseet ihan miellyttäviksi ulkoilun kannalta. Olemmekin ottaneet nyt "talvikoomailun" jälkeen itseämme niskasta kiinni ja pyrkineet ottamaan pitkät lenkit takaisin päivittäiseen ohjelmistoon. Nyt pakkasten väistyttyä Nalan harmina ovat kuitenkin olleet märät lumisohjokasat ja vesilätäköt. Muistan joskus toissavuoden syksynä kirjoittaneeni, että Nala nauttii lätäköistä täysin rinnoin ja pomppii lätäköstä toiseen kuin pieni lapsi. No, sellainen hulluttelu taisi mennä pentuiän piikkiin. Nyt on nimittäin neidillä ihan toinen ääni kellossa. Eteen tuleva lätäkkö aiheuttaa välittömän äkkipysähdyksen, töks. Sitten Nala katsoo minua hämmästyneen tai jopa epäuskoisen näköisenä siihen malliin, että ihanko tosissaan mennään tästä yli. Kun neidille selviää, että emme aio tehdä U-käännöstä tämän(kään) vesilätäkön takia, se asettelee pitkään ja hartaasti tassujaan suunnilleen yksi varvas kerrallaan tien vähiten märille kohdille inhoava ilme naamallaan. Tämä ei välttämättä kuulosta ongelmalta, mutta jos mietitte, montako vesilätäkköä tai muutoin märkää kohtaa esimerkiksi tunnin pituiselle lenkille mahtuu, niin lenkki on kaiken kaikkiaan aikamoisen töksähtelevä :D

Tänään kipaisimme podengotreffeille Hakametsän koirapuistoon. Puistoon mennessämme siellä oli podejen lisäksi paljon muitakin koiria, mm. yksi ranskanbulldoggi, joka halusi heti tulla tekemään tuttavuutta Nalan kanssa. Nala sai ihan hirveän hepulin ja hetken aikaa oli kauhea nokkapokka päällä. Tämän jälkeen laitoimme Nalan hihnaan, mutta ranskis halusi edelleen tulla koko ajan aivan Nalan iholle kiinni ja joka kerta Nala yritti paeta tilanteesta tai jos se ei onnistunut, niin ärisi ja murisi. Ihmettelimme Janin kanssa kovasti Nalan käytöstä, kunnes tajusimme, että koira muistutti väreiltään, ruumiinrakenteeltaan ja lättänältä kuonoltaan sitä ex-naapurimme koiraa, joka kerran leikin tiimellyksessä kolautti Nalan pään kipeästi asfalttiin ja jota Nala ei halunnut mennä lähellekään seuraavan kerran tavatessamme. Tämän koiran lähdettyä Nala pääsi irti hihnasta, reipastui huomattavasti ja rupesi leikkimään hyvässä hengessä muiden koirien kanssa... kunnes puistoon tuli toinen ranskis. Tämä oli kuitenkin väriltään musta ja Nala näytti sietävän sitä paremmin. Ei kuitenkaan halunnut leikkiä sen kanssa vaan vältteli parhaansa mukaan. Onneksi Nala oli sitä paljon nopeampi, joten se pääsi halutessaan juoksemaan karkuun ja tämä yksilö ei muutenkaan yrittänyt tulla niin itsepintaisesti Nalaan kiinni kuin edellinen. Tämäkin muutoin hyvin mennyt kohtaaminen sai kuitenkin vielä ihan viime metreillä vähän ikävän vivahteen kun juuri pois lähtiessämme Nalan jo ollessa kytkettynä tämä ranskis onnistui jostakin hyppäämään Nalan kylkeen ja Nala sai jälleen pienen kohtauksen. Nyt sitten tarvitsisimme varmaankin rauhallisen, lyttykuonoisen koirakaverin, jonka kanssa voisimme ruveta haalimaan hyviä kokemuksia esimerkiksi hihnalenkkeilyn muodossa, mutta mistäs sellainen löytyisi? Pelkoa tuo nimittäin ihan selvästi oli ja olisi hyvä osoittaa Nalalle, etteivät kaikki lyttykuonot ole pahiksia. Muutoin puistoilu sujui hyvin ja Nala pääsi leikkimään myös parin karkeakarvaisen rotutoverinsa kanssa.

Iltapäivällä lähdimme agitreeneihin, joihin saimme myös Janin mukaan. Ylimääräinen käsipari olikin tosi hyvä juttu, koska nyt saimme ratatreenimme lisäksi harjoiteltua paljon tehokkaammin esim. kontakteja, keinua ja keppejä. Muutama videopätkäkin jäi treeneistä muistoksi :) Viime aikoina emme ole kauheasti ehtineet panostaa keppeihin, joten olin vähän epäileväinen niiden suhteen, mutta hyvinhän nuo menivät ja vieläpä ihan suorina, jee :) A-este oli sopivasti madallettuna versiona meidän kentällämme, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja treenailimme sitäkin. Koska toinenkin meille vähän ongelmallinen este eli rengas sattui olemaan lähistöllä, yhdistimme myös sen A-treeniin. Olen ottanut kontaktit taas tiukkaan syyniin ja vaadin Nalalta kunnon pysähdyksen sekä puomin että A:n alastulolla, toistaiseksi yleensä palkan kera. Tämä pysähdys, palkkaus ja lähtöluvan antaminen näkyvät myös videolla jos joku ihmettelee, miksi jäämme jumittamaan tuohon keskelle :)

Ratatreeniä emme tajunneet videoida, mutta ehkä ihan hyvä niin, kun ohjaaja oli jälleen aika pihalla ohjauskuvioista ja Nalaa tämä taas harmitti kovasti. Ryhmämme vetäjäkin sanoi, että Nalaa otti selvästi päähän kun sekoilin ohjaamisen kanssa :D