Hereillä ollaan

...ja ollaan oltu jo hyvän aikaa. Mikähän siinä on, että arkisin Nalaa saa kaksin käsin kiskoa pedistään, että ehditään aamulenkille ennen töihinlähtöä ja heti lenkin jälkeen se painelee närkästyneenä takaisin nukkumaan, mutta viikonloppuna se sitten tulee kitisemään sängyn laidalle jo kauan ennen herätyskelloa. No, pistetään juoksujen piikkiin tämä kummallinen käytös :)

Eilen tapahtui taas jotain Nalan mielestä ihan maailman parasta eli tänne Lappeenrantaankin satoi ensilumi! Nala oli odotusten mukaisesti aivan riemuissaan ja hyppelehti lumessa häntä kovasti vispaten. Janin kanssa Nala sai leikkiä myös lumipalloilla ja sehän oli tietysti hurjan hauskaa. Välillä lumipallo piti kaapia molemmilla etutassuilla rikki jo Janin kädessä, välillä taas rynnättiin heitetyn lumipallon perään ja loikattiin sen kimppuun neljän tassun tasajalkahypyllä :D

Viime talven ensilumeen tutustumisen jälkiä

Kuten arvelinkin, Nala on pärjännyt hienosti työpäivieni ajan. Onneksi meillä on Janin kanssa mennyt aikataulut sen verran ristiin, ettei Nalalle ole nyt heti alkuun tullut kauhean pitkiä päiviä. Reipas tyttö!