Nala sai keskittyä juoksentelemaan kivojen hajujen perässä, mutta nätisti se pysytteli ihan lähistöllä. Tällä kertaa ei edes tarvinnut kieltää Nalaa pomppimasta suppisten päällä kun niitä riitti kyllä Nalankin tallottaviksi :D Olipa kiva ja rentouttava metsälenkki tähän sadepäivien väliin! Ainoan ärsyyntymisen hetken tarjosi pariskunta, johon törmäsimme ihan loppumetreillä ja otimme tietysti heti Nalan hihnaan. Pariskunnalla oli villakoira vapaana ja meidät huomatessaan koira rupesi haukkumaan ja ärisemään täyttä häkää ja juoksi meitä kohti, mutta sen isäntä ei katsonut tarpeelliseksi reagoida tähän mitenkään vaan jatkoi kaikessa rauhassa sienestystä. Itse huutelin, että voisivatko kutsua koiransa pois kun meidän pitäisi päästä Nalan kanssa kulkemaan ohi, mutta tähän mies vain huikkasi, että ei se tee mitään. No ei tehnyt ei, eikä onneksi yrittänyt tunkea ihan iholle kiinni, mutta en silti pidä siitä, että koira päästetään metrin päähän räkyttämään kun yritän saada omani kuljetettua ohi. Johan siinä Nalakin hermostui ja antoi tulla keuhkojensa täydeltä palautetta. Se onneksi tepsikin ja villis katsoi parhaaksi perääntyä pois tieltämme. Vasta siinä vaiheessa pariskunnan naisosapuolikin nosti päätänsä jostain pensaiden takaa ilmeisesti varmistaakseen, ettei kukaan tee pahaa mamman mussulle, mutta ei edelleenkään tehnyt elettäkään kutsuakseen koiraansa. Argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti