Miten syysmasennus taltutetaan?

Nalaan on iskenyt syysmasis, juoksumasis ja varmaan vielä kasa erilaisia masiksia päälle - niin synkeänä pieni podengo on lataillut akkujaan petinsä uumenissa viime päivinä. Tosin mikäs siinä akkuja lataillessa ja lepäillessä, juoksujen takia kun pidetään nyt joka tapauksessa taukoa raunioista ja Nalan poikaystävien kanssa lenkkeilystä. Jaksaa neiti sentään välillä raahautua pedistään meidän ihmisten ilmoille ja käydä kerälle kainaloon syvän huokauksen säestämänä. Ymmärrän Nalaa, nuo päivästä toiseen jatkuvat sadesäät meinaavat kyllä vetää mielen matalaksi.

Eilen Nala kuitenkin heräsi synkeilystään, sillä saimme odotettuja vieraita Helsingistä. Äitini, isäni sekä kummitätini ja -setäni ja heidän poikansa tulivat katsomaan, miltä näyttää lappeenrantalainen elämänmeno. Nala unohti ihan kokonaan olevansa masentunut :) Sitä paitsi se näytti taas tietävän jo etukäteen, että jotain jännää tapahtuu, sillä se heräili jo ennen puoli yhdeksää ja tuli kyselemään josko nousisin ylös sen kanssa (ja kun oli saanut minut kammettua ylös sängystä lueskelemaan aamun uutisia, se pomppasi syliini ja jatkoi tyytyväisenä omia uniaan). Joka tapauksessa kaiken maailman masikset katosivat kuin tuhka tuuleen kun vieraamme saapuivat. Ja kun vierailla oli vielä kivoja tuliaisia mukanaan, niin mitä muuta voi pieni podengo toivoa? Nalan resepti masiksen karkoittamiseen kuuluu siis seuraavasti: hyvää seuraa, pientä naposteltavaa ja mukavaa tekemistä. Kyllä sillä pari masista selätetään!

Minä aloitan huomenna työt taas pienen tauon jälkeen, joten Nalalla on jälleen edessään sopeutumisen paikka. Erittäin mukautumiskykyinen tapaushan tuo on, joten uskon Nalan kyllä pärjäävän. Sitä paitsi saattaa olla, että Nala pääsee joskus toimistopäivinä jopa mukaani töihin - sen verran innoissaan uudet työkaverit olivat kuullessaan, että pakettiin kuuluu myös toimistokoira :D Sellainen tulisi kuitenkin toteutuessaankin olemaan harvinaista herkkua, joten uuteen tilanteeseen totuttelu on väistämättä edessä.