Kevätretki Kertun kanssa

Olimme sopineet Johannan kanssa jo hyvän aikaa sitten, että pääsiäisen jälkeisenä lauantaina lähdemme kevätlenkille koirien kanssa. Kevätretkipäivän soisi tietenkin olevan kauniin aurinkoinen ja lämmin. Aamu valkeni kuitenkin valitettavasti sateisena ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. Koska meitä ei kuitenkaan ole tehty sokerista ja vaatteetkin on keksitty, päädyimme siihen, että kumpparit jalkaan ja menoksi!

Aamu lähti vähän jähmeästi käyntiin, koska onnistuin polttamaan eväskroisantit uunissa ihan kirjaimellisesti. Uuniin vilkaistessani huomasin nimittäin, että koko leivinpaperi oli tulessa. Se oli ilmeisesti ottanut osumaa uunin vastuksiin. Äkkiä kroisantit pois uunista ja takapihalle liekehtivän pellin kanssa. Janin suosiollisella avustuksella muutama kroisanttikin pelastui :D

Olimme päättäneet, että retki suuntautuisi Suolijärvelle. Muuten hyvä, mutta autossa selvisi, ettei kumpikaan meistä ollut selvittänyt, missä kyseinen järvi on. Puhelimitse saamistamme ohjeista huolimatta etsinnät eivät oikein tuottaneet tulosta ja jonkin aikaa Hervannassa pyörittyämme totesimmekin, että Suolijärven luontopolku on itse asiassa paljon kivempi käydä katsastamassa jonain aurinkoisena kevätpäivänä. Niinpä teimme suunnitelmien muutoksen ja suuntasimme Makkarajärvelle. Polku oli aika luminen, mutta ihan miellyttävä kävellä, koska lumi ei isommin upottanut ja kivempihan lumessa on talssia kuin vaikkapa mudassa. Itse Makkarajärvi tulikin sitten kierrettyä tuplasti, koska huomasimme vasta saavuttuamme laavulle toistamiseen, että nyt taitaa olla jo toinen kierros menossa. Eipä se mitään haitannut ja itse asiassa sääkin oli ihan virkistävä, koska mitään kunnon sadetta ei ollut vaan ilma oli lähinnä kostea ja vähän tihuttava. Koiriakaan sää ei tuntunut erityisesti häiritsevän, mitä nyt Nala tunsi pientä inhoa kaikkein kosteimpia kohtia ylittäessään. Kerttu sen sijaan pomppi ihan innoissaan vedessä ja aina kun Kerttu meni suoraan vesileikeistä lähellekään Nalaa, Nala ihan varmuuden vuoksi ravisteli turkkinsa, koska ihan varmasti ainakin kaksi tai jopa kolme vesipisaraa osui siihen tai ainakin olisi voinut osua :)

Kiitokset retkiseuralaisille kivasta retkestä, joka alkuasetelmista huolimatta oli ihan onnistunut! Oli myös kiva nähdä Kerttua pitkästä aikaa, koiruuksien viime telmimisestä onkin jo vierähtänyt tovi.