maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tanssii koirien kanssa

Nyt on ainakin yksi tälle vuodelle asettamistani tavoitteista saavutettu, sillä olemme nyt kokeilleet yhtä meille täysin uutta lajia. Kyseessä on koiratanssi, josta Tapit järjestävät kahden kerran mittaisen lajiintutustumisen. Toinen kerta on ensi sunnuntaina. Tanssahtelemaan ajoimme suoraan agitreeneistä ja mietinkin, mitenköhän hyvällä tasolla oma ja koiran keskittymiskyky mahtaisi olla. Koiratanssi osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi ja hauskaksi lajiksi, että pieni väsymys unohtui samantien.

Alkuun kurssin vetäjä Liisa-Ida piti pienen teoriaosuuden koiratanssista. Paikoillaan odottelu kärsivällisesti ei löydy ihan Nalan vahvuuksien kärkipäästä, joten se kävi läpi omaa temppukavalkadiaan ja haukahteli närkästyneenä kun ei namia herunut. Jos taas en katsonut ollenkaan sen temppuilua, se keskittyi johonkin muuhun, kuten muiden koirien provosoimiseen tai epämääräisille äänille haukkumiseen. Kuuntelurauhan säilyttämiseksi Nala saikin kaikessa hiljaisuudessa tehdä muutamia temppuja. Kerttu oli sopinut koiratanssin päälle muita menoja, joten ilman koiraa paikalla ollut Johanna toimi hovikuvaajana. Kaikki kuvat on siis ottanut Johanna Lipponen, kiitos!


T'ässä kuvassa Nala on juuri tullut ammutuksi ihan
lähietäisyydeltä ja odottelee lupaa herätä henkiin...

Ajattelin etukäteen, ettemme näiden kahden tutustumiskerran aikana varmaankaan ehdi tekemään juuri mitään konkreettista, mutta olinpahan väärässä! Jo ensimmäisellä tunnilla pääsimme nimittäin yhdistämään vanhoja tuttuja temppuja musiikkiin ja opettelemaan muutamia uusia. Me opettelimme Nalan kanssa erilaisia hyppyjä; Nala hyppi mm. jalkani yli, käsistä tekemäni ympyrän läpi ja kylkeni ja käteni muodostaman puoliympyrän läpi ja Johanna auttoi palkkaamisessa. Ensi kerralla olisi tarkoitus saada aikaan jotakin ihan oikeaa koiratanssia muistuttavaa koreografiaa eli rakentaa jonkinlainen pieni tanssipätkä. Ihastuin koiratanssiin ihan täysillä ja Nalakin näytti tykkäävän, vaikka alkuun vähän ihmettelikin musiikkia ja soitinta.

Keskellä kenttää nököttävää musapömpeliä piti vähän kummastella

Nala tanssin pyörteissä

Treenipaikalta lähtiessäni olin niin fiiliksissä tästä huikeasta lajista, että autossa radion mukana hoilottaessani havahtuin yhtäkkiä miettimään, että muistinkohan varmasti ottaa Nalan mukaan :D Koira onneksi oli boksissaan ja kotona tuhisi loppuillan erittäin väsynyt pieni podengo kaikkensa antaneena. Kivaa siis oli, vielä kun malttaisi odottaa ensi sunnuntaita!

2 kommenttia:

Johku ja Kerttu kirjoitti...

Tää oli kyl ihan selvästi teidän laji!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ihanasta blogista! Aina kun tarvitsen iloista ajateltavaa, vierailen blogissasi. Terkkuja Nalalle, olis kyl ihana nähdä neitokainen!
T: Meri ; )