Murkkuja liikkeellä

Viime sunnuntaina oli koiratanssin toinen kerta. Takana oli aika tekemisentäyteiset agitreenit ja Nalasta huomasi, että väsy alkoi painaa. Keskittyminen oli välillä vähän hukassa. Kivaa kuitenkin taas oli ja vaikka meidän poukkoilu ja pyöriminen ja hyöriminen muistutti luultavasti vielä aika etäisesti lajia nimeltä koiratanssi, niin kyllä siinä yritystä oli! Uskon, että systemaattisella ja säännöllisellä harjoittelulla Nalassa voisi hyvinkin olla potentiaalia koiratanssijaksi. Omasta potentiaalista en vielä tässä vaiheessa sano mitään...

Sitten pientä harmitusta. Meidän tokoilu on ollut nyt viime aikoina ihan hirveää. Luulin, että lumien ja jäiden sulettua ja maan kuivuttua treenaaminen helpottuisi, mutta tuntuu, että tässä on nyt käynyt ihan päinvastoin. Nala sinkoilee ja säntäilee ihanien kevättuoksujen perässä ympäriinsä eikä keskittyminen tosiaankaan suuntaudu tokoon. Esimerkiksi seuraamista harjoiteltaessa homma menee kutakuinkin niin, että ensin yritän enemmän tai vähemmän kauniisti pyytämällä saada Nalan perusasentoon, mikä jo itsessään vaatii paljon aikaa ja montaa yritystä kun Nalaa ei juuri sillä hetkellä sattuisi yhtään huvittamaan. Liikkeelle lähdettäessä Nala seuraa ehkä noin kahden askelen verran kunnes nenään kantautuu joku täysin vastustamaton ja maailman tärkein haju, jonka perään on kerta kaikkiaan lähdettävä tai sitten Nala bongaa esimerkiksi kiinnostavan koiran, jota täytyy koittaa haastaa leikkimään tai vaihtoehtoisesti epäilyttävän koiran, jolle täytyy ruveta räkyttämään tai sitten taivaalla lentelee lintu, jonka lentoreittiä täytyy paneutua tarkastelemaan tai tai tai... Joka tapauksessa mikä tahansa on kiinnostavampaa kuin se seuraaminen tai muu treenaaminen. Ryhmämme Anna-vetäjä, joka otti joku aika sitten puheeksi meidän siirtymisen ALO-ryhmään, piti Nalalle viime treeneissä puhuttelun siitä, ettei tähtioppilaan sovi noin käyttäytyä :D ALO-ryhmään siirtymisen sijaan harkitsen tällä hetkellä ihan tosissani tokon jättämistä tauolle, koska tällä hetkellä tilanne on rehellisesti sanottuna se, että treenit turhauttavat sekä koiraa että itseäni. Täytyy nyt katsoa, miten tilanne kehittyy vai kehittyykö. Toki tiedostan, että huonojakin jaksoja tulee harrastuksissa vastaan ja ne kuuluvat asiaan, mutta siitä huolimatta en jaksa kauhean kauaa lyödä päätäni seinään lajissa, jonka olisi tarkoitus olla meille lähinnä mukavaa yhteistä puuhastelua. Mieluummin keskitytään sitten kivoihin ja hauskoihin asioihin ja jätetään toko hautumaan taka-alalle.

Toisaalta toko-ongelmat saattavat kytkeytyä ihan siihenkin, että Nalalla on nyt selvästi menossa jonkinlainen toinen murrosikä. Kotona Nala on onneksi ihan oma ihana itsensä, mutta ulkona rajoja kokeillaan. Kaikkea vähänkin epäilyttävää täytyy haukkua ja olla ihan varmuuden vuoksi karvat pystyssä milloin mistäkin syystä. Erityisen ärsyttävää on muille koirille ja välillä ihmisillekin räksyttäminen. Lähinnä tällaista käyttäytymistä ilmenee silloin, kun tilanteessa on mukana muitakin koiria eli esimerkiksi kimppalenkeillä tai treeneissä. Pelkästään minun ja/tai Janin kanssa liikkeellä ollessaan Nala ei juurikaan noteeraa muita. Itse en ollut edes kuullut mistään toisesta murrosiästä/mörkökaudesta, mutta muutokset Nalan käyttäytymisessä alkoivat tietysti kiinnostaa ja asiaan paneuduttuani huomasin, että useissakin lähteissä kerrotaan "uudesta murrosiästä", joka ajoittuu noin kahden vuoden ikään. Nalahan täyttää ensi viikolla kaksi vuotta, joten neiti on melkoisen täsmällinen tässäkin asiassa :D Joka tapauksessa oli kiva huomata, että tällainenkin vaihe on ihan oikeasti tunnistettu ja tunnustettu koiran kehityskaaressa, eikä koiramme välttämättä olekaan hyvää vauhtia matkalla kohti ongelmakoiruutta...