Kylläpä aika taas menee nopeasti, viimeisimmästä varsinaisesta kuulumispäivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Ei tässä mitään ihmeempiä ole tapahtunutkaan, mutta jotain sentään! Nala nimittäin täytti marraskuun alkupuolella 2,5 vuotta ja siitä tuli kertaheitolla rauhallinen aikuinen. Se on viime päivinä viihtynyt huomattavan paljon sylissä lepäilemässä ja riehunut normaalia vähemmän. Piipahdimme viikonloppuna pikavisiitillä Helsingissä ja mumminikin totesi, että onpas Nala rauhoittunut. Lisäksi maanantaina tapahtui jotakin täysin käsittämätöntä ja ennenkuulumatonta. Tulin nimittäin kotiin ja ensimmäistä kertaa ikinä vastaan ei kipittänyt yli-innokasta podengoa! Itse tietysti säikähdin tätä omituista ilmiötä ja ryntäsin Nalaa huhuilleen etsimään sitä varautuen jo löytämään hengettömän tai vähintään henkihieverissä nurkkaan lyyhistyneen koiran. Sen sijaan löysin haukottelevan ja koipiaan laiskasti venyttelevän podengon omasta punkastaan ja ainoa osakseni saamani huomionosoitus oli pikainen hännänheilautus ennen kuin koira käänsi kylkeään ja jatkoi uniaan. Minä tietysti soitin töissä olleelle Janille ja ilmoitin, että Nala ei taida olla ihan kunnossa. Jani puolestaan oireet kuultuaan (ja häiriöstä selvästi ilahtuneena) ilmoitti minulle, että Nala taitaa olla väsynyt ja muistutti, että tekemistä, ihmisiä ja koiria täyteen ahdettu viikonloppu ajomatkoineen on rankka rutistus myös karvapallerolle. Vedin siis hälytyksen takaisin ja totesin, että näin taitaa olla asian laita :D Eihän Nala siis mikään apaattinen ole ollut vaan on saanut ihan normaalisti hepulikohtauksia ja temppuillut ja leikkinyt. Joka tapauksessa se on ollut viime aikoina yleisesti ottaen selvästi normaalia rauhallisempi. Voipi tietysti olla, että aikuistumista enemmän selittävänä tekijänä voisi pitää juoksujen jälkimaininkeja.
Pian pääsemme jälleen treenailemaan omatoimiryhmämme kanssa raunioille ja säistä tietysti riippuu, miten kauan treenejä on mielekästä jatkaa talvea kohti mentäessä. Toivottavasti pääsemme edes muutaman kerran kokeilemaan, millainen vaikutus pienellä tauolla on ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti