Tänään töistä tullessani törmäsin rapussa yläpuolellamme asuvaan naapuriin ensimmäistä kertaa koko tänä aikana kun olemme täällä asuneet. Kyseessä on ihana vähän vanhempi naishenkilö, joka heti kiirehti toivottamaan minut tervetulleeksi taloon. Kyselin rouvalta, onko Nalan ääniä kuulunut yläkertaan. Hän vain hymähti ja totesi että on kyllä niin hiljainen koira meillä, että ihan huoletta voidaan olla. Itsestäni kun välillä tuntuu, että Nala räpättää rappukäytävän äänille vähän turhankin ahkerasti niin olipa ihana kuulla, ettei kuitenkaan olla oltu muille häiriöksi.
Nalan päivä puolestaan piristyi vähän tämän jälkeen kun lähdimme pitkästä aikaa lenkkeilemään Tahvon kanssa. Tahvo oli ihan riehakkaalla tuulella ja yritti kovasti komentaa Nalaa leikkimään kanssaan. Nala leikki aina välillä kun sitä sattui huvittamaan, muuten se seuraili hajuja ja juoksenteli omia reittejään (ja vahtasi silmä kovana taskustani löytyviä aarteita eli possun sydämen palasia). Joka tapauksessa tuollainen vapaanapitolenkki tuli tarpeeseen ja Nala selvästi nautti olostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti