Viikon rauniopelastukset

Tällä viikolla Anni ja Salma eivät ehtineet meidän kanssa treenailemaan, joten pestasin Janin meille maalimieheksi. Tänään suuntasimmekin tämän porukan voimin pelastautumaan raunioille. Olosuhteet olivat sikäli hankalat, että hämärä alkoi jo laskeutua raunioiden ylle ja lisäksi lumimyräkkä oli alkamaisillaan. Yritin kuvata muutaman videopätkän hätäisesti kännykän kameralla ja muokata videon valoasetuksia, jotta siitä saisi edes jotain selvää, mutta eihän siitä mitään tullut kun kerta pimeää oli. Länttään nyt joka tapauksessa videon esille siltä varalta, että joku haluaa yrittää tulkita sitä. Yrittäkää seurata silloin tällöin vilahtelevaa keltaista pistettä, se on Nala :D

Otimme nyt umpipiiloja suht lyhyellä lähetysmatkalla. Ensimmäisestä treenistä huomaa hyvin, mikä vaikutus on sillä, että piilossa on Jani eikä joku tuntematon. Videolta ei oikein käy ilmi, että Jani on kokonaan piilossa renkaan sisällä ja renkaan peittona on puukansi, joten Nala ei voi nähdä Jania. Se kuitenkin selvästi tietää, missä Jani on, mutta meinaa hätääntyä sen verran että unohtaa kokonaan, mitä pitikään tehdä saadakseen maalimiehen ulos piilostaan. Niinpä se kiertää renkaan ympäri ja jää ulisemaan hetkeksi ennen kuin lamppu syttyy ja se muistaa, että haukkuahan tässä piti.

Toisesta treenistä on vielä vaikeampi erottaa yhtään mitään, mutta siinä Nala löytää tiensä suoraan Janin piilon luo (umpinainen koppi kivikasan lomassa ja ovi vedetty kokonaan kiinni). Tästä kuitenkin huomaa, että ilmaisu alkaa olla kohdillaan, sillä Nala jatkaa haukkumista hienosti. Missään vaiheessa näissä treeneissä Jani ei pyydä Nalaa haukkumaan vaan Nalan edellytetään jo osaavan tämän homman ihan itse. Ja osaahan se, kunhan vaan malttaa ensin selättää pienen paniikin Janin kadottua :)

Päivän piristys

Tänään töistä tullessani törmäsin rapussa yläpuolellamme asuvaan naapuriin ensimmäistä kertaa koko tänä aikana kun olemme täällä asuneet. Kyseessä on ihana vähän vanhempi naishenkilö, joka heti kiirehti toivottamaan minut tervetulleeksi taloon. Kyselin rouvalta, onko Nalan ääniä kuulunut yläkertaan. Hän vain hymähti ja totesi että on kyllä niin hiljainen koira meillä, että ihan huoletta voidaan olla. Itsestäni kun välillä tuntuu, että Nala räpättää rappukäytävän äänille vähän turhankin ahkerasti niin olipa ihana kuulla, ettei kuitenkaan olla oltu muille häiriöksi.

Nalan päivä puolestaan piristyi vähän tämän jälkeen kun lähdimme pitkästä aikaa lenkkeilemään Tahvon kanssa. Tahvo oli ihan riehakkaalla tuulella ja yritti kovasti komentaa Nalaa leikkimään kanssaan. Nala leikki aina välillä kun sitä sattui huvittamaan, muuten se seuraili hajuja ja juoksenteli omia reittejään (ja vahtasi silmä kovana taskustani löytyviä aarteita eli possun sydämen palasia). Joka tapauksessa tuollainen vapaanapitolenkki tuli tarpeeseen ja Nala selvästi nautti olostaan. 

Pinkkiä päälle

Ei näistä sadesäistä taideta vielä hetkeen päästä eroon. Päivät ovat suurimmaksi osaksi tosi pimeitä ja siihen kun vielä yhdistää märät kelit niin pitkistä lenkeistä voi mukavuudenhaluisen ja vesikammoisen podengon kanssa vain haaveilla. Vähän kuitenkin päätettiin piristää meidän pimeitä sadepäiviä materian muodossa. Alkusyksystä kirjoittelin Nalan uudesta heijastinliivistä ja koska liivi on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi, päätin vihdoin sortua ostamaan Nalalle myös saman sarjan Storm-hupparin, pinkkinä tietysti. Kyseessä on siis sadetakki, jota olen jo pitkään kuolannut, mutta vasta nyt raaskin sen ostaa. Toivottavasti takki saa podeneidin pistämään myös sadekeleillä tassua toisen eteen hieman rivakammin tai edes lopettamaan sen nelitassujarruttelun. Hurtan koot menevät 10 sentin välein (selän pituus), joten ero kahden peräkkäisen koon välillä on aika suuri. Nalalle koko 35 on hieman väljä, mutta toisaalta takki peittää hyvin sekä edestä että takaa ja Nalan näyttäisi olevan helppo liikkua takki päällään. Tuo saa nyt olla Nalan joululahja (ja kaikki muutkin lahjat lähitulevaisuudessa). Voin tosin kuulla Nalan kiljuvan, että senkin typerys, mä en tahdo mitään tyhmiä sadetakkeja vaan leluja ja namia!!! No, tuli niitäkin ostettua samalla... Alla pikainen pokkarisalamaräpsy takista ja tympääntyneestä mallista, joka odottelee kärsimättömänä lupaa palata naudan palviputken kimppuun.

Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa raunioille ja voihan pyhä jysäys mikä meno Nalalla oli! Tauko on selvästi tehnyt tehtävänsä, minulla ei ole kerrassaan mitään murmutettavaa treeneistä. Nala pinkoi isojen kiviröykkiöiden yli rohkeasti ja päättäväisesti ja maantasalla edetessä vauhtia oli kuin vieheen perässä konsanaan :D Ihan loistavasti tuo löysi maalimiehet tuulensuunnasta tai lähetysmatkasta riippumatta ja ilmaisukin oli kohdillaan. On tuo vaan niin taitava pieni <3 

Aikuinen Nala

Kylläpä aika taas menee nopeasti, viimeisimmästä varsinaisesta kuulumispäivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Ei tässä mitään ihmeempiä ole tapahtunutkaan, mutta jotain sentään! Nala nimittäin täytti marraskuun alkupuolella 2,5 vuotta ja siitä tuli kertaheitolla rauhallinen aikuinen. Se on viime päivinä viihtynyt huomattavan paljon sylissä lepäilemässä ja riehunut normaalia vähemmän. Piipahdimme viikonloppuna pikavisiitillä Helsingissä ja mumminikin totesi, että onpas Nala rauhoittunut. Lisäksi maanantaina tapahtui jotakin täysin käsittämätöntä ja ennenkuulumatonta. Tulin nimittäin kotiin ja ensimmäistä kertaa ikinä vastaan ei kipittänyt yli-innokasta podengoa! Itse tietysti säikähdin tätä omituista ilmiötä ja ryntäsin Nalaa huhuilleen etsimään sitä varautuen jo löytämään hengettömän tai vähintään henkihieverissä nurkkaan lyyhistyneen koiran. Sen sijaan löysin haukottelevan ja koipiaan laiskasti venyttelevän podengon omasta punkastaan ja ainoa osakseni saamani huomionosoitus oli pikainen hännänheilautus ennen kuin koira käänsi kylkeään ja jatkoi uniaan. Minä tietysti soitin töissä olleelle Janille ja ilmoitin, että Nala ei taida olla ihan kunnossa. Jani puolestaan oireet kuultuaan (ja häiriöstä selvästi ilahtuneena) ilmoitti minulle, että Nala taitaa olla väsynyt ja muistutti, että tekemistä, ihmisiä ja koiria täyteen ahdettu viikonloppu ajomatkoineen on rankka rutistus myös karvapallerolle. Vedin siis hälytyksen takaisin ja totesin, että näin taitaa olla asian laita :D Eihän Nala siis mikään apaattinen ole ollut vaan on saanut ihan normaalisti hepulikohtauksia ja temppuillut ja leikkinyt. Joka tapauksessa se on ollut viime aikoina yleisesti ottaen selvästi normaalia rauhallisempi. Voipi tietysti olla, että aikuistumista enemmän selittävänä tekijänä voisi pitää juoksujen jälkimaininkeja.


Pian pääsemme jälleen treenailemaan omatoimiryhmämme kanssa raunioille ja säistä tietysti riippuu, miten kauan treenejä on mielekästä jatkaa talvea kohti mentäessä. Toivottavasti pääsemme edes muutaman kerran kokeilemaan, millainen vaikutus pienellä tauolla on ollut. 

Koirahierontakirjallisuutta vol. 3

Koirahierontakirjallisuusprojektini on hieman hidastunut töiden ja Nalan juoksujen myötä, mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Kuin vastauksena edellisessä kirjapostauksessa esittämiini toiveisiin sain käsiini tämän näköisen koirahierontakirjan:

Minna Saarelainen: Koiran lihashuolto. Hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu.

Kuva: http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9518844534.jpg

Kirjasta löytyy koiran anatomiaan liittyen selkeät piirroskuvat, joihin on merkitty tärkeimmät luut, nivelet ja lihakset suomenkielisin termein. Loistavaa! Myös otteet ja käytännön hierontaohjeet on esitetty erittäin selkeästi sekä sanallisesti että kuvin.

Itseäni helpotti huomattavasti se, että hierontaohjeissa edettiin koiran etuosasta takaosaan kuten olen itse tottunut tekemään. Pidin myös siitä, että kirjassa käytiin kattavasti läpi koiran liikkuminen ja eri liikkeiden vaikutukset lihasrasitukseen. Näin ollen opin muun muassa millaisista osavaiheista käynti, ravi ja laukka muodostuvat ja miten näitä liikkeitä tarkkailemalla voi havaita muutoksia tai ongelmia koiran lihaksiston toiminnassa. Niin ikään hyppyjen ja muiden erityisesti aktiivisia harrastuskoiria kuormittavien liikkeiden vaikutuksia lihaksiin käytiin läpi.  

Jos jotain miinusta haluaa kirjasta kaivaa, niin venyttelyosio ei ollut aivan yhtä kattava kuin esimerkiksi Lepoa tassuille -kirjassa. Venytysliikkeitä käsiteltiin kyllä laajasti, mutta vaihtoehtoisia venytystapoja ei juuri esitelty (esim. venytykset seisoma-asennossa). Teksti liikkui ehkä hivenen yleisemmällä tasolla kuin muissa tähän mennessä lukemissani hierontakirjoissa, kauhean pikkutarkkoihin yksityiskohtiin asti ei menty. Itselleni tämä oli kuitenkin ihan riittävä tarkkuus ja ihan hyväkin, että asiat esitettiin helposti ymmärrettävästi.

Pidin tästä kirjasta paljon, minulle tästä löytyi kaikki tarvittava. Itse asiassa sisältö oli omia kriteereitäni ajatellen jopa vähän tarpeettomankin laaja, sillä kirjassa paneuduttiin anatomian, hieronnan ja venyttelyn lisäksi esimerkiksi kilpakoiran peruskuntoharjoitteluun. Itselleni tärkeintä on, että käytännön hieronnan osuus on esitetty loogisesti ja selkeästi. Monet teoriaosuuden asiat menevät "nice to know"-kategoriaan, mutta niiden lukeminen kertaluontoisesti riittänee. Käytännön ohjeisiin tulen kuitenkin palaamaan useasti omaa koiraani hieroessani, joten sen puolen tulee olla kunnossa. Tämä on toistaiseksi paras lukemistani koirahierontaopuksista, mutta toisaalta lukuvuoroaan odottaa vielä ainakin yksi paljon kehuja niittänyt hierontakirja.

PS. Collieihmisiä lämmittänee, että valtaosassa kuvista esiintyy parikin eri nahkacollieta ;)