Päätin aloittaa mausteiden tunnistamisesta ja valitsin meille ensimmäiseksi harjoitteluhajuksi kanelin. Aloitimme opettelemalla hajun tunnistamista ja ilmaisemista. Tässä parin päivän aikana olemme treenailleet useissa lyhyissä erissä ja olemme edenneet vaiheeseen, jossa Nalalla on valittavana kaksi maustepurkkia. Toisen sisällä on pumpulituppo, joka on ollut hajustumassa kanelipurkissa, toisessa puolestaan on "hajutonta" pumpulia. Nalan tehtävänä on tietysti tunnistaa, kummassa purkissa kanelilta tuoksuva pumpuli on. Ilmaisu tapahtuu siten, että Nala menee makuulle löydettyään pyydetyn hajun. Alla on pieni pätkä havainnollistamaan, miten treenaamme. Kanelilta tuoksuvassa purkissa on minulle merkiksi pieni väripläntti, mutta se ei taida videolla juuri näkyä.
Harhaosumiakin Nalalle vielä sattuu. Nalan mielentilalla on iso merkitys sen kannalta, miten hyvin treeni sujuu. Jos koira on jo valmiiksi yli-innokas ja palkkanamit liian herkullisia ja houkuttelevia, se vain pomppii kuin pieni sammakko purkilta toiselle makuuasentoon käyttämättä nenäänsä laisinkaan. Silloin kun Nala jaksaa keskittyä, homma sujuu hienosti. Palkkaankin Nalaa nyt ihan normaaleilla ruokanappuloilla, koska ne eivät saa koiraa kiihtymään ylikierroksille. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä "hajuttomien" purkkien määrää ja sen jälkeen vaikeuttaa tehtävää siten, että mukana on muitakin hajuja kuin kaneli. En tiedä, onko meillä oikeasti mahdollisuuksia kehittyä sienikoirakoksi, mutta ainakin hajujen harjoittelu on hauskaa ja Nalalle selvästi mieluisaa.
Ps. Ilmoitin muuten Nalan elokuun lopussa olevaan Luumäen näyttelyyn. Ajattelin, että näyttely antaa meille hyvän syyn treenailla muutamia perusasioita, kuten sitä seisomista, joka meiltä on jälleen kerran päässyt unohtumaan. LPKY (Lappeenrannan palveluskoirayhdistys) järjestää juuri sopivasti elokuun aikana näyttelykurssin ja ilmoitin meidät myös tälle kurssille. Ensimmäinen kerta on ensi viikolla.
4 kommenttia:
Aivan mahtavaa, kun koulutat Nalasta sienikoiran! Mietin samaa Pongon kanssa, mutta ei miul riitä aika/mielenkiinto moiseen. Toisaalta mä löydän sienet ilman koiraakin, ja Pongo juoksee omia reittejään metsässä. Suosittelen että ostat itsellesi ötökkähatun, esim. Partioaitasta saa sellaisen lierihatun, missä on verkko. Pysyy hyttyset poissa! Ihania sienestysretkiä Nalan kanssa ja onnea uuteen kotiin!
T. Meri
Onpa Nala taitava! Miten nuo alkeet opetetaan, mitä olette tätä ennen treenannut? Mäkin haluan opettaa Lokille tämmöistä! :)
Meri, mulla itse asiassa on sellainen hyttyshattu, joka on yleensä toiminut hyvin, mutta nyt oli niin tunkeilevia hyttysiä liikkeellä, että onnistuivat jostain kaivautumaan sinne hatun sisällekin! Ja pistivät hupparin ja housujen läpi :/
Taina, aloitettiin ihan sillä, että naksauttelin tuon kanelin hajuisen purkin koskettamisesta. Kosketuksen jälkeen pyysin Nalan heti perään maahan ja palkkasin siitäkin. Sitten muutamien toistojen jälkeen jätin pelkästä kosketuksesta palkan pois ja palkkasin vasta kun Nala meni kosketuksen jälkeen maahan. Sitten tulikin jo tuo hajuton purkki mukaan ja siinä kohtaa etenemistahti hidastui ainakin meillä paljon kun koiran pitää tajuta, että tunnistettavana on haju eikä purkki. Mutta sinnikkäästi vaan palkkaa siitä kun oikea purkki löytyy ja jättää väärät yritykset kokonaan huomiotta. Me kokeiltiin tänään kolmea purkkia, mutta luulen että jatketaan vielä hetki kahdella ja vahvistetaan suoritusta. Lokikin on niin taitava nenänkäyttäjä että varmasti oppii nopeasti ja tykkää! :)
Hei!
Löysin blogisi Taran blogin kautta. Onpa mukavan näköistä työskentelyä! Ja koirasi on kaaaaaunis!
Terveisin,
Taran siskon Piitun omistaja :-)
Lähetä kommentti