Nalan mökkiviikonloppu

Meillä oli Janin kanssa lauantaina kesäjuhlat pienen risteilyn ja siitä jatkuneen illanvieton muodossa, ja kerrankin kävi oikea onnenpotku, sillä Erika sattui olemaan Lappeenrannassa ja suostui ottamaan Nalan hoitoon. Nalalle tämä tarkoitti ihanaa mökkiviikonloppua ja turistimatkaa Kouvolaan, sillä Erika ja Tara kävivät pyörähtämässä kehässä Kouvolan näyttelyssä. Mökille oli tulossa lauantaina Erikan kavereita koirineen ja päädyimme siihen, että Nala lähti tutustumaan mökkiympäristöön ja peuhaamaan Taran kanssa jo perjantai-iltana. Hyvin oli mennyt sekä näyttelyssä että mökillä, mikä oli tietysti kiva kuulla :) Itse pääsin sunnuntaina Nalaa kotiin hakiessani mukaan mökkiporukan hakutreeneihin. Nala sai tehdä kolme harjoitusta ja hienosti meni. Ihan ensimmäisellä yrityksellä se koitti tosin lähteä jäljestämään, mikä varmasti selittyy sillä, että tähän mennessä olemme treenailleet metsässä ainoastaan mejää. Uusi yritys kuitenkin suuntasi keskittymisen ilmavainuun eikä Nala enää yrittänyt jäljestää seuraaviakaan maalimiehiä. Innoissaan tuo taas paineli menemään pitkin maita ja mantuja. Nalan olotilaa touhukkan viikonlopun jälkeen voisi varmasti kuvata sanoilla "väsynyt, mutta onnellinen". Kiitos Erikalle ja muulle mökkipoppoolle kun huolitte Nalan mukaanne mökkeilemään!

Mökkihöperöltä taisi patterit loppua kun sunnuntai kului näissä merkeissä :)

Näyttelykurssi on nyt ohi ja näillä eväillä pitäisi selviytyä sunnuntain Luumäki-koitoksesta. Torstain näyttelytreeneissä kaikki meni ihan päinvastoin kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa Nala ravasi nätisti, mutta pöydällä seisominen ei ollut yhtään kivaa vaan neiti pakitteli ja siirtyi aina vaan lähemmäs minua aivan pöydän reunalle. Myös seisominen oli jostain syystä hankalaa (=tylsää) ja peppu lävähtelikin maahan vähän väliä. Tänään hajut taas kiinnostivat, mutta ihan kivasti selviydyttiin näistä viimeisistä treeneistä. Eihän meillä kaikki ihan nappiin mene, mutta luotetaan siihen, että käytös on rodunomaista :D Enemmän oikeastaan jännittää omasta kuin Nalan puolesta. Nalahan on kahden näyttelynsä kokemuksella jo varsinainen konkari itseeni verrattuna, sillä itse menen sunnuntaina kehään ensimmäistä kertaa. Toivotaan, että onnistun esittämään koiran edes jokseenkin kelvollisesti... Siinä sitä onkin jo tavoitetta kerrakseen!