Vapiskaa suppilovahverot!

Hajuerottelun treenaaminen on jatkunut oikein mallikkaasti. Viime postauksen jälkeen aloimme treenata kolmella purkilla ja osumatarkkuus rupesi hyvin nopeasti lähentelemään sataa prosenttia eli Nala on nyt selvästi oivaltanut, että tarkoituksena on tunnistaa nimenomaan haju eikä esine. Homma rupesi pian käymään Nalalle vähän turhan helpoksi ja tylsäksi, joten nostimme jälleen vaikeusastetta. Nyt mukana on neljä purkkia, joista yhdessä on kanelin tuoksua, yksi on "hajuton", yhdessä on hämäyshajuna kahvin tuoksua ja yhdessä häiriöhajuna kinkun hajua. Harmi etten tajunnut videoida tämän vaiheen ensimmäistä harjoituskertaa. Neiti nimittäin yritti varsin sinnikkäästi tunkea kieltänsä yhteen näistä purkeista ja oli ihan sitä mieltä, että tämä sen täytyy olla. Voitte ehkä arvata mikä purkki on kyseessä :) Nopeasti se kuitenkin tajusi, että hyvästä yrityksestä huolimatta etsittävä haju on edelleen minun päätettävissäni ja kuten videolta näkyy, kinkkupurkkikin ohitetaan nyt ilman ongelmia. Kanelipurkissa on merkkinä punainen tarra, jota yritin pitää kameran suuntaan näkyvillä. Video on taas vähän turhan läheltä kuvattu kun koira ei meinaa näkyä kokonaan, sori!

Itselleni tuottaa nyt vähän päänvaivaa miettiä, mikä olisi luonteva seuraava steppi. Ihan hienoltahan tuo tietysti näyttää kun koira osaa valita rivistä oikean purkin, mutta ei tuosta taidosta vielä tuollaisenaan ole kauheasti varsinaista hyötyä... Seuraavaksi olisi ehkä hyvä opetella etsimään tiettyä hajua laajemmasta ympäristöstä, mutta kysymys kuuluukin, olisiko syytä aloittaa sisätiloista vai siirtyä suoraan ulos? Ulos siirtyminenhän on jossain vaiheessa välttämätöntä kun meidän olohuoneessa ei valitettavasti kasva suppilovahveroita (tai ehkä ihan hyvä niin, ties mistä kosteus- ja homevaurioista se kertoisi), mutta mahtaakohan olla parempi aloittaa tuo etsimisvaihe heti oikeasta ympäristöstä ulkoa vai vielä helpotetusti vähemmän häiriöisestä sisätilasta?