Missitreeneistä raunioille

Maanantaina starttasi LPKY:n järkkäämä näyttelykoulutus. Koirakkoja kurssilla on kymmenisen kappaletta ja suurin osa koirista edustaa muita kuin palveluskoirarotuja. Tämä oli itselleni jokseenkin helpotus, sillä vähän jännitti mennä paikalle meidän tirriäisen kanssa siinä luulossa, että kaikki muut ovat hyvin käyttäytyviä palveluskoiria :D Kaiken lisäksi suurin osa kurssille osallistuvista koirista on pentuja tai lähes pentuja, joten muillakin on onneksi pientä säheltämistä ja toheltamista ilmassa. Nurmikenttä oli meille aika haasteellinen alusta, koska hajut kiinnostivat Nalaa huomattavasti enemmän kuin ravaaminen kehässä. "Ravaaminen" tarkoittikin meidän kohdalla nenä kiinni maassa täysin päinvastaiseen suuntaan pyrkivän koiran kiskomista perässä. Muuten meni kyllä hyvin ja esimerkiksi pöydällä Nala oli kuin kotonaan. Kurssin vetäjän mielestä Nala vaikutti siltä kuin olisi aina pönöttänyt pöydällä tarkasteltavana, vaikka totuus on se, että Nala on seissyt näyttelypöydällä tasan kaksi kertaa ja nekin kerrat ihan oikeissa näyttelyissä. Hyvä kuitenkin, ettei pöytä näyttänyt jännittävän Nalaa ollenkaan ja hienosti Nala antoi myös mitata säkäkorkeuden ja katsoa hampaat. Seisominenkin onnistui yllättävän hyvin, mutta tuota liikkumista meidän on totisesti vielä harjoiteltava. Täytyy heti torstaina kurssin seuraavalla kerralla kokeilla, olisiko vieläkin paremmista nameista apua tuohon haisteluongelmaan.

Keskustelin samalla kurssilla olleiden sekä meidän jälkeen treenaamaan tulleiden ihmisten kanssa LPKY:n harrastustarjonnasta ja selvisi, että ohjatut tokotreenit ovat avoimia kaikille roduille, mutta esimerkiksi haku- ja jälkitreenaamisen osalta kurssit ovat usein pelkästään pk-roduille suunnattuja, joten noiden lajien treenaaminen onnistuisi lähinnä omatoimisissa treeniryhmissä mikäli sopiva ryhmä löytyy. Juttelin myös näyttelykurssin toisen vetäjän kanssa meidän kiinnostuksenkohteista ja mahdollisuuksista ja lopputulema oli, että sain kutsun heti seuraavaksi päiväksi rauniotreeneihin. Avoimin mielinhän tänne lähdettiin, joten mikäpä siinä, koira ja tavarat taas tiistaina autoon ja menoksi!

Tämä kuva on Lapuan raunioradalta (http://www.rauniorata.fi/9)

Rauniotreenit pidettiin Hanhijärven harjoitteluradalla. Alueella oli mm. puurakennus sekä useita isoista kivistä muodostuvia kasoja, joihin oli rakennettu maalimiehiä varten erilaisia piilopaikkoja esimerkiksi kaivomaisista betonirenkaista, isoista autonrenkaista sekä puukopeista. Paikalla oli minun lisäkseni myös toinen ensikertalainen, joten minun ei tarvinnut olla yksin ihan ulapalla. Katselimme ensin, miten kokeneet koirakot työskentelivät ja pääsin itsekin maalimieheksi. Sitten olikin aika hakea Nala tositoimiin. Ihan alkuun Nala sai käydä tekemässä tuttavuutta paikalla olleiden ihmisten kanssa ja sitten nämä ihmiset hajaantuivat eri puolille harjoittelualuetta. Jokainen kutsui vuorollaan Nalaa luokseen ja tarjosi Nalalle nakkia. Ideana oli paitsi totuttaa Nalaa hakeutumaan "piilossa" olevien ihmisten luokse, myös tutustuttaa koiraa uudenlaiseen ympäristöön ja alustaan. Tässä ei ollut mitään ongelmaa. Nala pinkoi aivan tohkeissaan niin kivikasojen, renkaiden kuin kaikkien muidenkin esteiden yli ihmisen luota toisen luokse hakemaan nameja. Kuten eräs ryhmäläinen asian ilmaisi, Nala näytti lähinnä epäuskoiselta sillä se ei ollut millään uskoa, että se voi todella ansaita nameja näin helpolla!

Otimme loppuun vielä pari peräänajotreeniä, joissa Nala lähti juoksevan ja piiloutuvan ihmisen perään etsimään tätä. Tässä treenissä Nala jo selvästi käytti nenäänsä ilmavainun saatuaan, mikä oli iloinen yllätys. Tähän mennessä olemme treenanneet vain maavainuun perustuvia lajeja, joten oli kiva huomata, että myös ilmavainu onnistuu Nalalta luontevasti. Treenin vetäjä kehui Nalaa potentiaaliseksi rauniokoiraksi ja oli sitä mieltä, että meidän kannattaa ruveta treenaamaan lajia. Harmi vaan, että tälle kesälle on tiedossa enää kaksi treenikertaa ja talvikauden aikana laji on aikalailla jäissä. Nyt siis otamme kaiken irti näistä kahdesta jäljellä olevasta kerrasta ja koitamme kehitellä talveksi jotain vastaavaa. Nala kun oli lajista aivan innoissaan - itse asiassa vähän liiankin kanssa, sillä oman vuoronsa jälkeen se murtautui ulos kevythäkistään auton auki olevassa takaboksissa ja pinkoi perääni takaisin raunioita kohti. Virkaintoinen rauniokoira siis :)